Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.2.26 20:52:29

Koira loukkasi jalkansa treeneissä, varpaasta meni nivelside poikki. Maanantaille on varattu leikkausaika. Olen nyt kuitenkin alkanut miettiä, että onko se sittenkään oikea ratkaisu. Leikkausta seuraa useamman kuukauden sairasloma ja kuntoutus, eikä ole varmaa tuleeko varvas kestämään jatkossa kovan treenaamisen ja kisaamisen (agility), vaikka ennuste onkin aika hyvä ja ns. aktiivinen arkielämä n. 99% varmuudella onnistuu. Koira on todella aktiivinen ja fyysinen, saikku tulee olemaan sille (ja minulle) tosi rankka. Ikää koiralla on jo 8 v, mutta on vielä niin energinen että kotikoirana turhautuisi. En siis vielä voi antaa sitä eläkekotiin, sillä leviäisi pää. Mietinkin, että olisiko koiran kannalta armeliainta kuitenkin päästää se pois? Mitä itse tekisit?

Lähettäjä: ~*~ 
Päivämäärä:   7.2.26 20:55:10

Siis vaihtoehdot ovat kovaa treenaaminen ja kilpaileminen tai kotikoirana olo?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.2.26 20:58:55

Oho varpaan nivelside noin iso operaatio (saikut jne), polvi tais pari olla ja sit alettiin jo olee hyvin kuntoutusvaiheessa.

Mikä rotu, lähinnä et elääkö pääosin mallia 8v. vai 16v.?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.2.26 21:00:21

8-vuotias koira piikille koska muutamien kuukausien toipuminen olisi rankkaa? Jaha.

Lähettäjä: Kipa 
Päivämäärä:   7.2.26 21:10:26

No totahan se treenimaailma on nykyään että jos ei voi koiraa sm-kisoihin tai pidemmälle piiskata ni piikille vaan ja uutta kisatykkiä tilalle.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.2.26 21:16:52

Rodultaan bc. Tämä ei ole mikään sohvaperuna, vaan oikeasti aktiivinen työkoira, jolle monen kuuauden tauko treeneistä olisi melkoista kidutusta. Tämän koiran tekemisenhalua ei millään nuuskumatoilla tai noseworkilla tyydytetä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.2.26 21:18:47

Montako kertaa viikossa se sun aktiivinen työkoira treenaa sitä agilitya?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.2.26 21:19:04

Jos ennuste on hyvä niin leikkauttaisin toki perheenjäsenen. Ja sitten etsisin meille uuden, koiran terveydelle sopivan harrastuksen. Rally, nose, koiratanssi, hooperskin monilta osin aksaa kevyempää. Maailmassa on muitakin harrastuksia kuin agility, ei vaihtoehdot ole vain aksakoira tai sohvakoira.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   7.2.26 21:21:25

Koira leikkaukseen. Omistaja palauttelemaan mieleen, että mitä on etiikka, moraali. Mitä tarkoittaa perheenjäsen. Miten elämässä tulee vastoinkäymisiä ja niistä selvitään.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   7.2.26 21:21:29

No minä valitsisin leikkauksen. Itselläni on nuori aktiivinen koira, jonka kuntoutus kestänyt puoli vuotta. Nyt ollaan jo paremmalla puolella ja lähellä normaalia elämää, mutta vika oli sellainen että paranee todella hitaasti. Alkuun oltiin 2kk levossa ja kyllähän se koirassa näkyi, mutta ei käynyt lopetus mielessäkään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.2.26 21:27:14

.: Käytännössä päivittäin. Ei tietenkään mitään pitkää rataa paukuteta joka päivä, mutta tekniikkaa, kehonhallintaa yms oheistreeniä. Toki käydään myös hölkkä/juoksulenkeillä, koira saa päivittäin olla vapaana metsässä yms, uintia/vesijuoksumattotreeniä jne.

Minulle agility on koiraharrastuksen suola, rehellisesti voin sanoa että koville ottaa jos harrastukseen tulee useamman vuoden tauko. Seuraava pentu oli tarkoitus ottaa vasta n. kahden vuoden päästä ja siirtää samalla nykyinen eläkkeelle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.2.26 21:27:15

Jaha tämä onkin tämmöinen truuaksaaja jonka mielestä joku nose (joka on oikeasti yllättävän haastavaa siellä kolmosluokassa) ei muka väsytä koiraa samalla tavalla kuin agility, jossa koira treenaa muutaman minuutin(!!!) kerrallaan usein vielä hyvin kiihtyneessä mielentilassa. Tai jos se treenaa enemmän kerralla niin ei ihmekään että meni rikki.

Rauhoittuu usein sen koiran mieli kun se ylikierroksia ylläpitävä laji jätetäänkin pois ja tehdään tilalla jotain tasaisempaa ja koiralle luonnollisempaa. Ja samalla kutistuu harrastuksissa loukkaantumisen riski hyvin pieneksi.

Lähettäjä: dot 
Päivämäärä:   7.2.26 21:28:13

Kuulostaa siltä, että aloittaja etsii vain syytä päästä koirasta eroon.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   7.2.26 21:28:20

Mietin miksi "Rodultaan bc. Tämä ei ole mikään sohvaperuna, vaan oikeasti aktiivinen työkoira" on otettu kotiin, jossa sille ei tarjota lajityypillistä toimintaa?

Jos jokin treeni ja sen tyylinen toiminta pitää koiran "aivokapasiteetin" kunnossa, on koiran omistajan päänupin vika, jos ei keksi muuta toimintaa koiran hyvinvoinnille.

Aloittaja toivoo saavansa tukea piikki/lopetus pääkselleen.
Etiikka ja moraali eivät tue tätä toimintaa. Älä koskaan enää ota samaa rotua.

Jos työkoiran päänuppi pysyy koira"urheilulla" kunnossa, mutta koiralle ei ole pystytty opettamaan rauhoittumista normaalissa kotielämässä, rotu on olosuhteisiin johon se on otettu täysin väärä tai omistajan koulutustaidoissa ja perusarjessa on jotakin koiraa stressaavaa.

Tällä pohdinnalla koiralle voi se piikki olla armollista. Rotu on aloittajalle ollut todella väärä valinta, ota opiksesi.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.2.26 21:36:37

Ei koira kaikille ole perheenjäsen vaan harrasteväline tai toisille työväline ja siitä luovutaan jos ei voi toimia siinä mihin se on hommattu. Sama asia hevosien kanssa. Ei monikaan hevosurheilija pidä tallissa hevosia joista ei ole kilpailemaan. Eikä tässä ole mitään ihmeellistä, välineiksi eri lajeihin ne eläimet onkin jalostettu ja tuotettu. Tämä vain on monelle hankala käsittää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.2.26 21:37:09

Kyllä mun kelpiet ainakin voivat oikein hyvin vaikka eivät agilitykentillä kirmailekaan. Aikaisemmat sitä tekivät, mutta lajin riskien takia jätin sen muille. En halua riskeerata perheenjäsenen terveyttä tai jopa henkeä harrastuksen takia. Maailmassa on paljon muitakin lajeja joita voi harrastaa, ja joissa riskit ovat paljon pienemmät. Se koira ei osaa kaivata agilityä, se on omistajan pääkopassa se kaipuu. Se koira kaipaa ihan vain kivaa yhteistä tekemistä, lajin nimestä viis.

Ja joo, joskus aksa oli mullekin se tärkein laji. Mutta ihan sen samaan tekemisen ja onnistumisen ilon oppii löytämn muistakin lajeista.

Eikä harrastukseen ole pakko tulla vuosien taukoa vaikka koira jäisikin eläkkeelle. Yllättävän moni kun antaa koiraansa kyllä lainaan agilitaajille. Ehkä he eivät tiedä lajin riskejä. Mutta aina yleistä lainakoirien kanssa harrastaminen kuitenkin on.

Lähettäjä: Appo 
Päivämäärä:   7.2.26 21:39:28

Onkohan se leikkaaminen ihan pakko tehdä? Kysyitkö konservatiivista vaihtoehtoa lainkaan, ehdotettiinko? Kuulostaa aika isolta operaatiolta kun amputaatiostakin toipuisi kolmessa viikossa.

Lähettäjä: mutsi 
Päivämäärä:   7.2.26 21:44:00

Aloittaja selvästi etsii vaan syytä luopua koirasta. Jos vasta kahden vuoden kuluttua olisi tarkoitus ottaa pentu niin eikai sinne asti pysty täysipainoisesti treenaamaan ja kisaamaan tällä koiralla, sehän olisi jo reilusti yli 10v kun pennun kisaikä koittaa?

Jos oikeasti välittäisi siis edes yrittäisi, ainahan sen koiran voi lopettaa myöhemminkin mutta nyt kiinnostaa vaan päästä koirasta eroon heti vastoinkäymisen tullen.

Lähettäjä: = 
Päivämäärä:   7.2.26 21:55:22

Minulla on bc, joka on jäänyt varvasvamman takia agilitysta eläkkeelle 3 vuotiaana. Koira on nyt kahdeksan ja harrastaa tällä hetkellä tokoa, hoopersia, jälkeä ja paimennusta.

Agility ei ole ollenkaan ainoa (eikä varsinkaan paras) laji bordercollien energian purkamiseen. Bc:lle on usein paljon väsyttävämpää keskittymistä vaativa rauhallinen tekeminen ja erilaiset nenätehtävät.

Minusta on aivan kammottava ajatus edes harkita koiran lopettamista tällaisessa tilanteessa.

Lähettäjä: = 
Päivämäärä:   7.2.26 21:57:30

Ja niitä oheistreenejä, jumppia ym. voi ihan hyvin jatkaa, vaikka ei agilitya harrastaisikaan. Metsälenkkeilyn toivoisin kuuluvan ihan jokaisen koiran arkeen.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   7.2.26 21:59:31

Noh, meillä kans agilityssä meni 7-vuotias koira rikki, eikä enää kyseiseen harrastukseen palannut. Kummasti se koita sopeutui uusiin juttuihin ja elämään, vaikka olikin viimeisen päälle kisakireäksi viritelty ennen loukkaantumista. Otettiin tilalle ihan nosea, uimista, erilaisia toko juttuja. Kierrokset laski, koira eli ihan tyytyväisenä.

Lähettäjä: Viima 
Päivämäärä:   7.2.26 22:13:25

Hoitaisin sen koiran. Se vaatii vaan rahaa ja viitseliäisyyttä.

Agility on aika tuore keksintö. Aktiiviset koirat taas ei ole, eli aktiiviset koirat selviävät loistavasti ilman aksaa. Koiran loukkaantuminen treeneissä on yleensä aina ihmisen vika. Surullista, että siitä koira maksaa hengellään.

Mutta, jos siltä tuntuu, niin laita kisakaveri monttuun. Parempi se koiralle, kuin omistajan jatkuva tyytymättömyys koiraan.

Lähettäjä: u 
Päivämäärä:   7.2.26 22:40:56

Oksettava ajatusmaailma.
Omalta koiralta murtui jalka vielä kasvuvaiheessa. Jo tässä vaiheessa oli omassa mielessä melko varmaa, että koirasta ei tule harrastuskoiraa. Ei käynyt mielessäkään mikään muu kuin hoitaa koira kuntoon. Kaksi leikkausta tarvittiin ja rahaa meni tuhansia ja kuntoutus puoli vuotta, mutta koira kykenee normaaliin kotikoiran elämään. Leikanneen ortopedin mielestä voisi harrastuskin olla mahdollinen, jos poistetaan jalasta levyt ja ruuvit. Itsellä ei kyllä kantti riitä, kun pelottaa että jalka hajoaisi uudelleen.

Harrastan sitten toisen koiran kanssa ja katsotaan koska laumassa on tilaa uudelle harrastuskoiralle. Joo, mulla on useampi koira mutta vain yksi kisakoira. Muut on vanhoja ja yhdellä niistäkin on sellainen vamma, että kisauraa ei suositeltu niin sekään ei koskaan ehtinyt yhteenkään kisaan osallistua. Ne on perheenjäseniä, kisataan jos on mahdollista mutta turhia riskejä ei oteta.