Lähettäjä: Ahdistuja 
Päivämäärä:   10.2.26 20:25:38

Täällä palstalla aina välillä näkee kirjoituksia mt-ongelmista, myös ahdistuksesta, joten kirjoitanpa minäkin.

Te jotka kärsitte ahdistuksesta ja olette ajoittain saaneet maistaa normaalia elämää. Miten selviätte, kun ahdistus taas palaa? Ja nyt en puhu mistään kevyestä ahdistuksesta, vaan sellaisesta joka polttaa mahassa, vie ruokahalun ja pyöräyttää katastrofiajatukset käyntiin.

Minä sain maistaa elämää ilman lamaavaa ahdistusta melkein kaksi vuotta ja nyt kuin salama kirkaalta taivalta, ystäväni ahdistus palasi. Vi***aa, itkettää ja masentaa. Pitäisi käydä töissä, hoitaa lapset ja harrastukset ym ym. Ei tässä nyt todellakaan ehtisi ahdistua.

Löytyisikö vertaistukea tai viisaita sanoja?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.2.26 20:46:31

Minulla auttaa terapiassa opetettu lause : ensin tulee ajatus ja sitten tulee tunne. Eli paljon on kiinni omista ajatuksista ja siitä mikä sen ahdistuksen aiheuttaa. Olen itse hakenut vertaistukea ihmisistä, joilla on sama "ongelma" kuin minulla ja yritän päästä lääkäriin ja saada lääkityksen. Minulla auttaa kaikkeen rutiinit ja liikunta, joten suosittelen miettimään asioita jotka auttaa ja tuo iloa. Täytyy myös hyväksyä että huonona päivänä tehdään vaan minimi.

Lähettäjä: bline 
Päivämäärä:   10.2.26 20:48:17

Mulla on elämää haittaava ahdistuneisuushäiriö. Olen lääkityksellä, se leikkaa huiput arjen tapahtumien aiheuttamilta oireilta mutta yllättävät asiat ovat riittävän vaikeita kohdata. Tarvittaessa otan muita lääkkeitä lisäksi. Yllättävän iso apu on ruokavaliosta, minulla matala hh tyylinen dieetti. Sokeri, kofeiini ja alko ei sovi ollenkaan, aiheuttaa ylivilkkaan olon ja paniikkituntemukset. Myös säännöllinen liikunta auttaa, itsellä lenkkeily luonnossa, koska salille tms ihmisten ilmoille en pysty menemään. Tällä tavalla olen työkykyinen, eli tämä tilanne on niin hyvä kun voi minulla olla. Kun ahdistus joskus vyöryy päälle, olen viikkoja toimintakyvytön. Näin käy yleensä lomalla, kun olen sinnitellyt töissä ja tietää että pystyy päästämään irti. Oireetonta elämää ei ole koskaan ollut, koko lapsuuden kestänyt trauma taustalla.

Lähettäjä: Ahdistuja 
Päivämäärä:   10.2.26 20:55:06

Minullakin on säännöllinen lääkitys ja tarvittavakin lääke löytyy. Pitkä terapia takana (loppui pari vuotta sitten) ja yritän nyt muistella keinoja ahdistuksen sietämiseen. Mutta jotenkin on todella vaikea hyväksyä, että ahdistus palasi näin voimakkaana.
Vertaistukea minulla ei oikein ole.

Lähettäjä: bline 
Päivämäärä:   10.2.26 21:13:30

Jos yhtään lohduttaa, joskys "tyhjästä" ilmestynyt ahdistus voi olla syyllistä oloa siitä, kun on saavuttanut elämässä jotain ihanaa (vakaa työ, suhde, lapset). Syyllisyyden tunne pitää käsitellä. Tai tyhjästä tullut ahdistus voi olla mielen tapa purkaa traumaa, joka on kulkenut taakkana mukana ja odottanut turvallisia olosuhteita pystyäkseen nousta pinnalle ja pois käsiteltäväksi. Koita olla itsellesi armollinen, sulla on jotain taakkaa jota et ole koskaan ansainnut mutta joudut kantamaan ja käsittelemään läpi. On varmaan hyvä jatkaa hoitokontaktissa ja puhua.