|
Lähettäjä: Alfonso
Päivämäärä: 3.2.26 15:53:37
Hevosenomistajan logiikka: kun hyvä tahto menee järjen edelle
Aamu alkaa tallissa, jossa ilma on niin paksua, että sen voisi viipaloida veitsellä. Talli-ilma tuntuu raskaalta ammoniakin ja kosteuden sekoitukselta, sillä kaikki räppänät on suljettu tiiviisti, jotta hevosilla olisi ”mukavan lämmin”. Karsinan perällä seisoo hevonen, joka on pakattu kolmeen eri kerrokseen: alusloimi, toppaloimi ja kaulakappale. Se on hieman nuutuneen oloinen, ja sen karva loimien alla on lytyssä ja nihkeä, mutta ainakaan se ei ole palellut – vaikka hevosen optimaalinen lämpötila-alue alkaa jo nollasta.
On aika viedä hevonen ulos. Pakkaslukema näyttää -20 astetta, ja tallikäytävällä käy kuhina. Päivän suurin huolenaihe on odelma. Tuo mehevä säilöheinä on jäätynyt paaleihin yön aikana kivikoviksi kimpaleiksi.
”Ei missään nimessä odelmaa tänään!” tallilla huudetaan. ”Jäätyneet korret aiheuttavat välittömästi ähkyn, se on hengenvaarallista!”
Niinpä hevoselle haetaan kuivaa heinää. Koska kuiva heinä saattaa pölhistä ja aiheuttaa yskää (jota tallin seisova ilma ei jostain syystä haittaa), heinät päätetään upottaa vesiastiaan. Jotta vesi ei heti jäätyisi hevosen turpaan, se vedetään nopeasti tiheäsilmäiseen heinäverkkoon.
Ulkona tarhassa hevonen viettää päivänsä taistellen verkon kanssa. Se kääntää päänsä vinoon ja kiskoo niska jäykkänä heinänkorsia pikkuruisista rei’istä. Se on ”vapaalla heinällä”, mikä teoriassa on hienoa, mutta käytännössä se saa irti vain kaksi kortta minuutissa epäluonnollisessa asennossa, mikä saa sen lavat ja niskajumit huutamaan hoosiannaa.
Päivän kohokohta on kuitenkin omistajan valmistama virike: mash-mehujää. Omistaja on pakastanut sankoon vettä, melassia ja omenanpaloja. Tämä suuri jäälohkare kipataan tarhan pohjalle.
”Katsokaa kuinka se nauttii!” omistaja hymyilee, kun hevonen nuolee ja jyrsii nollatasoista jääpalaa tuntikausia. Kukaan ei muista aamuista keskustelua jäätyneen odelman vaarallisuudesta; tämä jää on selvästi ”erilaista” jäätä.
Illalla hevonen tuodaan takaisin sisään, riisutaan ulkoloimista ja puetaan yöloimiin. Heinäverkko täytetään taas ääriään myöten ja ripustetaan korkealle seinälle, jotta hevosella on vapaa heinä koko yöksi. Siellä se seisoo, lämpimässä ja tunkkaisessa karsinassaan, niska mutkalla ja ikenet hellänä, odottaen seuraavaa päivää, jolloin sitä suojellaan taas kaikelta muulta paitsi omistajansa hyvältä tahdolta.
Että sellaista se on – suojellaan hevosta jäätyneeltä heinältä tarjoamalla sille mehujäätä, ja parannetaan hengitysteitä sulkemalla ilmastointi. On tämä hieno harrastus!
|