Lähettäjä: Dun 
Päivämäärä:   4.2.26 14:10:41

Lyhyesti: tapasimme kumppanini kanssa opiskeluaikana ja ensimmäiset vuodet olivat seksin suhteen oikein mukavia. Alkuhuumankin jälkeen seksiä oli pari-kolme kertaa viikossa ja hellyyttäkin piisasi.

Nyt olemme olleet pari vuotta työelämässä ja arki on tietysti muuttunut opiskeluajoista aika paljon. Itse suren sitä, että meillä ei oikein enää ole seksiä ja läheisyys on vähentynyt paljon. Tuntuu tyhmältä yrittää tehdä aloitteita, kun toinen vastaa yhdeksän kertaa kymmenestä että "ei oikein huvita nyt, katsotaanko huomenna" mutta sitä huomista ei koskaan tule. Kumppanini ei hirveästi tykkää puhua seksiasioista, mutta sen verran hän on sanonut, että aamuisin huvittaisi mutta ei millään jaksa ja iltaisin ei vaan huvita yhtään. Viikonloppuisin ja lomilla häntä huvittaa ihan eri tavalla, mutta toistaiseksi yhteisiä viikonloppuja on aika vähän, meistä johtumattomista syistä. Lomia vielä vähemmän.

En syytä kumppaniani seksin ja läheisyyden vähyydestä, mutta ärsyttää tämä asia, kun tuntuu ettei sille voi mitään. Hänkin omien sanojensa mukaan haluaisi enemmän, mutta on vaan niin stressaantunut ja väsynyt töistään, ettei jaksa. Ymmärrän hyvin, mutta silti harmittaa.

Vai teenkö nyt kärpäsestä härkäsen? Eihän tämänhetkinen elämäntilanne ole ikuinen, voihan vielä tulla sellainenkin aika että meillä on enemmän aikaa ja jaksamista toisillemme.

Lähettäjä: Don 
Päivämäärä:   4.2.26 14:48:45

Vaimo laittoi makkarin huoneen oven kiinni noin 10 vuotta sitten ja sillä tiellä ollaan edelleen . Olisinpa lähtenyt ajoissa hakemaan uutta kaveria , tällä hetkellä tuntuu , että olen tuhlannut tähän arkeen ja kiukutteluun 10 vuotta. Surullista.

Lähettäjä: Vink 
Päivämäärä:   4.2.26 15:08:03

"Vai teenkö nyt kärpäsestä härkäsen? Eihän tämänhetkinen elämäntilanne ole ikuinen, voihan vielä tulla sellainenkin aika että meillä on enemmän aikaa ja jaksamista toisillemme."

Onko varmaa ettei tämänhetkinen elämäntilanne ole ikuinen?
Milloin tuo aika tulee, että on enemmän aikaa ym, vai tuleeko koskaan? En jäisi odottelemaan tai kohta huomaat että olet odotellut vuosikymmeniä. Ellei sitten ole sata varmaa että tilanne muuttuu lähiaikoina. Sit voi odottaa siihen asti ja katsoa mitä tapahtuu.

Lähettäjä: ,,,,, 
Päivämäärä:   4.2.26 15:10:09

Ymmärrän että töiden jälkeen ei jaksa, sanoit itsekin että vapailla/lomilla huvittaa eri tavalla.
Toisaalta huolestuttavaa kun kerroit olevanne vasta pari vuotta työelämässä. Mitä se on sitten jatkossa :)

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   4.2.26 15:14:26

Joo joko sä teet asioille nyt jotain, hoidat hommat niin että aikaa on ja stressiä ei tai sit kattelet uuden suunnan elämälles.
Mitä kauemmin tota kestää ja jatkuu niin sitä pidemmällä suossa olet! Itestään asiat ei parane, ajan saatossa vain pahenee. Ja se että yrität huijata itseäsi että tää on nyt vaan tämmönen hetki, en viikolla, ens kuussa, kesällä, joulun jälkeen helpottaa.. Ei helpota!!

Ite oon ollu nyt 20v saman ihmisen kanssa, alkuhuuma oli just sitä mitä se onkin, sitä kesti useampi vuosi, syntyi siihen pari lastakin, pikkulapsiaika oli vaikeeta oli synnytyksen jälkeinen väsymys ja ahdistus, niistä selvittiin puhumalla ja ottamalla oikeasti yhteistä aikaa.
Ja voin mä kertoa että välillä pitää joustaa, puolin ja toisin vaikka ei huvittais pätkääkään!!! Se on se päätös että yhdessä tästä jatketaan eteenpäin. Mies lähtee mun kanssa viikonlopuksi mihin mä haluan vaikka varmasti olis kivempaa olla äijäporukassa mökillä ja mä annan sen panna mua kun se haluaa vaikka ihan en just sillä hetkellä jaksaiskaan.
Sit taas tulee paremmat hetket kun jaksaa yhdessä puurtaa läpi harmaan kiven.
Mutta jos kumpikaan ei viitti tehdä mitään asioiden eteen niin sitten vaan LAPIKASTA!!

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   4.2.26 15:29:02

"panna mua kun se haluaa vaikka ihan en just sillä hetkellä jaksaiskaan."

Hyi, haluat olla miehen mällipatjana. Tuo jos mikä tappaa arvostuksen ja halut viimeistään.

Lähettäjä: Amski 
Päivämäärä:   4.2.26 15:41:32

Mulla käy suhteissa aina noin. Arki tappaa suhteen. Siksipä en enää asu kenenkään kanssa, nykyisen puolison kanssa asumme erillään niin kipinä ja ikävä säilyy ja kaikki turha arjen kuormitus jää pois. Toisesta saa nimenomaan tukea ja voimaa sitten aina viikonloppuna tai milloin nyt ehtiikään näkemään.

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   4.2.26 15:43:45

Onko se miehen työarki sitten jotain ihan hillittömän kuormittavaa? 10 - 12 tunnin työpäiviä 6 päivää viikossa ja jatkuvaa työasioiden murehtimista vapaalla? Vai onko työelämä ihan normaalia?

Jos pari vuotta on jo jatkunut tilanne, että seksiä ei enää juurikaan ole ja läheisyyskin on kovasti vähentynyt, ei sitä ihan helposti voi oikeasti enää työssäkäynnillä selittää. Seksuaalinen ja naistaan viehättävänä pitävä mies ei ole vapaaehtoisesti lähes ilman seksiä ja läheisyyttä vuosikausia. Eihän tavalliseen läheisyyteen edes tarvitsisi mitään erityistä jaksamista, ja sekin on teillä vähentynyt.

Todennäköisempää on, että tästä ei vain nyt tullut vuosisadan rakkaustarinaa. Teillä oli hyvä suhde alussa, mutta nyt kun arki on mukana, mies on huomannut, ettei hän taidakaan olla oikean naisen kanssa. Niin käy usein.

Meillä on miehen kanssa 10 vuoden suhde, mies on oikeasti todella kuormittavassa työssä ollut koko suhteemme ajan (pitkiä päiviä, yrittäjyyttäkin monta vuotta, iso vastuu ja työasiat valvottavat välillä yötä myöten), ja pystyn silti oikeasti yhden käden sormilla laskemaan koko 10 vuoden ajalta ne kerrat, kun mies on ollut sen oloinen, ettei seksi maita ja seksi jää välistä. Itselläni on ollut paljon enemmän niitä kertoja, etten halua seksiä, mutta aina on ollut kyseessä jokin selkeä syy ja jokunen päivä, ei koskaan viikkokausien putki jotain epämääräistä "on vähän stressiä ollut tässä" - ja sitten kun syy on poistunut/hellittänyt, seksiä on taas monta kertaa viikossa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.2.26 15:52:07

Pitäkää huolta läheisyydestä. Kauniita sanoja, ohimennen pusuja ja koskettelua.
Toimiva puheyhteys.
Ja ulkoilkaa, liikkukaa. Mikään ei väsytä niin kuin työpäivän jälkeen sohvalle jämähtäminen. Eli pitäkää hyvää huolta fyysisestä kunnostan, se vähentää stressiäkin.

35 vuotta samaa suhdetta, kolme lasta, eikä ole arki tappanut seksielämää. Päinvastoin.