Lähettäjä: Emma 
Päivämäärä:   30.1.26 08:06:32

Minulla on yksi kaveri, kenen toiminta vähän ihmetyttää. Ennen ärsyttikin, nyt alkaa jo lipua vähän semmoiseen välinpitämättömyyteen. Hän asuu nykyään eri paikkakunnalla kuin minä, joten pääosin ollaan yhteyksissä viestein ja puheluin.

Homman nimi on se, että kaveri keskittyy tosi paljon itseensä. Mulle sopii hyvin ja mieluusti pohdin hänen ongelmiaan ja koitan niissä antaa tukea hänelle. Eli vaikka viime vuoden aikana tuli lukemattomia hänen ongelmiaan vatvottua. Milloin oli kyse miesasioista, milloin kuntoilusta, mitä milloinkin. Mutta, kun itse haluaisin keskustella jostain asiastani, hän yleensä jaksaa pari viestiä ja vaihtaa sitten puheenaiheen itseensä. Ja kun tottakai minullakin on elämässä sekä vastoinkäymisiä että iloja, joista haluaisin keakustella. Ajoittain myös tuntuu, että hän on myös kateellinen minulle eikä iloitse minun onnistumisista. Minä taas toivon hänelle aina hyvää ja toivon onnistumisia. Esimerkiksi minulla on tosi ihana mies ja vietämme tosi paljon aikaa yhdessä, hän on Tinderissä pyörivä sinkku, jonka tapailut olleet viime aikoina aika epäonnisia. Itse urheilen suht säännöllisesti ja olen ihan ok kunnossa ja normaalipainoinen, hänellä liikkuminen on tosi kausittaista ja on selvästi ylipainoinen.

On ihan mahdollista, että hän ei oikein hoksaa tätä asiaa, että ei oikein panosta minun asioihin. Vähän tuntuu hassulta asiasta sanoakaan, vaikka varmaan toki pitäisi. En tiedä kannattaisiko vaan alkaa ainakin vähän etääntymään. Toki on hän tosi mukava ja olemme tunteneet pitkään. Otsikkoni ehkä vähän syyttäväkin, mutta toki hän minusta nyt tuntuukin aika itsekeskeiseltä. Mielipiteitä, mitä kannattaisi tehdä?

Lähettäjä: Voi hyvänen aika 
Päivämäärä:   30.1.26 08:15:28

Jos jonkun ihmisen läsnäolo aiheuttaa fyysisestä tai psyykkistä rasitusta, hankkiudu eroon. Oli kyse sitten parisuhteesta tai ystävistä. Jos sinua ärsyttää se, että et itse saa huomiota, mieti mitä se kertoo sinusta. Jos kyse nimenomaan on siitä, että toisen seura on aina raskasta, niin viilennä sitten välit, jos uskot että se tuo sinulle enemmän hyvää kuin huonoa. Tosin en usko, että hän todella on ystäväsi, koska nuo häntä latistavat kommentit olivat täysin asiaan liittymättömiä. Toivon todella, että ikä ä omat ystäväni eivät kuvaile minua nettiin, että olen saamaton ja yliopainoinen ja luultavasti vielä kateellinenkin. Nyt kun pohdin tarkemmin, on tosiaan myös toisen henkilön kannalta parempi että lopetat yhteydenpidon.

Lähettäjä: Emma 
Päivämäärä:   30.1.26 08:21:29

Voi hyvänen aika/

itse kuitenkin ajattelen, että jonkinlainen vastavuoroisuus kuuluu kaikkiin suhteisiin. En todellakaan kellolla asiaa mittaa, mutta kyllä se minusta vähän outoa on, että hänen asioitaan ruoditaan tunti- ja päivätolkulla, ja kun itse joku toinen päivä otan jonkin asian esille, siitä ei sitten voida keskustella käytännössä ollenkaan.

Ja valitettavasti minusta todella tuntuu, että hän noissa mainitsemissani asioissa ja muutamassa muussakin kadehtii minua. Ei ole tarkoitus häntä haukkua, mutta minusta nyt vain todella tuntuu tuolta.

Lähettäjä: Fox 
Päivämäärä:   30.1.26 08:39:36

Mulla on yksi tosi samanlainen kaveri! Hämmentävä tapaus siinä mielessä, että tietynlainen vastavuoroisuus loistaa ihan poissaolollaan tavalla, jollaiseen en koskaan ennen ollut törmännyt. Hän rakastaa puhua itsestään ja sitä, että puidaan hänen asioitaan ja ongelmiaan usein, pitkään ja hartaasti, on myös mestari kääntämään ihan kaikki puheenaiheet itseensä. Jos yrittää puhua omista asioita hänelle, niin ihan saman tien vaihtaa puheenaiheen itseensä, ei häntä selkeästi kiinnosta edes kuulla.
Olen ihan mielelläni kuuntelija ja tukipilari muille, tykkään siitä roolista. Mutta liika on liikaa mullekin, yksipuolisuus kieltämättä on aika raskasta, varsinkin kun hänellä on paljon jatkuvasti ties mitä pieniä ja outoja ongelmia, valituksen aiheita, miessäätöjä jne purettavana. Tämä ei ole sellainen normaali kaverisuhde.
Itse olen vetäytynyt hänestä sen verran, etten esim enää kysele kuulumisia tai jaksa tavata, koska siitä jää vaan tyhjä ja paha olo itselle. Vastailen vain kun hän viestittää ja soittaa (en tosin enää heti todellakaan aina, puheluita tulee niin usein) ja yritän häntä tsempata parhaani mukaan. Hän usein kertoo, että kokee minut tärkeäksi ja hyväksi ystäväksi, niin yritän jaksaa häntä tukea, tukea kun hän ihan oikeasti tarvitsee.. Ja hän on siis muuten ihan mukava ihmisenä. Syö vaan todella paljon energiaa, joskus ei jaksaisi. En sitten tiedä vaikuttaako se yhtään asiaan, että hänellä on kaksisuuntainen vai onko vaan persoonana tuollainen ns itsekeskeinen.

Lähettäjä: Emma 
Päivämäärä:   30.1.26 08:46:47

Fox,

Fox,

Kuulostaa kyllä ihan samalta kun tämä minun tilanne. Tsemppiä sulle kovasti! Mulla just tuo sama, että mulle täysin ok kuunnella kaverin huolia, ja niitä kyllä onkin juuri samalla tavalla että käytännössä koko ajan on jotain. Mutta just tuo, että minun asioita ei koskaan voida käsitellä, vaan asia kääntyy heti takaisin häneen. Ei se minustakaan tosiaan normaalia ole. Ja kyllä minua vähän vaivaa, kun koen että hän kadehtii minua eikä iloitse asioista, jotka on minulla hyvin.

Olen myös miettinyt eroa yhteen toiseen kaveriini, jonka kanssa vastavuoroisesti esim. vuoden aikana puhutaan molempien kuulumisista ja asioista. Hän myös tuntuu olevan tosi iloinen puolestani, onnistumisistani ja kun minulla menee hyvin, kuten minä myös täysin hänen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.1.26 08:59:36

Ota vähän etäisyyttä ainakin kaveriin.

Taisi Voi hyvänen aika -nimimerkillä vähän osua. Se on kyllä ihan se aloittajan kaveri, joka tuosta tilanteesta hyötyy ja hänelle vaan huono, jos tämä "palvelu" häneltä loppuu.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   30.1.26 09:17:03

Muuten olisin ollut "sinun puolella", mutta kun aloit kuvailemaan ystäväsi ulkonäköä ja miesystävän puutetta, niin aloit kuulostamaan itsekin melko epämiellyttävältä ystävältä. En haluaisi itselleni sellaista ystävää, joka ajattelisi minun olevan kateellinen, kutsuisi lihavaksi joka ei onnistu edes laihduttamaan saati saamaan miestä itselleen. Kunnon ystävä olisi ottanut asian puheeksi eri tavalla. Ehkä ette sovi toistenne ystäviksi vaan ja parempi erota.

Lähettäjä: Emma 
Päivämäärä:   30.1.26 09:29:56

Valitettavasti minusta todella tuntuu, että hän kadehtii minua eikä iloitse onnistumisistani. En tosiaan haluaisi ajatella näin, mutta kun valitettavasti tältä todella tuntuu. Hän haluaisi löytää parisuhteen ja minä todellakin toivon, että hän tässä onnistuu. Tuntuu kumminkin minusta väärältä, että hän ei iloitse siitä, että minulla on tosi hyvä parisuhde. Jos osat olisivat toisinpäin, olisin todella iloinen hänen puolestaan. Ja tuon liikunta/elämäntapa homman kanssa tuntuu myös jotenkin siltä, että hän kyllä kadehtii sitä, että itsellä nyt pysyy homma kasassa, on säännölliset elämäntavat ja liikun paljon. Tässä liikkumisesa jne. olen häntä tosi paljon koittanut tsempata, kun on itse ottanut asiaa puheeksi.

Lähettäjä: Koettu on 
Päivämäärä:   30.1.26 09:34:40

Ottaisin pikkuhiljaa etäisyyttä ja katselisin millainen vaikutus sillä on. Minulla on ollut myös hyvin itsekeskeinen kaveri, jolla ei ollut mitään mielenkiintoa minun asioita kohtaan. Olin usein hyvin väsynyt tapaamisten jälkeen ja olo oli ristiriitainen, antoiko tämä vai ottiko se vain. Mielenkiintoista on se, että keho kertoo tarkasti onko ihminen hyväksi meille. Olenkin opetellut kuuntelemaan kehoni viestejä herkällä korvalla. Itseään kannattaa suojella, koska kukaan muu ei sinua/minua suojele.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   30.1.26 09:36:08

Miksi jonkun toisen parisuhteesta pitäisi iloita? Koulumenestyksen tai työmenestyksen ymmärrän . Parisuhteen muodostaminen nyt vaan on tuuria tai tyytymistä siihen mitä löytää.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   30.1.26 09:39:09

Nyt kyllä aloittaja tuntuu näiden viimeisimpien viestien jälkeen todella itsekeskeiseltä. Miksi se kaveri sua kadehtisi? Tai miksi olettaa, että näin on? Su mies voi sinusta tuntua ihanalle mutta ei sinun kaveristasi.

Lähettäjä: Emma 
Päivämäärä:   30.1.26 09:39:12

Siis joo, kyllä se etääntyminen taitaa olla viisasta itseni kannalta. Ainakin tilapäisesti. En tosin usko, että tämä oikein muuksi muuttuu millään. Minua tämä asia ei sillen kuitenkaan onneksi suuresti stressaa, mutta koen tosiaan tilanteen kummallisena. Ja tässähän on vielä se, että kaveri on monesti sanonut, että analyysini ovat tosi tarkkoja ja että ymmärrän aina heti mistä kyse, näen tavallaan tilanteen läpi.

Lähettäjä: Emma 
Päivämäärä:   30.1.26 09:43:22

!/

Ei kaverini miestäni aivan varmasti ihanana pidäkään tai hänestä ole kateellinen, vaan siitä, että minä koen parisuhteemme erinomaiseksi, meillä on hyvä olla ja vietämme paljon aikaa yhdessä.