Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   27.1.26 12:03:25

En voi tietenkään tässä työllisyystilanteessa irtisanoutua, mutta en kohta enää jaksa. Työ on pakkopullaa. Firman talous on kuralla, joten kaikesta tingitään ja vähennetään. Työntekijöitä on irtisanottu ja meillä jäljellejääneillä on pinna kireällä. Muutama kollega on pitkillä sairauslomilla, osa on suoraan kertonut että jaksamisen takia.

Aamuisin vitkuttelen sängystä nousua viimeiseen saakka. Sydän hyppää kurkkuun aina kun työpuhelin soi tai sähköpostiin ilmestyy viesti.

Olen siinä mielentilassa, etten jaksa tai tahdo tehdä mitään. En halua nähdä ketään, hyvä että kestän puolisoa samassa asunnossa. Lopetin jopa ratsastuksen, kun aloin olla niin väsynyt, ettei tallille lähteminen meinannut onnistua millään.

Minulla olisi osaamista ja koulutusta toisellekin alalle, mutta se on paljon riskialttiimpi ala ja vaatisi melkein yrittäjäksi hyppäämisen. Siihen ei ole nyt voimia. Olen saanut tästä pieniä sivutuloja ja pelkään, että jos jään työttömäksi, minut katsotaan joka tapauksessa yrittäjäksi enkä ole oikeutettu työttömyystukeen.

Puolisolla on vähän sama juttu omassa työssään. En viitsi hänellekään valittaa, kun molempia stressaa.

Ei tässä kai mitään muuta ideaa ollut kuin päästä avautumaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.26 12:12:25

Kai olet aktiivisesti hakenut jo muita töitä?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   27.1.26 12:20:21

Aktiivisesti muita töitä ! Miltä vain alalta, nykyiseltä tai "toiselta". Mutta myös joku jaksamiseen liittyvä terveydenhuollollinen apu voisi olla paikallaan, jos säästötilanteessa on huono työterveys niin ihan vaikka tk:n kautta mt hoitajalle ja keskusteluapua jaksamiseen ! Jopa lyhytterapiaa tai jotain vinkkejä edes miten voi auttaa itseään. se jaksaminenkin on hyvä ammattilaisen arvioida, tuossa kun on ihan burnoutin suuntaan meneviä oireita niin mitäs jos sellainen oikeasti paukahtaa päälle etkä jaksa kuukausiin tehdä yhtään mitään.... silloin avun hakeminen on vielä pajon vaikeampaa ja kestää pidempään tulla kuntoon, trust me.

Jos puoliso on oikeasti se sopiva puoliso niin ehdottomasti kannattaisi jutella ja nimenomaan selvitä molempien hankalasta tilanteesta yhdessä ! Ei valittaa vaan kuunnella toista ja koittaa vähän ulkopuolisin silmin neuvoa mitä kannattaisi tehdä. Tehdä yhdessä edes vähän kivoja asioita mitkä auttaisivat molempien jaksamisessa ja samalla vahvistavat sitä parisuhdetta ! Sopia pelisäännöistä, että miten voi aina turvallisesti ilmaista olevansa väsynyt ja ilman huonoa omaatuntoa vaikka kotitöistä tms. voisi mennä sohvalle (vaikka yhdessä!) ja levätä, ehkä toisesta juuri sinä päivänä olisi apua vaikka ruoan tai pyykkikoneen laittamisessa jne. ja vastavuoroisesti itse toisena päivänä enemmän.. Mutta hyvästä parisuhteesta saa tuollaisessa tilanteessa tosi paljon voimaa ja sitten se toinen saattaa huomata jonkun yksinkertaisen asian mikä auttaisi toista siellä töissä tai jaksamisen kanssa tms. Se, että molemmat kärsivät eivätkä juuri puhu ja yrittävät vain selvitä ja aika erillään toisistaan ajaa teidät lopulta erilleen kokonaan, se on selvä.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   27.1.26 12:21:01

"Kai olet aktiivisesti hakenut jo muita töitä?"

Kun ei siihenkään riitä voimat. Näen täysin mahdottomana, että omaksuisin tässä mielentilassa uuden työpaikan käytäntöjä. En edes usko, että tämä on sen kummoisempaa muuallakaan, tätä paskaa tämä on vielä 30 vuotta.

Nykyisessä työssä on sentään paljon etuja, kuten laaja etätyömahdollisuus ja lyhyt työmatka. En meinaa päästä sängystä ylös nytkään, varmaan romahtaisin jos pitäisi joka päivä lähteä aamulla jonnekin.

En vaan jaksa.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   27.1.26 12:24:29

Haluan lisätä vielä sen, että laskin tässä sijoitukseni ja säästöni. Tällä kulutuksella ne riittäisivät jopa vuodeksi, toki mihinkään ekstraan ei olisi varaa.

Uskaltaisinkohan tässä tilanteessa sitten edes kokeilla jotain muuta? Vaikka osapäivätyötä? Tai ihan kokonaan toista alaa? Opiskelua?

Aivoni ovat oikeasti täyttä muhjua, en tiedä mikä tässä olisi järkevää.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   27.1.26 12:24:50

No jaa, jossain muussa maassa saattaisit olla pelkällä ruokapalkalla töissä aamusta iltaan jossain pellolla tai tehtaassa. Kaikki on suhteellista.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   27.1.26 12:32:15

"No jaa, jossain muussa maassa saattaisit olla pelkällä ruokapalkalla töissä aamusta iltaan jossain pellolla tai tehtaassa. Kaikki on suhteellista."

Kiitos, yritän pitää tämän mielessä aamulla herätyskellon soidessa.

Lähettäjä: iivari 
Päivämäärä:   27.1.26 12:38:51

Mikä työssäsi on noin kamalaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.26 12:41:41

iivari: johan aloittaja kertoi sen tuossa aloituksessa :D

Talous sakkaa, työntekijöitä vähennetty, varmaankaan työt eivät kuitenkaan ole vähentyneet? Porukkaa uupumuksen takia saikulla, loput venyvät sen minkä pystyvät.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   27.1.26 12:45:30

Niin? Kun ollaan lamassa, pitää yrittää olla vähän reippaampi. Eihän sulla edes ole omaa rahaa penniäkään kiinni.

Lähettäjä: Bjk 
Päivämäärä:   27.1.26 12:46:34

Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa, että muutaman kuukauden kuluttua maailma näyttää taas mukavammalta, kun iltaisin on pidempään valoisaa. Tähän aikaan vuodesta moni muukaan ei jaksa mitään. Anna itsellesi armoa äläkä edes yritä jaksaa. Tee pakolliset ja lepäile loppuaika.
Olen huomannut että kun saa "luvan kanssa" lepäillä, niin aika nopeasti siihen alkaa kyllästyä ja sitten löytyykin jo energiaa tehdä jotain muuta. Toki jos on pidempään jatkunut burn out niin siihen voi mennä muutama kuukausi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.26 12:49:29

Minusta kuulostaa kyllä siltä, että aloittaja on "yrittänyt reippaammin" jo vähän liian kauan. Aloitus ja etenkin jatkokommentit ovat selvästi uupuneen ihmisen näppäimistöltä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.26 12:50:17

Mene juttelemaan työterveyteen. Joskus uupuneille tarjotaan esim 80% työaikaa mutta toki sitä ei saa yhdellä käynnillä ja työantaja voi taistella vastaan. Ja sitten kun tulee YT:t niin sinut takuulla irtisanotaan.

Kuulostaa uupuneelta ja sinun tulisi tehdä asian eteen jotain koska kello tikittää jo ja jossain kohtaa et enää pääse sieltä sängystä ulos. Sairasloma tai pienempi työaika voisi auttaa omaan hyvinvointiin plus voisit löytää aikaa siihen työnhakuun. Eli tämä on käytännössä ajan pelaamista jos et uskalla jäädä työttömäksi.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   27.1.26 12:58:16

^ samaa olin tulossa sanomaan mitä piste tuossa jo kirjoitti. Jotain muutosta sinun pitäisi lähteä jokatapauksessa tekemään.

Lähettäjä: Ley 
Päivämäärä:   27.1.26 13:04:23

Voi aloittaja, kirjoituksesi on kuin omalta näppäimistöltäni!

Oma alamäkeni uupumukseen alkoi melkein päivälleen kaksi vuotta sitten, kun tiimiini palkattiin hyvä veli -verkoston kautta aivan täysin toistaitoinen projektipäällikkö. Homma olisi varmaan toiminut, jos tiimin vetäjä olisi pätevä, mutta tiimin johto ja uusien henkilöiden perehdyttäminen ei ole hänen vahvuuksiaan. Nopeasti homma meni siihen, että minä pisimpään talossa olleena (mutta en koskaan projektipäällikön töitä tehneenä) jouduin lastenvahdiksi ja perehdyttäjäksi tuolle uudelle projektipäällikölle, joka tuntui jo etukäteen päättäneen, ettei hänen tarvitse kuunnella ketään, koska onhan hänellä jo 20 vuoden työkokemus. Mutta koska hyvä veli niin ei asiaan suostuta puuttumaan, vaikka valituksia on tullut tilaajilta asti.

Nyt viimeiset 6kk tilanne on ollut vielä aivan erityisen kuormittava, kun yksi kollegani on vanhempainvapaalla ja kaksi kollegaa on olleet pitkillä saikuille (ja toinen on vielä ainakin kuukauden). Kenenkään tilalle ei ole palkattu sijaista, vaikka työt eivät ole vähentyneet. Työt on vaan jaettu meille muille, mikä yhdistettynä huonoon tiimin vetäjään, on johtanut siihen, että minä, edelleen pisimpänä talossa olleena, olen jatkuvasti auttamassa muita ja vastaamassa muiden kysymyksiin. Olen yrittänyt ohjata avuntarpeet ja kysymykset tiimin vetäjälle (jolle ne oikeasti kuuluisi), mutta asiat palaavat kuitenkin aina vain takaisin minulle, joko koska tiimin vetäjä ei ehdi/jaksa/osaa auttaa tai vaan suoraan sanoo, että kysy Leyltä.

Olen ollut työssäni jo 10 vuotta. Ensimmäiset 8 vuotta rakastin työtäni ja viihdyin työssäni, mutta nyt viimeiset kaksi vuotta ovat olleet aivan kammottavia. Olen päästänyt tilanteen siihen pisteeseen, että minulla ei vain ole enää energiaa edes hakea uutta työtä. Ei minulla ole energiaa edes soittaa työterveyteen ja pyytää apua.

Samassa veneessä aloittajan kanssa. Ei minullakaan ole mitään taikasauvaa, millä kaiken saisi paremmaksi. Toivon että olisi. Tsemppiä meille molemmille! Ei kai tässä auta kuin jaksaa tai antaa koko homman vaan romahtaa, että ehkä sitten saa haettua saikkua/apua/irtisanouduttua.

Lähettäjä: iivari 
Päivämäärä:   27.1.26 13:08:06

Eihän työntekijän tarvitse pohtia talouslukuja,kenen talous sakkaa sinun vai työnantajan,työ ilomme.Aina unohtuu jos ei oo duunia ollenkaan,mihin normaali ihminen kipittää aamuisin.Kesä tulee jaa saat ladata akkuja kuukauden,eihän työnteko oo aina ruusuilla tanssimista.Monesti jos lähtee hakemaan kuuta taivaalta
toteaa kyllä se vanha mesta oli hyvä.Työntekijän kuormitus on sallittua,jossa pitää tehdä töitä.Pitkillä turhilla saikulla osa kollegoista tällä loppuu sultakin hommat,
eihän yritys voi maksaa palkkaa jos saikuttajat valtaa yrityksen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.26 13:15:53

iivarin ei kannattaisi kommentoida, jos ei ymmärrä edes keskustelun aihetta.

"Eihän työntekijän tarvitse pohtia talouslukuja,kenen talous sakkaa sinun vai työnantajan"

Kyllä työntekijällekin ne talousluvut ovat melko oleelliset. Jos firman talous on huono, tingitään usein työvälineistä, työntekijöistä, työterveydestä… kaikki nämä näkyvät työntekijälle melko nopeasti.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   27.1.26 13:39:11

Vinkki: Teet sen mitä pystyt. Älä yritä venyä. Jos muita vähennetään, älä tee ylimääräistä. Jos joku vaatii, sano että ei ole mahdollista. Jos potkasevat ulos, saatpahan liitolta rahaa jos kuulut liittoon.

Mikä siinä on että kaikilla on niin suuri kiltin tytön syndrooma, että täytyy antaa kaikkensa, vaikka uuvuttaa. Älä anna kaikkeasi, älä anna edes 50%. jos joku kyseenalaistaa, kohottele olkapäitäsi ja sano että tehdään kun keritään.

Meilläkin menee firmalla huonosti, varmaan 80% firmoista suomessa menee huonosti. Yt pukkaa päälle, voivoi. En yritä esittää tehokkaampaa, teen sen mitä normaalistikin, jos ei riitä, potkikoon pois.