Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   27.1.26 17:05:53

Kirjoitan tänne kun mietiskelen näitä yksikseni.
Olen ollut huonossa suhteessa kymmeniä vuosia,erosin vuosia sitten. Silloin ajattelin että en hyväksy mitään huonoa kohtelua enään.

Muutaman vuoden olen seurustellut uuden kanssa,alussa kaikki oli ihanaa ja toki on vieläkin. Emme asu yhdessä ja näemme säännöllisesti. Nyt kuitenkin mietin ja ihmettelen asioita.
Hän ei enään omasta aloitteesta pyydä viereen,hipistele ym. Kaikki tulee minun aloitteesta. Olen kova juttelemaan ja viimeaikoina pistänyt merkille jos en itse juttele tai ns ole äänessä hän on hiljaa vain,larailee puhelinta iltalehdet ym
Jos olen yökylässä,ei yhtäaikaa yöunille niinkuin ennen jää katsomaan tvtä tms.
Sairauksia välttäessäni syön terveellisesti ja tähän saan kommenttia paljonkin että elämässä ei ole silloin mitään iloa. Minkäänlaista kannustamista tai tsemppaamista ei löydy.
Ystävä pyysi eräs kerta baareileen,hän tähän että miksi minun pitäisi mennä että se on nähtyä mitä siellä on,mutta myöhemmin ehdotti yhdessä menoa. Tottakai mielestäni ystäviä saa tavata ilman puolisoa.

Sitten se ettei hymyä löydy kuin silloin kun tietää asian liittyvän seksiin.

Lähettäjä: veikkaus 
Päivämäärä:   27.1.26 17:10:24

Suhde on niin vakiintunut ettei toisen mielestä tarvitse enää nähdä vaivaa sen eteen.

Pitkät suhteet ei todellakaan ilman "työtä" toimi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.26 17:15:35

Hanki elämääsi muutakin kuin suhde. Ehkä kumppani huomaa ettei yhdessä vietetty aika olekaan itsestäänselvyys ja tsemppaa saadakseen enemmän (laatu)aikaa kanssasi. Ja jos ei tsemppaa niin tyydy tähän tai ota ero.

Lähettäjä: veikkaus 
Päivämäärä:   27.1.26 17:22:14

Mieti myös haluatko olla ihmisen kanssa joka ei kannusta sinua omissa tavoitteissasi, kuten esimerkiksi terveellisesti syöminen sairauksien ehkäisemiseksi...

Lähettäjä: Aloin 
Päivämäärä:   27.1.26 17:33:40

Ei jatkoon.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   27.1.26 18:21:14

Tätä mietinkin. Onneksi ei asuta yhdessä niin helpompaa tehdä ratkasuja.
Viestejä kyllä kirjoittelee ja juttelee niissä kun emme ole yhdessä mutta sitten jotenkin mykkä yhdessä ollessa.
Tämä terveellinen syönti ei ole ainoa asia jossa ei kannusta,todella monessa asiassa olen huomannut. Ehkä olen vanhanaikainen mutta toivon ja olen sanonutkin että kaipaan miehen apua ja huomiota vaikka ite osaisinkin ja pärjäisin mutta ei sitä tule.

Totta tuo että voi pitää itsestään selvyytenä,hänen mielestä ei tarvitse huolehtia ulkonäöstä enään kun ei tarvitse panostaa enään. Itse kyllä panostan edelleen.

On minulla muutakin kuin suhde,voidaan olla 2viikkoakin ettei nähdä.
Sitten on asia jota ihmettelen,se että ei ole tutustuttanut vanhempiinsa minua eikä kehenkään hänen ympärillä oleviin ihmisiin,itseasiassa en ole tavannut ketään.
Joskus on hyvä kertoa johonkin ajatuksista niin ne näkee selkeämmin itse :)

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   27.1.26 18:32:19

Suhteeseen on tullut arki. Pitää vaan yrittää keksiä millä sitä hoitaa ja piristää ettei mene liian itsestään selvyydeksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.26 18:35:52

"Suhteeseen on tullut arki. Pitää vaan yrittää keksiä millä sitä hoitaa ja piristää ettei mene liian itsestään selvyydeksi."

Aloittajahan yrittää. Valitettavasti suhteen toimimiseen tarvitaan molemmilta yritystä.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   27.1.26 18:39:07

Ehkä sitten hänellä näyttäytyy noin kun oltu tarpeeksi kauan yhdessä vaikka itse kyllä keksin kaikenlaista ettei arki koittaisi. Harmittaa että se kaikki on yksipuolista,minun puolelta tulevaa vain.
Ehdotin että leivottaisiin kun molemmilla vapaapäivä sattui tai että minä leivon hänen luonaan vastaus oli ei,vapaapäivää käytetä leipomiseen. Siinä kävi niin ettei hän innostunu muutakaan tekemään kun löhöili sohvalla päivän.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   27.1.26 18:42:36

Voi hitsit, onpa harmillinen tilanne. Itsellä lähes samanlainen, on aika perseestä näin nelikymppisenä jäädä kakkoseksi tietokoneelle tai puhelimelle.... Onneksi mekään ei asuttu yhdessä. Vakavan keskustelun jälkeen odottelin kuukauden jos käytös muuttuu, no ei muuttunut kuin yhdeksi viikonlopuksi joten päätin että en halua jatkaa "jakamaan" elämää hänen kanssaan. Mitä jakamista on kun toista ei kiinnosta jutella eikä tehdä mitään yhteistä kotona möllöttämisen sijaan silloin kun nähdään 2-3 päivää viikossa. En halua tuhlata elämääni näin.