|
Lähettäjä: !.!
Päivämäärä: 2.2.26 20:23:38
Kyllä se vastuu muutti meitä molempia mutta se myös ajoi meidät kauemmas toisistamme.
Asioista yritettiin puhua mutta ne meni monesti enemmän solmuun.
Yritin ymmärtää, pyysin kertomaan miltä hänestä tuntuu.
En painostanut omilla haluillani.
Muistin häntä kukilla, vein lempisuklaata, pyrin järjestämään kerran kuukaudessa treffi-illan jolloin vein ulos syömään.
Hän oli kehostaan epävarma jo heti kun sai tietää, että oli raskaana. Miten se tulee muuttumaan ja miten minä sen otan.
Yritin tehdä selväksi ettei se muutos tule minua haittaamaan.
Eikä haitannutkaan hän oli yhtä kaunis, seksikäs ja haluttava kuten aina. Myös raskaana ollessaan ja sen jälkeen. Ja tämän myös kerroin ja näytin hänelle.
Seksi ei sattunut. Ei ainakaan myöntänyt tai näyttänyt sitä. Ei vaan huvittanut.
Töiden jälkeen otin vastuu lapsen ja myöhemmin lasten hoidosta, että vaimo sai levätä, nähdä ystäviä, käydä lenkillä tai mitä halusi.
Aloitti myös yrittäjänä toisen lapsen syntymän jälkeen jolloin lapset oli iltaisin minun kanssa kun vaimo töissä.
Myös aamuisin annoin toisen nukkua siihen asti, että lähden itse töihin. Loogista koska heräsin kuitenkin aamulla aikaisemmin niin ottaa hereillä olevat lapset alkuun.
Mutta alkuun ensimmäisen lapsen kohdalla hän oli todella "ylisuojeleva" epäili etten pärjää vauvan kanssa sitä hetkeä kun hän ottaa päikkärit tai käy lenkillä.
Ennenkuin tästä otettiin kunnolla yhteen, että se on myös minun lapsi.
Kiukuttelu silloin tällöin on sallittua tietenkin mutta meillä se oli aikalailla jatkuvaa. Ja jos itse olin huonolla tuulella niin kysymys oli, että "miksi olet aina noin äkäinen?"
Raha-asiat oli avioliiton aikana minun vastuulla. Yhteiset velat. Koin sen niin, että ne on minun hoidettava kun toinen ottaa suurimman vastuun lapsista. Mutta sain sitten valituksia ja kiukuttelua, että teen liikaa töitä.
Enkai minä itseäni kehunut missään vaiheessa?
|