Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   26.1.26 17:12:36

Onko täällä muita työhönsä vakavasti leipiintyneitä? Itsellä tilanne se, että työ antaa enää vain palkan ja pari ihanaa työkaveria. Itse työ, vaativa asiantuntijatyö, ei anna enää minulle mitään. Se on yhdellä sanalla sanoen tappavan ikävystyttävää. Työpaikan vaihto ei ole ratkaisu, sillä en jaksa hakea muita töitä (uupunut jo monta vuotta) ja olen lähemmäs 50 vee nainen, joten kaltaiseni ei enää kiinnosta yhtään ketään työnantajaa. Tehtäviä ei ole mahdollista vaihtaa. Yleneminen ei ole mahdollista, vain aleneminen aivan kammottavaan työnkuvaan. Mistä olette onnistuneet repimään voimia tai uutta intoa työnne tekemiseen? Voiko omien ajatusten suuntaa lähteä kääntämään jotenkin? Turha sanoa, että etsi uusi työ ja että meillä on vain yksi elämä. Onneksi niin, sillä enpä kyllä enää toista elämää jaksaisikaan elää saatikka useampia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.1.26 17:17:58

Oletko jutellut työpsykologin kanssa? Tai saanut työnohjausta? Niistä lähtisin liikkeelle. Itse just tänään havahduin olevani samassa tilanteessa ja ajattelin huomenna varata työpsykologiajan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.26 17:22:39

Vaativassa asiantuntijatyössä viiskymppinen ei ole mikään vanha. Eikä ikä ole työllistymisen este, etenkään työpaikasta toiseen vaihtaessa.

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   26.1.26 17:24:07

- : olen kumpaakin. Mitään hyötyä näistä ei ollut. Pelkää tyhjää jorinaa olla itselleen armollinen ja tauottaa työtä. Työnohjaus oli näistä huonompi. Työnohjaaja ei kuunnellut yhtään mitä kerroin, vaan vaahdoten esitteli minulle uusia työpaikkaehdotuksia samanlaisilta aloilta, jolla jo olen. Eli käytännössä lähtisin sutta pakoon ja tulisi karhu vastaan. Toivon, että sinä saat avun.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   26.1.26 17:25:57

Vähennä työn määrää? Vaativan asiantunijan palkka lienee niin hyvä ja sukan varressa säästöjä, että vaihto esim. Matalapalkkaisempaan mutta kiinnostavampaan voisi olla ratkaisu

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   26.1.26 17:26:31

. : vaativassa asiantuntijatyössä viisikymppinen ei ole välttämättä vanha, jos hän vaihtaa työtä sisäisessä haussa. Uutta työtä ulkopuolelta hakiessa hän on ikäloppu, varsinkin olleessaan nainen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.26 17:29:51

Höpöhöpö, naiset vasta alkavat tuossa iässä edetä ylempiin tehtäviin, kun lisääntymisikä tai perhevapaat eivät jarruta.

Lähettäjä: galloppi 
Päivämäärä:   26.1.26 17:33:19

Onnistuisiko 80% työaika? Saisi edes vähän lisää vapaa-aikaa. Jos koko elämäsi tuntuu ikävältä, kannattaa miettiä voisiko kyseessä olla kuitenkin vaihdevuosioireilua, joka vetää mielen matalaksi.

Olen ympäristöalalla asiantuntijana ja työstäni 90% on tylsää ja tympeää. Onneksi säännöllisesti tulee projekteja, joista innostun. Itse olen saanut apua työpaikan kehityskeskusteluista. Kun esihenkilöni joitakin vuosia sitten vaihtui, on kehityskeskusteluista alkanut olla oikeastikin hyötyä ja olen saanut kehitettyä työnkuvaani edes sen 10% verran kiinnostavampaan suuntaan. Täydellisessä maailmassa työ olisi tietysti innostavaa ja motivoivaa koko ajan, mutta jo tämä on parannus vaikka viiden vuoden takaiseen.

Joskus myös se työpaikan vaihtaminen voi ihan oikeasti auttaa. Suden vaihtaminen karhuun, kuten itse sanoit. Vähän vaihtelua ja voisi oppia jotain uuttakin. Usein työpaikkaa vaihtamalla myös palkkaa voi saada helpommin hilattua ylöspäin niin edes sitten se palkkakuitti näyttää kivemmalta.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   26.1.26 17:35:10

Ei ole voimia eikä intoa. Vain asuntolaina ja asiallisen elämisen ylläpito motivoi lähtemään töihin. Muutama työkaveri on kivoja.

Ala on valitettavasti tällä hetkellä siinä pisteessä että tekijöitä on enemmän kuin paikkoja. Vielä mun nuoruudessa oli työvoimavoittoista ja ahkera tekijä tienasi koulutukseen nähden hyvin. Nykyään on niin paljon automatiota että joka vuosi häviää työpaikkoja. Moni pieni toimija on lopettanut ja näin ollen joka vuosi on lisää markkinoilla osaavia tekijöitä. Ja joka vuosi valmistuu uusia ihmisiä joille ei ole töitä. Niin ei tässä ole edes mahdollisuutta hakea muita töitä kun niitä ei ole. Mun työpaikka on tasan viimeinen vähän isompi alalla sellaisen matkan säteellä että olisi järkevää käydä. Pienempään en halua vaihtaa, koska uhkakuva nurin menemiselle on niin iso.

Mulla on palkka vain pienentynyt vuosi vuodelta. Oon siis ylimmässä palkkaryhmässä ollut jo kauan, mutta se peruspalkka on aika surkea. Erilaisilla lisillä sitä tiliä tehdään. Mulla olisi osaamista ihan kaikkiin hommiin meillä töissä, mutta nykyinen vuoroista vastaava ei tykkää musta ja täten saan koko ajan huonompia hommia. Olen tästä valittanut johtoon, mulle osoitetaan vain työsopimus minkä olen allekirjoittanut ja sen mukaan kaikki on ok. Ei auta kun tyytyä tähän. Kavereille jaetaan ne parhaiten palkatut vuorot ja piiri pieni pyörii.

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   26.1.26 17:41:11

galloppi: on tässä vaihdevuosillakin osansa varmaan, sen tiedostan. Oikein mikään ei nyt motivoi. Hyvä palkkakaan ei motivoi, kun mikään, mitä sillä saa, ei innosta. 80 % työaika olisikin ihana. Työnantaja ei vaan suostu siihen, jollei syy ole pikkulapsielämänvaihe tai osasairauspäiväraha. Jotenkin viestisi oli kuitenkin lohdullinen minulle. Antoi toivoa, että pienikin muutos omassa työssä voisi auttaa.

Lähettäjä: vitsiniekka 
Päivämäärä:   26.1.26 18:25:12

Varsinkin leipurille aika paha rasti. HAHAHAHA!

Lähettäjä: Näin 
Päivämäärä:   26.1.26 18:40:55

Siten ja vain siten, että siitä saa palkkaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   26.1.26 18:46:47

Miten on mahdollista, että tällä palstalla noin 90% on "vaativassa asiantuntijatyössä" ja loput sitten lähinnä hoitajia ja siivoojia? Missä kaikki muut ammatit?