|
Lähettäjä:
Päivämäärä: 30.1.26 23:42:42
Kyselen jatkuvasti läheisiltä mielipiteitä ja neuvoja päätöksiin, enkä luota itseeni yhtään. Tuntuu jotenkin todella inhottavalta. En osaa esimerkiksi päättää vaikka tulevan koirani rotua ja jos olen yhteydessä eri rotujen kasvattajiin niin murehdin ennen sitä etten kehtaa sitten kieltäytyä pennusta, jos en vaikka pidäkään rodusta tai vanhemmista. Saatan kysyä mielipiteitä myös jonkun vaatekappaleen tai kenkien ostamiseen tai vaikka lähdenkö jonkun kanssa treffeille vai en. Olin mielestäni nuorempana paljon parempi tekemään päätöksiä enkä jahkaillut ja vaatinut muilta apuja.
Tunnen myös oloni välillä todella surkeaksi, siis että olen huono ja tylsä ihminen, josta esimerkiksi työkaverit ja esimies ei tykkää. En ole se ykkös henkilö, jolle tullaan juttelemaan tai pyydetään apua tai valitaan johonkin projektiin. Olen vaan hiljainen puurtaja enkä osaa edes osallistua enää keskusteluihin. Mietin joskus myös, että miten ystäväni jaksavat tuhlata aikaansa välillä minuun. Vanhemmat tietysti jaksavat, kun olen heidän lapsensa, vaikka epäilen heidänkin miettivän että miksi olen tällainen. Sitten tuntuu ettei mikään oikein jaksa kiinnostaa ja innostaa enää. Ainoa asia mistä pidän oikeasti on koirani seura ja matkustaminen ulkomaille välillä. Ja kotona sohvalla lojuminen, jos en ole koirani kanssa ulkona.
|