Lähettäjä: emreena 
Päivämäärä:   2.2.26 20:26:11

Haluaisin oman hevosen. Kriteerit ei omasta mielestäni ole kovin korkeat. En etsi osaavaa ja laadukasta kisatykkiä.

* Käyttöterve, eli voi olla pikkuvikainenkin, kunhan pikkuviat pysyy normaalilla hoidolla, ruokinnalla ja liikunnalla oireettomana. Ei ole ongelma raspauttaa pari kertaa vuodessa, mutten halua nivelrikkoista tai mahavaivaista, jonka kanssa normaali elämä on haastavaa kun ei voi tehdä sitä ja pakko tehdä tätä ja lääkitä ja paapoa koko ajan ja klinikalla käydään useammin kuin lenkillä ja silti hevonen on huonovointinen ja kipeä.

* Hyväpäinen, eli ei arka, aggressiivinen, "vain yhden käsiteltävissä", tai huonotapainen. En halua hevosta, joka jyrää päälle jos keskittyminen herpaantuu sekunniksikaan, potkii seiniä niin että tallinpitäjä antaa häädön, pitää rauhoittaa kaikkeen käsittelyyn ja osata käyttää juuri oikeanlaista keijupölyä, että hevosen pääkoppa selviää tästäkin tavallisesta arkipäivästä.

Helppo kuljettaa, eli menee autoon/traikkuun ilman kolmen tunnin maanittelua ja matkustaa rauhassa ilman kahta domotuubia.

Iältään koulutettu käyttöhevoseksi, eli vähintään 6 v ja maksimissaan 15 v. En halua nuorta ja kouluttamatonta, mutten myöskään sen ikäistä, ettei yhteisiä vuosia ole enää paljoa jäljellä.

Normaalipainoinen, eli ei lihava ja metabolisia ongelmia täynnä, muttei myöskään näännytetty ja sen vuoksi ruokiensa perään resurssiaggressiivinen ja mahavaivainen.

Voi tarhata myös kimpassa tai laumassa. Ei sellainen, joka vaatii oman tarhan ja laittaa välittömästi muut hevoset kilon palasiksi tai vähintään kiusaa ja ajattaa niitä tauotta niin, että niillä on kohta PTSD ja mahahaava.

Järkevä terveydentaso ja hyväpäisyys saa maksaa. Ei siis tarvitse olla halpa hevonen ja hintalappu saa olla viisinumeroinen. Saa olla vaikka ex-ravuri, sillä omat tavoitteeni on lähinnä höntsäillä maastossa, joskus kentällä. Jos on ex-ravuri, sen pitää olla hyvä ajaa. Ei sellainen, joka lähtee kuin ohjus ja pysähtyy vasta seinää vasten ja menee urku auki vaikka rekan alle.

Sopivan kokoinen, eli 150-160 cm, normaalirakenteinen, ei tankkeri tai työhevosmainen. Ei myöskään pikkuponi tai kamalan iso, jota en yllä harjaamaan huitomatta ja ilman jakkaraa. Olen 163 cm 56 kg. Ei ponikokoista siksi, että paino on alkanut vähän nousta vuosien varrella eikä tässä iässä tunnu enää mikään lähtevän, joten en halua olla sen kuormankantokyvyn rajoilla, varsinkin jos vielä paino nousee. Mutta tosiaan voin liikuttaa siis myös ajamalla ja toki taluttamallakin, mutta sen kokoinen pitää olla että voin ratsastaakin.

No mitäpä on tarjolla?

- Arka ja herkkä, jonka kanssa pitää olla tietty tähtien asento ja ei pärjää missään tallissa, pihatossa, kenenkään seurassa eikö ainakaan yksin. Ihmisen pitää olla aina kaksi askelta edellä, että voi rauhoitella tätä herkkää sielua. Hevosen kanssa ei voi tehdä muuta kuin hengittää samaa ilmaa, mutta sekin täytyy osata tehdä oikealla tavalla, että hevosen mielentila pysyy oikeana.

- Takapolven nivelrikko, joka "ei haittaa käyttöä millään lailla". No, sen verran olen takapolvivaivaisten kanssa elämäni aikana värkännyt, että kyllä se vaikuttaa, kun vain osaa ne viat nähdä. Hevonen voi mielellään lähteä hommiin, mutta on takaa ep, yleensä vino toiseen suuntaan, sillä on selkäkipuja ja voi sen vuoksi oireilla mahaansakin.

- Lihava, metabolinen, ehkä sairastanut ähkyn ja kaviokuumeenkin. Ruokinnan ja liikunnan kanssa todella tarkkaa eikä vapaapäiviä voi pitää, pakko liikuttaa joka päivä.

- Varsoja tai nuoria, joita ei pääse vielä vuosiin käyttämään ja pitäisi olla taitoa niitä kouluttaa. Tai sitten 17-20 -vuotiaita, joista näkee, että ovat jo selkeästi ehtoopuolella, eikä vuosia ole enää montaa jäljellä.

- Täysin kouluttamaton, jota ei ole millään tavalla käsitelty. Seissyt vain pihatossa tai kävellyt tarhan ja tallin väliä muiden perässä. Yleensä vielä joku rakennekukkanen, tai sitten metabolisia ongelmia täynnä.

- Hankala käsitellä, vaatii osaavan ammattilaisen. Monet tallityöntekijät ja tallinpitäjät siis osaisivat, mutta eivät halua tuollaista talliinsa. Enkä uskaltaisi pyytää kaveria koskemaan hevoseen, saati jos olisi puolihoito, niin en halua, että minun hevoseni olisi se ongelmatapaus, jota ei uskalla taluttaa ilman kypärää omassa päässä ja ketjua hevosen suussa.

- Kaiken maailman käytös- ja terveysongelmia, jotka tekevät hevosen omistamisesta haastavaa, ja sen takia se onkin myynnissä, kun omistaja/myyjä ei enää jaksa/ei ole aikaa ja rahaa hoitamiseen ja kemiat ei vain kohtaa.

- Kuljetusongelmaiset, joita ei saa kyytiin, ne panikoivat kyydissä ja rynnivät pihalle heti kun vähänkään mitään ovea aukaisee.

- Kooltaan jotain alle 140 cm tai yli 170 cm. Paljon kyllä sanotaan, että "pienet hevoset ei mene kaupaksi", joten eikö niitä sitten edes ole?

Kun mietin lapsuuttani ja nuoruuttani, niin hevoset ei todellakaaan olleet kaikki mitään täysin terveitä ja helppoja ja aloittelijoille sopivia. Ne olivat sellaisia, että niitä oli järkevät ihmiset pitäneet ja kouluttaneet ja niiden kanssa pärjäsi ihan vain rauhallisuudella ja maalaisjärjellä, jopa lapsetkin.

Nykyään on toisin. Tuollaisia hevosia, joiden kanssa harrastaminen olisi mukavaa, ei tunnu olevan missään. Tai ehkä ne ehditään myydä ennen kuin minä niiden myynti-ilmoituksia näen? Tai sitten niitä ei myydä ikinä, tai ne menee puskaradiolla tutulle, eikä ole koskaan julkisessa myynnissä. Monilla tutuilla on ihan käyttöterveitä, järkevän kokoisia ja hyväpäisiä hevosia. Mutta ne ei ole myynnissä, ymmärrettävästä syystä. Toki nekään ei kaikki edes ole sitä mitä haen, esim. liian iso, kamalan lihava, jne. Mutta siis muuten ihan ok-terveitä ja hyväluonteisia.

Mistäköhän tuollaisen löytäisi? Juuri tänään ei ole pakko löytää, mutta joskus.