|
Lähettäjä: Tere
Päivämäärä: 28.1.26 07:40:47
Minä ymmärrän Mamaa täydellisesti.
Joskus saman tunteen voi laukaista jokin tuoksu, tai musiikki. Viimeksi lentokoneesta ulostulo ja platalla kävely toi yhtäkkiä vanhan muiston.
Mutta tuo että jokin paikka tuo tunteet niin yllättäen ja vahvasti pintaan, muistot ja sen ”vanhan” minän kaikkine unelmineni ja tunteineni, on tuttua.
tunnistan musertavan surun, tai ehkä kaihon tunteen, vaikka se olisi vain hetkellinen. Toisaalta siinä on jotain ihanaakin, olemme eläneet hyvän elämän, missä on ollut monenlaista. Meidän sisällä voi kuohua ja muistoja intohimosta, jota joskus koki. Se ei todellakaan ole pois tästä hetkestä, tai siitä rakkaudesta, mitä nykyistä elämää kohti tuntee. Se on vain ….. erilaista.
Vaali noita tunteita ja itsekin välttelisin kyseisiä paikkoja, tai kävisin niissä yksin ”nostalgiakävelyllä”.
Aloittajan kysymykseen - riippuu mitä asioita. Olen exieni kanssa tehnyt erikoisia asioita, jotka ovat kuuluneet siihen suhteeseen ja ajanjaksoon. Tai no ei ole erikoista patikoida Lapin erämaassa laavulle tai lähteä ex temporee ulkomaan reissuun , mutta nykyisen kanssa en sellaisia tekisi. Meillä on omat jutut, ja toisen persoonallisuus ja spontaanius on ihan eri. Toki myös elämäntilanne.
Arkiset asiat on kyllä aika samanlaisia nykyisen kanssa…. Mihinpä sitä muuttuisi tavallisessa arjessa.
|