Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 12:05:47

Seurustelua takana pari vuotta, yhdessä asumista muutama kuukausi. Suhteessa oli hieman vaikeampaa joulun jälkeen. Ei mitään isoja riitoja, mutta molemmilla työstressiä ja muuta, minkä takia yhteinen aika oli vähän vähissä.

Tällä viikolla mies on selvästi vältellyt minua, ei katso, ei kosketa, ei puhu. Tänään sai sanottua, että pitää jutella töiden jälkeen.

Olen ihan paniikissa. Oksettaa ja itkettää. En pysty tekemään töitä.

En halua erota, en halua muuttaa taas. En pysty tähän. Sanokaa jotain lempeää ja kivaa, olkaa niin kilttejä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.2.26 12:07:11

Selviät kyllä, kävi miten kävi. Olet tähänkin asti selvinnyt ihan kaikesta.

Keskity itsesi rauhoittamiseen nyt. Tee rentoutusharjoituksia, kirjoita päiväkirjaan, käy kävelyllä. Distress tolerance -hakusanoilla voi löytää vinkkejä harjoituksista. Keskustelu menee paremmin kun olet rauhassa.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   6.2.26 12:08:29

Halit! Kyllä sä pärjäät. Jos yhteiselo päättyy, sille et voi mitään. Mutta omalle pärjäämiselle voit.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.2.26 12:10:43

Aika parantaa, vaikka onkin niin kliseinen. Jossain vaiheessa oppii elämään ilman toista ja nauttimaan elämästä kuten ennen kuin edes miehen tapasit. Tsemppiä!

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 12:12:29

No eihän se vielä tarkoita että on jättämässä sinua. Nyt jäitä hattuun.

Lähettäjä: Melli 
Päivämäärä:   6.2.26 12:17:51

Totta, jäitä hattuun. Ja vaikka mies haluaisi erota, selviät siitä kyllä. Alku on aina paskamaista, mutta se on vain vaihe. Tiedän niin hyvin tuon akuutin olotilan ja tunteen, mutta usko pois, se ei kestä ikuisesti.

https://www.foreverclub.fi/hyvinvointi/mindfulness-kolme-helppoa-harjoitusta-arkeen/

Näistä harjoituksista voi olla apua, jos paha olo tuntuu hallitsemattomalta.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   6.2.26 12:27:05

Huomannut ettei yhdessä asuminen ole hänen juttu. Kaikesta pääsee yli aikaa myöten.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 12:27:18

Kaduttaa vain niin hirveästi, etten osannut olla tämän parempi. Tämän piti olla se loppuelämän suhde, mutta nyt mies ei halua minua enää. Miksi pilaan aina kaiken. Tiedän, että tämä johtuu minusta. Mies on tajunnut, että olisi voinut saada paremmankin.

Lähettäjä: Melli 
Päivämäärä:   6.2.26 12:29:30

Lähettäjä: L
Päivämäärä: 6.2.26 12:27:18

Kaduttaa vain niin hirveästi, etten osannut olla tämän parempi. Tämän piti olla se loppuelämän suhde, mutta nyt mies ei halua minua enää. Miksi pilaan aina kaiken. Tiedän, että tämä johtuu minusta. Mies on tajunnut, että olisi voinut saada paremmankin.

Höpsis! Yhdessä olette päättäneet muuttaa yhteen. Miten sinä voisit yksin pilata kaiken? Vaikka tämä ei menisi niinkuin olit toivonut, selviät siitä kyllä, ihan varmasti.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   6.2.26 12:43:00

Se on ihan positiivista ajattelua ja sanomista, että jos suhde (tai mies) ei kestä muutaman viikon huonompaa jaksoa yhdessä tai osaa selvittää asioita yhdessä, ette tukea toisianne vaikka työstressin temmellyksessä niin hän ei todella ole pitkän suhteen ihminen ! Ei ainakaan sinun kanssasi ja pitkässä juoksussa huomaat väistäneesi ison luodin. Ja aina sinä pärjäät !!

Lähettäjä: eiee 
Päivämäärä:   6.2.26 12:49:53

Kyllä sinä selviät.

Minun mieheni jätti 12 v yhdessäolon jälkeen "tuosta vain" löydettyään uuden naisen. Puolen vuoden päästä kokeili, saisiko minut takaisin. Ei tietenkään saanut. Siihen mennessä olin jo rakentanut elämäni uusiksi.

Tee sinä sama. Aloita elämä ilman miestä ja sitten huomaat, että tästähän selvisi.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 13:02:03

Tätä tuskaa lisää se, että olen jo yli kolmekymppinen ja tämä oli sellainen suhde, että olisin halunnut miehen kanssa lapsia, perheen.

Lisäksi miehellä on lemmikki, joka on minullekin hyvin rakas, mutta se on tosiaan miehen. En kestä ajatusta, etten näe sitä enää koskaan. Melkein tekisi mieli kysyä saanko ostaa sen ja ottaa mukaani, mutta en varmasti saa.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   6.2.26 13:10:58

No tuskin vika nyt on yksin aloittajassa. Jos on ollut vaikeampaa niin ette ehkä vaan sovi toisillenne. Työstressi pitää hallita-ei ainakaan pidä toiseen sitä purkaa jos sellaista on. Hyvä suhde kestää työkiireet ja stressit sekä elämän ylä- sekä alamäet.
Jos mies ei halua jatkas enää yhteistä taivalta niin et ole liian vanha löytämään uutta. Itse löysin lapsille isän vasta 35 vuotiaana. Esikoinen syntyi kun olin 38 v.

Lähettäjä: kroi 
Päivämäärä:   6.2.26 13:12:41

"Kaduttaa vain niin hirveästi, etten osannut olla tämän parempi."

Vaikka olisit ollut kuinka hyvä, niin se ei hyödytä, kun mies on huono.

Et sinä yksin saa suhdetta pelastettua ja anelemalla ja matelemalla vain nolaat itsesi.

Työstressi ei ole mikään oikea syy kohdella puolisoa huonosti.

Yhteistä aikaa löytyisi kyllä, jos molemmat haluaisivat sitä järjestää. Kyse on priorisoinnista. Jos laitatte kaiken muun toistenne edelle, niin eihän sitä aikaa silloin löydy, kun sitä ei halua parisuhteeseen käyttää.

Älä siis syytä itseäsi, vaan syytä myös miestä. Hän ei halua kohdella sinua hyvin. Hän ei halua viettää aikaa kanssasi. Hän ei halua, että parisuhteenne olisi hyvä.

Ja kun tämän ymmärrät, niin tajuat sen, että ei se teidän perhe-elämänne ja vanhemmuutennekaan olisi ollut hyvää, jos joka asiasta olisi joutunut tappelemaan, koskaan teillä ei olisi aikaa toisillenne, ja syyttäisitte stressiä kaikesta ja lapsi olisi vain rasittava taakka, kun kumpikaan ei jaksa siitä huolehtia. Ei ainakaan se mies, joten jäisit lapsen kanssa joka tapauksessa yksin.

Lähettäjä: ^^ 
Päivämäärä:   6.2.26 13:13:32

Kuulostaa siltä ettei sua kyllä kiinnosta se mies itsessään persoonana vaan ulkoiset asiat: ettei tarvi olla yksin, muutto, lemmikki, perheen perustaminen.

Miten olet sitten pilannut suhteen tai miksi ajattelet että joku muu olisi parempi kuin sinä?

Lähettäjä: ddek 
Päivämäärä:   6.2.26 13:16:28

Ei työstressi ole mikään syy olla paska muita kohtaan.

Minullakin on meinannut pää seota monestakin syystä työhön ja kollegoihin liittyen niin, että työpaikalla meinasi pää haljeta, ja miehellä ollut todella suurta stressiä esim. yt-neuvotteluihin liittyen, mutta ei se ole kummallakaan ollut syy kohdella toista huonosti ja olemme löytäneet toisillemme aikaa siitä huolimatta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.2.26 13:16:42

Kuulostaa siltä että hyötyisit ammattiavusta. Sanon tämän ystävällisesti.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 13:31:26

"Kuulostaa siltä että hyötyisit ammattiavusta. Sanon tämän ystävällisesti."

No niin varmasti, mutta ei sellaista tähän hätään saa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.2.26 13:35:26

Ei tähän hätään, mutta älä jätä hakematta apua akuutin kriisin jälkeen.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 13:46:50

"Ei tähän hätään, mutta älä jätä hakematta apua akuutin kriisin jälkeen."

En vaan tiedä, mitä se silloin enää hyödyttää. Maailmani murenee juuri nyt.

Anteeksi että puran tätä tänne. En vain kehtaa kertoa tilanteesta ystävilleni, kun suhde on kuitenkin niin tuore ja kaiken pitäisi olla tässä vaiheessa vielä hyvin. Samat ihmiset, jotka vasta olivat muuttoapuna, joutuvat kantamaan kamppeitani TAAS. En ymmärrä miten tämä meni näin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.2.26 13:48:55

Jospa nyt ihan ensimmäiseksi rauhoittuisit ja kuuntelisit mitä asiaa sillä miehellä on.

Lähettäjä: uuw 
Päivämäärä:   6.2.26 13:50:28

Parempi, että kantavat kamppeesi nyt eikä vasta 10 v päästä, jolloin olisit ollut 10 v huonossa suhteessa anellen huonolta mieheltä, että voisit olla parempi tyttöystävä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.2.26 13:50:59

"Aika parantaa, vaikka onkin niin kliseinen."

Juuri näin, vaikkei se siltä nyt tunnukaan. Muistan yhä, kun eksäni (ensirakkauteni) jätti minut todella yllättäen. Olin ihan rikki ja ahdistunut. Tuntui, ettei henki kulje. Luulin kuolevani siihen henkiseen kipuun. Oli vuosi 2013. Kirjoittelin siitä tännekin kun en osannut puhua siitä kenenkään kanssa. Oli helpompaa kirjoittaa ja purkaa tunteitaan anonyyminä. Onneksi täältä sai tukea, se kannatteli silloin. Merkkasi paljon.

En tiedä miten voisin auttaa sinua, mutta minua auttoi se, että kirjoitin ajatuksia ylös. Ryvin siinä surussa, eli jos tulee surun aika, anna surun tulla ja mennä. Minä surin varmaan kaksi viikkoa, meni unet ja ruokahalu ja sitten kyllästyin siihen ja aloin taas elämään. Käsittelin siis sitä eroa tyyliin joka minuutti parin viikon ajan niin, että lopulta vaan olin niin kyllästynyt siihen, että oli pakko jatkaa. Eli sure, sure ja sure.

Älä syyttele itseäsi. Suhde on kahden kauppa. Äläkä luule, ettei kohdallesi osu enää koskaan yhtä hienoa ihmistä, että nykyisesi olisi sinulle se Once in a Lifetime. Ei ole. Niitä on useampia. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Kaikki järjestyy.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   6.2.26 13:53:00

Ikävä tilanne mutta ei sitä kannata hävetä. Näin vaan kävi ja niin moni suhde päättyy näin. Some yms saa näyttämään että kaikilla muilla menee hyvin .

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 14:00:58

"Äläkä luule, ettei kohdallesi osu enää koskaan yhtä hienoa ihmistä, että nykyisesi olisi sinulle se Once in a Lifetime. Ei ole."

Tässä tapauksessa pelkään, että ei tästä enää uuteen parisuhteeseen nousta. En haluakaan.

Meillä on molemmilla jo historiaa ja epäonnistuneita suhteita takana. Tässä suhteessa kaiken piti olla toisin. Tämän piti olla se loppuelämän suhde.

Olin vielä tyhmä ja muutin miehen asuntoon. En pysty yksin hankkimaan vastaavaa. Ajattelin, että rakennamme sinne yhdessä molempien unelmaelämän. Tästä tulee valtava pudotus takaisin masentavaan sinkkuyksiöön. Pakokauhu iskee kun ajattelenkin asiaa.

Rakkauden lisäksi menetän kodin ja tärkeän lemmikin. Enkä ehdi enää saamaan lapsia.

En keksi, miten tästä voisi avautua mikään uusi ovi enää koskaan.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 14:02:29

"Kuulostaa siltä ettei sua kyllä kiinnosta se mies itsessään persoonana vaan ulkoiset asiat: ettei tarvi olla yksin, muutto, lemmikki, perheen perustaminen."

Miehen menettäminen tuntuu niin pahalta, etten kykene miettimään sitä nyt. Keskityn näihin käytännön asioihin.

Lähettäjä: jihuu! 
Päivämäärä:   6.2.26 14:07:39

Ahaa, eli se on lapikkaan paikka. JES JES JES! Lapikas ftw!

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   6.2.26 14:08:39

Ehkä hän haluaa vaaan jutella vakavammin teidän suhteen tilasta ja siitä, kuinka mennä parempaan suuntaan. Se, että pelkäät pahinta, ei tarrkoita sitä, että se tapahtuisi. Mutta ymmärrän ahdistuksesi ja se on luonnollinen reaktio, kun ei ole täysin varmoilla vesillä suhteen kanssa.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 14:13:55

"Ahaa, eli se on lapikkaan paikka. JES JES JES! Lapikas ftw!"

Miten sairas pitää olla, että tulee kirjoittamaan jotain tällaista.

Lähettäjä: Emmi 
Päivämäärä:   6.2.26 14:14:37

Itsekin valitettavasti saan viesteistä kuvan, että tässä harmittaa enemmän ulkoisten asioiden menetys kuin se miehen menetys. Harmittaa tämä sanoa, mutta kun se vaan kommenteista paistaa läpi.

Ja samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa, kuulostaa kyllä siltä, että aloittaja voisi kovasti hyötyä ammattiavusta.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.2.26 14:17:53

Okei, antaa sitten olla. En jaksa nyt näitä emmejä ja muita oman elämänsä nettipalsta-analyytikkoja, jotka esittävät tietävänsä muiden elämästä jotain, mutta oikea tavoite on vain päästä satuttamaan ihmistä, joka hädän hetkellä haluaa juttuseuraa. Toivottavasti Emmi ja muut vastaavat olette ylpeitä itsestänne :)

Unohtakaa koko keskustelu.

Kiitos teille jotka yritätte oikeasti auttaa.

Lähettäjä: iieir 
Päivämäärä:   6.2.26 14:18:44

"Enkä ehdi enää saamaan lapsia."

Miksi et?

Kaverini erosi pitkästä suhteesta 34-vuotiaana, löysi miehen 35-vuotiaana, sai ensimmäisen lapsen 37-vuotiaana ja nyt 40-vuotiaana odottaa toista lastaan tälle samalle miehelle.

Toinen kaverini avioerosi 37-vuotiaana lapsettomana, 39-vuotiaana löysi miehen ja viime vuonna, 41-vuotiaana saivat ensimmäisen lapsensa.

Minun vanhempani ovat löytäneet toisensa 29- ja 33-vuotiaina, saivat ekan lapsen vuosi myöhemmin ja kaksi lisää pari vuotta sen jälkeen. Eli äitini oli 36 v kun minä synnyin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.2.26 14:21:51

Muista se, että hyvä suhde kestää työstressin, myös sen jos ei jaksa stressistä johtuen olla paras versio itsestään. Jos mies toteaa kuukauden vaikeamman jakson kohdalla, että kiitos ja ei kiitos, ei sellaisen ihmisen kanssa mitään vakaata perhettä perusteta. Lasten kanssa tulee väistämättä vaikeita jaksoja, ja johonkin se kuorma pitää myös purkaa. Kyllä silloin on syytä puolisoiden molempien kestää ne ikävätkin tunteet toiselta ja pakenemisen tai sulkeutumisen sijaan tukea toinen läpi siitä hetkestä ja vaiheesta.

Ei ne muuttoapuna olleet kaverit harmittele, että voi kun taas pitää muuttaa. He haluaa auttaa sua muuttamaan, kun elämä muuten on just sillä hetkellä vaikeaa. Ja tottakai ero on vaikea, jos niin nyt sattuu käymään. Mutta ei se ero ole suoraan siitä mitä sä olet tai et ole. Se on se, mitä ja sinä ja suhteen toinen osapuoli olette tai ette ole yhdessä. Jos mies ei kestä olla parisuhteessa, se ei ole sun ongelmasi.

Mutta muista myös ettei mies välttämättä ole eroamassa, vaan haluaa käydä keskustelun siitä miten tästä vaikeammasta vaiheesta pääsee eteenpäin ja miten teistä tulee vahvempia.