Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.1.26 15:49:51

Viimeiset vuodet on vaan ahdistanut enkä ymmärrä mitä odotettavaa tulevaisuudessa voi enään olla, vanhenee vaan entistä enemmän. Mun mielestä vanheneminen on kamalaa, terveyshuolia ja rupsahtamista. Työ ei nappaa ja uutta ei tässä iässä enään saa kun ei niitä ole nuorillekaan. Mikään harrastaminen ei kiinnosta. Miehen kanssa oltu yhdessä yli 20 vuotta ja mitään yhteistä ei ole. Ja kadullakin on muuttunut näkymättömäksi muille miehille. Yksi lapsi joka heikkolahjainen / laaja-alaiset oppimisvaikeudet, periaatteessa "normaali" mutta kuitenkaan ei. Työt ei suju, sosiaaliset suhteet ei suju, tarvii apua lomakkeiden kanssa jne. Mikä on hänen tulevaisuus varsinkin kun meistä aika jättää? Syrjäytynyt, yksinäinen, eläkkeellä oleva joka sairastuu mieleltään ja tekee itsarin tai sortuu päihteisiin? Eläimiä rakastan mutta vanhempana niistäkin luopuminen tuntuu kuin maailma murskautuisi. En vaan kestä parhaista ystävistä luopumista. Kaikki ihmissuhteet tuntuvat niin tylsiltä, pinnallisilta, samat jutut, ihmiset haukkuu toisiaan seläntakana jne. Matkustanut olen ja en saa siitäkään enään mitään irti. Olen varmasti masentunut mutta en mä enään saa paloa tähän elämään en sitten millään, mikään ei mennyt odotusten mukaan tässä elämässä.

Lähettäjä: boneri 
Päivämäärä:   30.1.26 15:54:20

Mulla taas on elämä alkanut vasta kunnolla rullaamaan kun 50 rajapyykki ohitettiin. Käyn bucketlistaa innolla läpi ja elän kuin viimeistä päivää. Rahaa on ja hevosella pääsee, terveyskin moitteeton. Lapsia ei tullut tehtyä, joten niistä ei mitään huolta. Mulla on jatkuvasti jotain uutta tulevaisuudessa mitä odottaa. Jatko-opiskeluja mietin parhaillaan, josko vielä pätevöityisi pari pykälää ylöspäin ennen eläkettä, taloudellista järkeähän siinä ei juurikaan ole mutta ihan vaan itsensä kehittämisen vuoksi...

Lähettäjä: Gold 
Päivämäärä:   30.1.26 15:54:59

Kuulostaa vahvasti siltä, että sulla vaihdevuodet puhuu nyt. Ne voi viedä mielen mustaksi. Niihin kannattaa hakea apua.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   30.1.26 15:56:45

Kuulostaa masennukselta. Itse 5 vuotta vanhempi ja vaikka tosiaan kroppa rupsahtaa ja peilikuva huononee niin onhan tämäkin hyvä ikä. Asuntolainat maksettu ja ruuhkavuodet takana ja hieman enemmän aikaa itsellekin. Miehn kanssa vaan pitää keksiä jotain yhteistä harrastusta tai tekemistä. Elokuviin, konsertteihin, messuile...mitä nyt kukin haluaa.

Lähettäjä: aargh 
Päivämäärä:   30.1.26 16:06:25

Enää, ei enään...

Lähettäjä: Kiana 
Päivämäärä:   30.1.26 16:11:47

” Olen varmasti masentunut mutta en mä enään saa paloa tähän elämään en sitten millään, mikään ei mennyt odotusten mukaan tässä elämässä.”

Onko sulla siis nyt mitään hoitokontaktia? Jos ei ole, niin äkkiä hankkimaan! Et sinä nimittäin lainkaan terve selkeästi ole. Elämä voi yllättää sut vielä tosi positiivisesti, kun otat vähän apua vastaan. Et menetä siinä mitään, mutta voit voittaa hirveän paljon :)

Lähettäjä: Pate 
Päivämäärä:   30.1.26 16:11:54

Elämässä pitää olla runkkua.

Lähettäjä: ninni 
Päivämäärä:   30.1.26 17:40:04

Sisältö meni aivan ohi kun rupesi niin korpeamaan tuo enääN. Miten on mahdollista ettei sinunkaan ikäluokkasi osaa kirjoittaa oikein? Nuorison alamäen jotenkin ymmärrän.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   30.1.26 17:41:46

Yksi lapsi? Sulla kuitenkin on siis muitakin lapsia? Ja ehkä lapsenlapsia odotettavissa? On sitä muutakin elämää vielä. Ulkoile, odota kevättä, nauti niistä eläimistä, vaikka se väistämätöntä on, että niistä joutuu luopumaan.

Ja jos sillä heikkolahjaisella ei ole kehitysvammadiagnoosia, taistelkaa se, että saa kaikki mahdolliset tuet ja tuetun asumisen. Se kannattaa.

Hanki estrogeeni, jos ei jo ole. Äkkiä.

Lähettäjä: Mie 
Päivämäärä:   30.1.26 17:52:11

"Ja kadullakin on muuttunut näkymättömäksi muille miehille. "
Voi herttijee, sekö on sun elämäsi mittari??

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   30.1.26 17:54:44

"mikään ei mennyt odotusten mukaan tässä elämässä"

Mitä ne odotukset sitten olivat?