Lähettäjä: mipu 
Päivämäärä:   5.2.26 21:48:12

Iso otsa, korkea hiusraja, maantieharmaat hiukset joita en osaa laittaa kuin niskaponnarille, ylipainoa jonka takia valtava kaksari, tissit roikkuu navassa, pieni ja syvällä oleva hyppyrinenä, huono iho, ruman muotoiset korvat, näkymättömät ripset joista puolet olen nyppinyt pakonomaisesti pois.. kun katson itseäni peilistä en näe mitään muuta hyvää kuin ihan kivan väriset silmät!

Olisipa rahaa istuviin rintsikoihin, meikkiin, vaatteisiin ja toiseen hiustyyliin. Mutta ei. Laihduttaa toki voin, mutta tällä itseinholla se tuntuu mahdottomalta. En edes ansaitse olla normaalipainoinen ja terve koska olen niin oksettava. Ja vaikka minusta saisi taikasauvalla edes 5/10 niin harmittaisi miten koko kaksikymppiset menivät hukkaan rumana, olisin voinut tehdä samat asiat kuin nyt olen tehnyt nätimpänä. Kaikki kaverien kanssa kohtaamiset haluaisin elää uudestaan kivemmalla ulkonäöllä.

Lähettäjä: ^ 
Päivämäärä:   5.2.26 21:50:51

Ehkäpä se jonain päivänä valkenee sinullekin, että elämässä on aika paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö. Tsemppiä!

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.2.26 21:52:37

Näen joka päivä satoja ihmisiä ja en ole oikeasti koko elämässäni nähnyt yhtäkään oikeasti rumaa ihmistä. Mielenkiintoisia, persoonallisia kasvoja kyllä, mutta en puhtaasti rumia. En usko sinunkaan olevan ruma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.2.26 21:55:40

Ihan ensin täytyy sanoa, että en edes usko sinun olevan sen näköinen millaisena itsesi näet, sinulla on selvästi vääristynyt kehonkuva, mutta vaikka olisit minkä näköinen niin arvoasi ihmisenä se ei määritä. Ansaitset ihan samaa kuin kaikki muutkin vaikka todella olisitkin ruma.

Minäkin uskoin nuorena olevani paljon rumempi kuin muut ikäiseni. Häpesin itseäni ja kuljin "seiniä pitkin". No, nyt kun katson kuviani siltä ajalta niin ihan tavallisen näköinen olin, en millään lailla rumuudella erottuva. Eiköhän sinullakin ole kyse siitä ettet näe itseäsi realistisessa valossa vaan vääristyneen negatiivisesti.

Lähettäjä: kokemusasiantuntij 
Päivämäärä:   5.2.26 22:25:57

9 kertaa kymmenestä kun kuulee tällaisen valitusvirren ja sitten jonkun sattumoisen kautta sattuukin näkemään ko. naisen livenä, niin kyseessä on aivan totaalisen tavallisen näköinen naisimmeinen. Ei mikään kaunotar, muttei silmiinpistävän rumakaan. Eli voisitte olla itsellenne ja meille muillekin rehellisempiä ja sanoa ihan suoraan että ette vaan tykkää siitä ettette ole niin kauniita kuin jotkut, ettekä haluaisi tyytyä vaan tavanomaiseen ulkonäköön. Sen sijaan että turhaan kärjistätte asiaa haukkumalla itseänne rumiksi, mikä ei pidä paikkaansa.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   5.2.26 23:14:25

Minä kuvittelin koko lapsuuteni olevani ruma. Sitten yläasteikäisenä alkoi rohkeimmat pojat pörrätä ympärillä. Myöhemmin sitten alkoi itsekin katsoa itseään toisella silmällä.

Nyt, kun on ikä lähellä eläkettä ja ylipainoakin on, tuppaa joskus ärsyttämään ulkomuoto. Sitten taas tulee päivä, kun tunnen itseni todella kauniiksi. Se on jotenkin se asenne.

Nuorempana tunsin monta kaunista naista, jotka pitivät itseään rumana. Jotkut näkevät vain sen yhden ei niin täydellisen asian itsessään eivätkä huomaa kauneutta.

Kun itse välillä laihduin, kauhistuin esim. kaulan ryppyisyyttä vaikka olisi pitänyt olla iloinen pudotetuista kiloista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.2.26 23:25:19

Ulkonäkö on kyllä yksi suuri illuusio, jota ihmiset pakkomielteisesti tavoittelevat mutta loppupeleissä se kaikki on tyhjää täynnä.