Lähettäjä: orio 
Päivämäärä:   23.1.26 11:28:06

Nyt kaikki synnytyspelkoiset pois tästä ketjusta.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Kaverini sai toisen lapsen. Raskausaikana kaikki meni hyvin ja lapsi oli terve. Mutta synnytyksessä lääkäri ja kätilö mokasivat ja tämän seurauksena lapsi vammautui.

Kaveri hoki moneen kertaan, että ei tämä ole alakautta tulossa, mutta kätilö ja lääkäri vain naureskelivat, että "Höpsistä :D Kyllä se alakautta tulee, tulihan aiempikin lapsi, älä viitsi valittaa". Kaverilla siis ennestään parivuotias lapsi joka syntyi alakautta, vaikka ei sekään ongelmattomasti. Senkin kanssa pohdittiin sektiota, kun ei meinannut syntyä millään. Mutta tämän toisen kohdalla kaveri hoki moneen kertaan, että ei tämä aio alakautta tulla, tämä ei vain suostu tulemaan.

Lopulta tuli katastrofi, sydänäänet katosi, ja vielä tässäkin vaiheessa mietittiin, että pitäisikö tehdä sektio. Suostuivat viemään hänet lopulta (!!!!!) hätäsektioon.

Kätilö kävi kuulemma sanomassa, että hän kyllä pohti sektiota, mutta lääkäri sanoi, että ei tehdä. Lääkäri taas sanoi, että yleensä lapset kyllä saadaan alakautta ulos.

Lapsella nyt joku hapenpuutteesta johtuva aivovamma ja se on teholla. Kaverini on todella vihainen ja katkera tuosta kohtelusta jota sai ja tuosta aivovammasta, joka lapselle tuli. Ymmärrän hyvin häntä.

Mutta en tiedä, mitä kaverille pitäisi sanoa. Ihan turha sanoa "Onneksi olkoon!", "Onnea perheenlisäyksestä!" tai "Onnea lapsesta!", kun kaverini (ja miehensä) ovat nyt todella pahalla päällä. Onnittelut tuntuvat siis jopa veetuilulta. Mutta jotenkin ei tunnu järkevältä myöskään mennä mukaan tuohon vihaan ja katkeruuteen.

Millään tavallahan tämä ei ole sen lapsen vika, ei todellakaan. Mutta minua ärsyttää kaverini puolesta tuo hoitohenkilökunnan välinpitämätön kohtelu ja suhtautuminen.

Asun satojen kilometrien päässä, joten en pääse paikalle. Mutta mitä sanoa viesteissä, puhelimitse?

Mikä on sellainen asia, jonka haluaa kuulla, kun saa vammaisen lapsen, tai varsinkin nyt, kun lapsi vammautui kätilön ja lääkärin mokan vuoksi?

On mielestäni ihan eri asia saada tietoisesti sairas/vammainen lapsi, eli asia on tiedossa jo raskausaikana, ja silti haluttu saada se lapsi. Tuolloin voi ja kuuluu onnitella perheenlisäyksestä. Mutta nyt kaverini ei tunnu juurikaan onnitteluja haluavan. Mutta hänkään ei syytä lasta.

Neuvoja? Järkeviä lauseita?

Ei todellakaan mitään lässytystä, sitä kaverini ei halua kuulla.

Lähettäjä: okei 
Päivämäärä:   23.1.26 11:49:53

tämähän on hoitovirhe ja siitä samantien kyllä pitäisi haastaa oikeuteen.

Jos vakavasti vammautunut, niin voisko sille laittaa elvystyskiellon ja antaa luonnon korjata?

Todella inhorealistista, mutta tarpeellista.

Lähettäjä: jdj 
Päivämäärä:   23.1.26 11:50:07

Jaa-a. Minun sisareni vammautui syntymän jälkeen. Aivoverenvuoro parin vuorokauden ikäisenä. Se ei ollut kenenkään syy eikä sitä voitu estää. Vanhempani eivät kai ole olleet katkeria, mutta välillä (PALJON!) toki väsyneitä ja pettyneitä siihen, että apua ja tukea ei saa, vaikka lain mukaan kuuluisi saada. Kaveritkin kaikkosivat, vaikka toisaalta vammaisen lapsen avulla löysi sitten uusia kavereita ja sitä kautta vertaistukea. Mutta onhan se ihan eri tilanne, että lapsi vammautuu syntymän jälkeen eikä se ole kenenkään syy, kuin että vammautuu lääkärin/kätilön mokan vuoksi.

Ymmärrän hyvin tuon vihan ja katkeruuden hoitohenkilökuntaa kohtaan varsinkin, jos ei edes pahoitella vaan ollaan ylimielisiä. Kaverini lapsi oli odotettua suuurempi ja synnytys meni sen vuoksi perseelleen ja lapselle jäi pysyvä vamma. Mutta tuossa tapauksessa sekä kätilö että lääkäri pyytelivät moneen kertaan ja useana päivänä hoitovirhettä anteeksi. Mutta tuosta aikaa jo 15 vuotta, eli ehkä nykyään on eri toimintatavat ja potilaita vain halveksitaan...

En nyt valitettavasti osaa auttaa enkä keksiä mitään järkevää sanottavaa. Mutta kuulostaa siltä, että sinä kuitenkin haluaisit olla apuna ja tukena, mikä on hyvä juttu. Ehkä sinun kannattaa sanoa, että sinulle voi aina soittaa ja laittaa viestiä, ja välillä itsekin kyselet kuulumisia, ettei yhteydenpito ole vain heidän vastuullaan. Ja mene käymään, kun mahdollista.

Lähettäjä: Rilla 
Päivämäärä:   23.1.26 11:52:21

Onpa hirvittävä tilanne kaikille osapuolille.

Sinun ei tarvitse välttämättä onnitella, mutta ei tarvitse osallistua vihaan tai katkeruuteen, mutta ei sinun tarvitse niiden ilmauksia torjuakaan. Voit kuunnella ja myötäillä, mutta kantaa ei tarvitse ottaa. Minusta tärkeintä keskittyä äidin vointiin ison operaation ja traumaattisen kokemuksen jälkeen, ja tietenkin vauvaan. Ole kiinnostunut vauvan piirteistä ja yksityiskohdista, älä vauvan vammasta. Kysy, minkä väriset silmät, minkä värinen tukka, kummalta hän näyttää, minkälaiset sormet/kynnet/varpaat/korvat/suu/nenä, miten hän ääntelee jne.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   23.1.26 11:53:20

Vaikea tilanne. Kerto olevasi tukena ja sano, että kaveri voi soittaa sinulle aina kun tjntee tarvetta puhua.
Hoitovirheestä tehtävä heti valitus ja korvaus vaade, tulevaisuutta varten se vaade, hoito kustannuksiin

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   23.1.26 11:56:12

Jokainen voi haluta ihan eri asioita... parasta olisi sanoa suoraan, että et yhtään tiedä mitä pitäisi tai kuuluisi sanoa mutta että kuuntelisit ja olisit tukena mielelläsi ! ja että sinulle saa sanoa (tai hei hyvä ensin tosiaan vaikka kirjoittaa!) miten haluaisi tulla nyt kohdatuksi tai mitä haluaisi kuulla -sitten ei ainakaan mene oma arvaus pieleen ! Ja puhelimessa kuuntelet.. et höpötä tai yritä olla fiksu sanomalla just oikein, kuuntelet.

Taitaa äiti ja sukulaiset olla jo palstalla kun näitä vamma-aloituksia on nyt tullut jonoksi asti, ehkä hekin lukevat tämän ja osaltaan ymmärtävät, että ei kukaan pahalla sano mitään mutta on niin vaikea osata sanoa juuri ne oikeat asiat varsinkin vaikeissa tilanteissa.

Lähettäjä: Rilla 
Päivämäärä:   23.1.26 11:56:38

Hups, karkasi ennen aikojaan. Siis puhukaa vauvasta ja isosisaruksesta. Vauva ei ole pelkästään hänen vammansa.

Ja tosiaan on tärkeää ilmaista, että sinuun voi olla yhteydessä. Kun ystäväni lapsella todettiin hyvin vakava sairaus, ja kun lapsi myöhemmin menehtyi, soitin hänelle joka päivä, mutta laitoin myös viestin että saa vastata, jos haluaa ja jaksaa, mutta ei ole mikään pakko. Välillä hän vastasi, välillä ei.

Lähettäjä: ........... 
Päivämäärä:   23.1.26 12:15:07

Itse haluaisin kuulla, että "olen sun tukena ja autan jos tarvitsee, hoitovirhesyytteen tekemisessä".

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   23.1.26 13:24:26

Tuttava sai kauan sitten lapsen, synnytyksessä lapsi murjottiin niin, että lapsi sai elinikäisen fyysisen vamman. Pelokas nuori äiti joutui allekirjoittamaan jonkin paperin, ettei tapahtuma ollut hoitohenkilökunnan syytä. Ihan hirveä tapaus ja myöhemmin harmitti äitiä myös.

Kaikenlaista tapahtuu, eikä se sektiokaan ole riskitön.