Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   29.1.26 14:11:04

Miksi niin moni etenee sillä samalla kaavalla, missä ensin etsitään kumppani, sen jälkeen yhteinen koti, sen jälkeen alkaakin lasten tekeminen. Kun tylsistytään lapsiarkeen, aletaan suunnitteleen uutta uraa ja lähdetään takas koulunpenkille, hankitaan siihen hulabaloohon koira, jos jo ei ole ja viimeisenä kesämökki, vaikka omakotitaloakaan ei keretä hoitaa. Sitten uuvutaan työelämään, elämään yleensä vaikka itse on tunkenut sen täyteen kaikkea. Ja kun ei keksitä mitä seuraavaksi tavoitellaan, otetaan ero, aletaan juokseen ultramatkoja tai muuta vastaavaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.1.26 14:12:37

Minkälaisen polun sinä sitten itsellesi keksit?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.1.26 14:12:41

Koska se on tietyllä tavalla normi ja jonkinlainen odotus miten tulisin toimia. Sosiaalinen paine on jotain käsittämätöntä.

Lähettäjä: K.P. 
Päivämäärä:   29.1.26 14:13:11

Höpö höpö, mun elämä ainakin on mennyt ihan eri latuja kuin yllä kerrottu. Ja hyvä niin, olen itse tieni rakentanut ja sillä tiellä kuljen.

Lähettäjä: åpåo 
Päivämäärä:   29.1.26 14:17:13

Noh, ihminen nyt on, kuten muutkin nisäkkäät, tietyssä iässä alttein mm. lisääntymään, joten tietyt asiat (esim. lasten saaminen) tapahtuvat tietyssä iässä ihan fysiologisten lainalaisuuksien takia.

Ja työelämässä menestyvät yleensä siirtyvät opintojen jälkeen sinne työelämään, ja poistuvat kun naama alkaa liikaa roikkua. Niin se vain on.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.1.26 14:45:29

Kyllä sä voit olla uniikki lumihiutale, jos haluat.

Lähettäjä: Katten 
Päivämäärä:   29.1.26 14:51:13

Uskomusjärjestelmät.
Yhteisön paine.
Perheen painostus.
"Näin kuuluu tehdä" - asenne.

Ihmiset eivät uskalla ajatella laatikon ulkopuolella ja tekevät monesti niin, miten heidän odotetaan tekevän ja käyttäytyvän.

Kunpa jokainen uskaltaisi oikeasti mennä kohti unelmiaan muiden mielipiteistä huolimatta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   29.1.26 14:51:32

Mä taas ihmettelen, että miksi aina pitäisi olla niin erikoinen. Miksi on väärin haluta olla ihan vaan tavallinen

Lähettäjä: nela 
Päivämäärä:   29.1.26 15:06:30

Kyllähän se biologiakin meitä ohjaa: teinit ja parikymppiset ovat usein kovasti pariutumisvetoisia ja siitä usein seuraava askel on yhteinen asunto jo ihan käytännönkin kannalta. Se lapsienkin haluaminen taitaa pohjimmaltaan olla aika biologinen tarve, joka erityisesti syttyy, kun on se kumppani siinä vierellä.

Yleisesti myös töidem suhteen kannattaa mennä jotenkin niin, että sjoittaa opinnot nuoruuteen, koska se mahdollistaa sitten niiden mielenkiintoisempien töiden saamisen.

Tuo urheilu vanhempana liittyy varmaan usein siihen, että kroppa alkaa rapistua ja suurin osa meistä tajuaa viimeistään silloin, että asialle pitää tehdä jotain. Se "kokeilen juosta puolimaratonin" voikin sitten kääntyä siihen, että vähän hurahtaa juoksuun, ja kohta onkin jo treenaamassa ultramatkoille...

Lisäksi siitä on jonkin verran etua, jos on läheisimpien ihmisten kanssa elämäntilanteet jokseenkin synkassa: löytyy baariseuraa silloin kun kaikkien menojalkaa vipattaa, voidaan tavata lapsiperheiden kesken silloin kun kaikilla on suht saman ikäisiä lapsia jne.

Elämänpolkua ei tietenkään pitäisi valita pelkästään muiden ihmisten tai sosiaalisen paineen takia, mutta ei siitäkään ole mitään hyötyä, että väkisin tekee erikoisia valintoja vaan siksi, ettei olisi kuten muutkin.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   29.1.26 15:15:09

Ihastuminen ja lapstenhankinnan tarve on aika sisäsyntyisiä juttuja ihmisellä. Joiltain yksilöiltä joku tämmöinen tarve tietysti puuttuu ja uskon ettei nykyaikana väkisin sitä asia sitten tehdäkään. Itte en halunnut koskaan lapsia joten skippasin ne. Omassa ikäluokassa saati nuoremmissa ei kellään ole mökkejä ja omakotitaloja vaivoinaan, noi on aitoja boomerihommia.

Se taas että elämä rahoitetaan työnteolla... no tähän ihan oikeasti haluaisin ideoita, että mitä muuta sitten? Tai onhan noita vaihtoehtoja mutta marinasta päätellen moni ei vaihtoehtojen lopputulokseen (=köyhyys) ole kovin tyytyväinen.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   29.1.26 15:17:53

"Mä taas ihmettelen, että miksi aina pitäisi olla niin erikoinen. Miksi on väärin haluta olla ihan vaan tavalline"

Ei ole väärin, mutta esim. Lähipiirissä ne jotka edenneet kaavan mukaan ovat havahtuneetki sen jälkeen kun kaikki on jo suoritettu, että mikä tämän elämän tarkotus on ja en olekaan onnellinen tässä rakentamassani maailmassa. Sitten vasta aletaan miettiä mitä sitä ihan syvimmiltään haluaa, mutta se voikin olla myöhästä kun on velat niskassa ja lapsista irtiottoa ei noin vaan otetakaan.
Eräs ystävä katkeroitui kun esim. Kun ysätävät ympärillä ei lähtenytkään samaan rumbaan kuin hän ja nyt tuntee jäävänsä ulkopuolelle, vaikka ollaan häntä kyllä pyydetty, ei vaan pysty lähtemään esim. Juhannukseksi tai uudeksi vuodeksi mihinkään bailaamaan tietenkään, niin väkisin jää ulos porukasta.

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   29.1.26 15:22:02

"Lähettäjä: .....
Päivämäärä: 29.1.26 15:17:53

Ei ole väärin, mutta esim. Lähipiirissä ne jotka edenneet kaavan mukaan ovat havahtuneetki sen jälkeen kun kaikki on jo suoritettu, että mikä tämän elämän tarkotus on ja en olekaan onnellinen tässä rakentamassani maailmassa. Sitten vasta aletaan miettiä mitä sitä ihan syvimmiltään haluaa, mutta se voikin olla myöhästä kun on velat niskassa ja lapsista irtiottoa ei noin vaan otetakaan.
Eräs ystävä katkeroitui kun esim. Kun ysätävät ympärillä ei lähtenytkään samaan rumbaan kuin hän ja nyt tuntee jäävänsä ulkopuolelle, vaikka ollaan häntä kyllä pyydetty, ei vaan pysty lähtemään esim. Juhannukseksi tai uudeksi vuodeksi mihinkään bailaamaan tietenkään, niin väkisin jää ulos porukasta."

Ei kai tuossa varsinaisesti ole kyse siitä, että seuraa zombina jotain valmista elämänpolkua, vaan ehkä siitä, että tuttavasi halusi lapsia. Useimmat ihmiset haluavat, kertoohan siitä sekin, että esimerkiksi Suomessa on aivan sosiaalisesti hyväksyttävää olla lapseton ja/tai sinkku ja silti useimmat tekevät lapsia. Niiden lasten kanssa sitten vain tulee mukana suuria rajoituksia. Tuttavaasi voi harmittaa sillä hetkellä, kun olisi se juhannus tulossa ja mihinkään ei pääse ilman lapsia kuten ennen. Ei se tarkoita, että hän välttämättä silti haluaisi pistää koko elämänpolun uusiksi.

Lähettäjä: nela 
Päivämäärä:   29.1.26 15:22:23

Mä boomeri, kun kolmekymppisinä hommattiin mökki, tosin omakotitaloa ei vielä silloin ollut. Lapset skippasin myös, mutta se oli sillä tavalla surullista, että lapsia hankkineiden kavereiden kanssa elämät erkani myös ja ystäväpiirissä on pysyneet lähinnä muut velat.

Mutta kyllä sitä tässä huomaa, että osa omista päätöksistä on aika viettipohjaisia. Esim. parikymppisenä inhosin kaikkia kasveja, enkä suostunut lähtemään mihinkään hiton metsään Nyt nelikymppisenä saan valtavaa tyydytystä puutarhanhoidosta ja siitä, kun kaikki kasvaa. Ja välillä jaksan jopa lähteä metsään sienestämään ja poimimaan marjoja. Jotain keski-ikägeenejä aktivoitunut näköjään...en myöskään näe mitään syytä, miksi taistelisin näitä vastaan. Vastaavasti monet sellaiset jutut, jotka parikymppisenä vetivät puoleensa, eivät enää vaan jaksa innostaa, ja sekin on ihan ok.

Lähettäjä: nippe 
Päivämäärä:   29.1.26 15:27:20

Kyllähän jokaisella on se oma elämänpolkunsa, enkä mä oikein tajua miksi aloittajan persettä kutittaa muiden elämän valinnat ja vaiheet.
Itse olen elänyt aika erilaisen elämän, mutta ei se minusta tee sen kummempaa. En mä vertaile ja mittaile mikä on parempaa tai koe että olisin nyt jotenkin yläpuolella vaikka olenkin tehnyt asiat vähän toisin. Kaikilla ei ole samat lähtökohdat, on erilaiset mahdollisuudet, eritahtinen henkinen kasvu, tullaan onnellisiksi erilaisista asioista. Mutta ehkä tämänkin tajuaa vasta sitten kun on vuosia tarpeeksi mittarissa. En itsekään varmaan 20 vuotta sitten ihan näin asioita ymmärtänyt, mutta elämä opetti minuakin.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   29.1.26 15:30:03

Vältin täpärästi. Menin 28-vuotiaana naimisiin, ostettiin rivitalo, ja ainakin jollain tasolla suunniteltiin lapsia. Sitten päätin, etten halunnut lapsia työnarkomaanin kanssa, eikä parisuhde muutenkaan vastannut toiveitani. Nykyisen miehen kanssa nyt 14v yhdessä, joista 8v avoliitossa. Ei lapsia, mutta koiran verran myönnetystä tehtiin kaavalle. Asutaan kerrostalossa, harrastetaan ja matkustellaan. Kesämökki olisi kauhistus. En ole opiskellut uutta tutkintoa 26-vuotiaana suoritetun tohtorin tutkinnon jälkeen ja olen ollut samassa työpaikassa, jossa viihdyn erittäin hyvin, 20v. Urheilua olen harrastanut koko aikuisikäni. Nykyisistä lajeista toisen aloitin kun täytin 30, toisen kun täytin 40 (mitäköhän tänä vuonna 50?). En tiedä oliko se sitten ikäkriisiä tai hurahtamista, vai satuinko törmäämään juuri noihin lajeihin juuri tuolloin. Hyvää omannäköistä elämää.

Lähettäjä: Hazelnut 
Päivämäärä:   29.1.26 15:55:02

Minä olen haaveillut siitä klassisesta eli miehestä, kodista, häistä ja omasta lapsesta jne niin kauan kun muistan. Mutta omassa kaveripiirissäni se on minulta ollut nimenomaan ihan vääränlainen ja paheksuttava haave. Olen kuullut olevani mm tyhmä, tylsä, vanhanaikainen ja suunnilleen aivopesty, kun haluan moista enkä halua jotain muuta... Varsinkin nyt kun tulin raskaaksi (suunnitellusti ja toivotusti, ikää 28v), niin olen saanut paljon kuulla naljailua asiasta, ihan suoraan sanottu kuinka lapsen hankkiminen on typerää. Kyllä se kieltämättä vähän harmittaa, vaikka ei toisten mielipiteille pitäisi antaa painoarvoa. Onneksi on myös niitä ystäviä (ja sukulaiset yms), jotka ovat olleet iloisiakin puolestani. Mutta paljon olen saanut tästä paheksuntaa.
Tapasin itse mukavan miehen opiskellessa, rakastuin häneen ja hän minuun. Meidän kemiat ja tulevaisuuden haaveet mätsäsi, joten muutimme yhteen yliopiston takana vuonna. Kaikki on mennyt hyvin, elämäntilanteet on vakaat ja tukijoukot kunnossa, joten päätettiin alkaa yrittää lasta ja sen suhteen kävi hyvin ja nyt tosiaan maha kasvaa. Tuntuu, että nimenomaan minä kuljen monen mielestä tässä vääränlaisella polulla.
Olen elänyt kivan nuoruuden; kilpaurheillut, opiskellut, matkustellut kilpaurheillut ja nauttinut myös opiskelijaelämän illoista. Mutta nyt olen vielä enemmän innoissaan tulevasta, siitä että saan aloittaa uuden luvun elämässäni. Se ajatukseni on ollut kavereistani joillekin todella mahdoton ymmärtää.