|
Lähettäjä: Kolmas täti
Päivämäärä: 27.1.26 10:43:01
Kolme lasta, jotka eivät mitään megapäikkäreitä (tai edes yöunia) nukkuneet koskaan ja työnarkki mies, joka töissä keskimäärän 365 pv/vuosi.
Kaikki kotityöt piti opetella tekemään lasten kanssa, tarvittaessa imuroi vaikka huone kerrallaan ja siirteli vauvan sitteriä perässä. Tällä konstilla pystyit myös itse kaatumaan sinne sohvalle tai sänkyyn, kun lapset menivät nukkumaan. Ruokaa tein isomman satsin kerralla, ei hullukaan kokkaillut tuon lauman kanssa 2 eri ruokaa joka päivälle. Kaikki söivät samaa ja samaan aikaan, tarvittaessa otettiin vauvalle sivuun mössättäväksi ennen maustamista. Valmisateriatkin ovat ihan jees osana ruokahuoltoa, ei niistä tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa.
Pesulla käytiin koko lauma samaan aikaan, niin ei tarvinnut miettiä, missä välissä ehtii suihkuun. Salikortti oli tauolla, kunnes nuorinkin oli sen ikäinen, että pääsi lapsiparkkiin. Liikuin kuitenkin (lähinnä oman päänupin takia) päivittäin, lenkkeilin lasten kanssa tai jumppasin kotona tai jossain leikkipuistossa. Monilla paikkakunnilla on myös tarjolla kaikenlaisia perhe- tai lapsi-vanhempi-jumppia tms. Yhden lapsen kanssa on vielä "helppo" käydä lenkillä rattaiden, pulkan tms. kanssa.
Ja kuten edelläkin on todettu, älkää ahmiko viikkoon liikaa treenejä. Liikunta ja oma aika on hyväksi, mutta ihan turha elämää on suorittaa ja polttaa itseään loppuun. Tuntuu, että moni kuormittaa itsensä piippuun ihan noilla vapaa-ajan jutuilla, kun koko ajan pitää olla jumpalla tai lapsen urheiluseuran talkootöissä. 2-3 treenikertaa viikkoon kodin ulkopuolella ja muu "höntsäliikuntaa" lapsen kanssa riittää ihan hyvin. Käykää vaikka perheenä lenkkeilemässä tai liikkumassa.
Moni suorittaa äitiyttä ja perhe-elämää - ja väsyy. Laske omaa rimaasi ja ole armollinen. Minäkin rakastaisin tahratonta kotia ja rasvatonta kroppaa, mutta ruuhkavuosissa se ei aina ole mahdollista. Ne kuuluisat 24 h vuorokaudessa eivät ole samat kaikille ;) Iän ja elämänkokemuksen myötä sitä alkaa tajuta myös palautumisen merkityksen, nimim. kokemusta on. Toki jotkut pystyvät jatkamaan harrastamista tai vaikka älytöntä töidentekoa entiseen malliin myös lasten syntymän jälkeen, mutta kulissien takana on silloin usein hyvä tukiverkosto, joka auttaa lastenhoidossa, kuskauksissa tms. Ilman tukiverkkoja oma arki pitää rakentaa sellaiseksi, että sen itse pystyy suorittamaan ja jaksaa sen tehdä.
|