|
Lähettäjä: D
Päivämäärä: 7.2.26 18:15:14
Kolmet treffit, joista viimeisimmät päättyivät sanoihin että tavataan vielä.
Joka kerralla mukavaa yhdessä oloa, pelailua, elokuvia. Oltu sekä mun luona että hänen luona että ihan ulkonakin.
Joten en osannut pienessä mielessäkään arvata, että nuo sanat olivat viimeiset mitä miehestä kuulin.
Oli tarkoitus tosiaan vielä tavata. Kasvotusten sovittu päivä ei sopinutkaan, ehdotti viestitse seuravaa päivää. Vastasin tämän sopivan, kysyen vielä että mitäs mielessä? Sitten…. viestit jäivät luetulle. Ei tullut enää vastausta. Olin hämilläni.
Odotin pari päivää, ja sitten koitin soittaa, yhden ainoan kerran. Ei vastannut, ei soittanut takaisin.
Tämän jälkeen olin täysin hämmentynyt. Sanotaanko, että veti kyllä aika tehokkaasti maton jalan alta. Tietenkään ei ikinä saa onneaan toiseen ripustaa, mutta minkäs teet, kun treffien perusteella tuli vaikutelma, että mehän viihdymme yhdessä ja mikäs tässä, edetään ja katsotaan mitä tulee. Annoin itseni kehittää tunteita ja kaikenlaista toiveajattelua tulevan suhteen. Säälittävää, mutta silti inhimillistä. Mistä olisin voinut ennustaa, että mies päätti ghostata.
Sanonpahan vaan sellaisen seikan tällaisesta, että ottaa vitun koville. Sattuu ihan saatanasti. Kun päätös jää saamatta, loru loppuu yks kaks arvaamatta, niin epäluuloiset ajatukset ja itsesyytökset saa vallan. Mitä tein väärin? Ja se isoin kysymys joka jää vastaamatta, että miksi? Aikuiset ihmiset kyseessä tässä. Kyllähän tästä ajan kanssa yli päästään, kuten aina aika korjaa haavat, mutta kyllä vaatii raudanlujan itseluottamuksen ja itsetunnon kun tästä lopulta eteen päin päästään ymmärtäen, että vika ei ollut minussa vaan hänessä.
Joskus mietin, miksi elämä heittää tällaisia kokemuksia eteen, antaen ymmärtää että tässä se nyt on tartu kiinni, ja sitten paljastuu että sehän olikin pelkkää bluffia, heh heh vaan. No, elämä ei olekaan reilua alun alkaenkaan.
|