Lähettäjä: Mimmu 
Päivämäärä:   7.2.26 15:46:57

Meillä on mieheni kanssa kennel ja koiria on kerääntynyt meille vähän liikaakin. Suurin osa on eläkeläisiä, jo kasvatustyöstä poisjääneitä. Yksi narttu oli erityisesti minuun kiintynyt, mutta annoin sen siskoni aikuisen tyttären perheeseen. Koira on jo kymmenvuotias. Se lähti meiltä viime syksynä ja on uudessa perheessään kovin tykätty. Nuoriso lenkittää sitä ja pitää sängyssä vieressä jne.

Nyt olen sattumoisin lähdössä reissuun, jonka määränpää on melko lähellä tuon perheen kotia. Asuvat aika kaukana meistä ja kaukana suuremmista teistä. Kiinnostaisi menna koiraa tervehtimään, mutta mietin tekeekö se sille oikein hyvää. Jos sille iskee ikävä vanhaan kotiin. Koiralla oli hyvä olla meilläkin, se oli aikamoinen sohvachampion, vaikkei meidän sängyssä saanutkaan nukkua.

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta tilanteesta?

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   7.2.26 15:58:04

Meille tuli kodinvaihtaja, joita toki ollut useita ennemminkin ja jälkeen. Koira oli 5 vuotiaana palannut kasvattajalleen etsimään uutta kotia ja sitä kautta päätyi meille. Meni reillu vuosi niin entinen omistaja oli täällä suunnalla muissa asioissa ja kysyi että voisiko tulla katsomaan. Kysyin kasvattajalta että mitä mieltä ja kun hän totesi että on ok niin totesin että asia käy. Tulivat ja käytiin vähän kävelemässä ja kahviteltiin jne. Koira selvästi tunnisti entisen omistajan ja piti hänestä mutta kun hän lähti niin koira suhtautui kuten kaikkiin muihinkin tuttuihin; saatteli portille, katsoi kun auto häipyi, tuli luokse ja kaikki ok. Vanha omistaja tykitti "sata" viestiä perään selvästi tunnekuohuissaan. Eli oman kokemuksen perusteella, hyvässä paikassa oleva koira ei sure entistä omistajaa vaikka iloisena vastaanottaakin.

Lähettäjä: Mimmu 
Päivämäärä:   7.2.26 16:29:27

Kiitos :)

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   7.2.26 17:02:01

Sama kokemus kun no.lla.
Koira oli iloinen nähdessään edellisen perheen, muttei ollut selvästikään lähdössä heidän matkaan.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   7.2.26 17:50:08

Sain koirani (hyvästä paikasta), kun se oli 4 v. Jo kahden viikon kuluttua vierailin koiran kanssa sen entisessä kodissa. Ensimmäiseksi koira syöksyi entisen isäntänsä syliin. Sen jälkeen se vahti jokaista liikahdustani, ja siirtyi ulko-ovelle, etten vain jätä sitä. Kahddessa viikossa siitä oli tullut minun koirani.