Lähettäjä: :))) 
Päivämäärä:   22.1.26 14:31:33

Lähipiiriin on alkanut ilmaantua lapsia ja en voi olla ihmettelemättä sitä sirkusta niiden ympärillä. Vierailun aikana tapahtuu sata eri asiaa, joilla pidetään lapset tyytyväisinä. Pitää vähän tanssia, piirtää, lukea kirjaa, kasata dubloja... Siis aivan hirveä show kokoajan jota vanhemmat johtaa.

Heti jos lapsi ilmaisee vähänkään, ettei enää huvita tai joku muu asia kiinnostaa vaihtuu aktiviteetti lennosta. Nämä myös päättävät kuka on missäkin, esimerkiksi nyt haluaa isän tulevan piirtämään ja sitten kahden minuutin päästä äidin pitää lopettaa vaikka pyykkien viikkaus kun kakara haluaakin äidin huomiota.

Leluja, leikkimattoja, keittiöitä you name it. Kaikkea löytyy.

Milloin tämä on mennyt samanlaiseen toimintaan mitä on aiemmin nähty vain jenkkien TV ohjelmissa?

Omassa lapsuudessa me tehtiin "aikuisten" juttuja. Toinen vanhemmista rakasti hiihtämistä, joten hänen kanssaan hiihdettiin. Oltiin hiekkalaatikolla kun vanhemmat teki pihatöitä ja usein osallistuttiin niihin. Vaihdettiin renkaita (oltiin varmaan iso apu) ja pestiin mattoja.

Toki oli myös leluja, mutta niillä leikittiin "itse" muuten ulkoiltiin tai tehtiin kotihommia leikin varjolla.

Lähettäjä: ++ 
Päivämäärä:   22.1.26 14:38:09

Niistä kasvaa narsisteja minäminä ja mullekaikki heti aikuisia.

Lähettäjä: :))) 
Päivämäärä:   22.1.26 14:41:03

Mut onko tää nyt joku normi? Uusi kasvatus villitys kuinka pitää vuorovaikuttaa 24/7 lapsen kanssa tai tulee traumoja.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   22.1.26 14:51:45

Mitä te teitte kesällä, jos talvella hiihditte?

Meillä hiihdetään, tehdään pihatöitä ja vaihdetaan renkaita. Vuorokaudessa riittää sen jälkeen vielä tunteja ja viikossa päiviä, jolloin lapset tarvii aktiviteetteja.

Silti osaan sanoa, että "äiti laittaa nyt pyykit, en voi leikkiä".

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   22.1.26 14:53:20

Näin käy kun vanhemmille tolkutetaan että lapsesta ei saa olla vaivaa muille. Esimerkiksi kaupassa ei saisi käydä jos lapsi saa raivarit, heti pitäisi poistua ettei kanssaihmiset häiriinny. Lapselle paras palkinto päästä pois tilanteesta vaikka oikeasti parasta olisi odottaa rauhassa että rauvari menee ohi ja sitten jatkaa ostoksia. Sen sijaan lapsi nyt pudetään hiljaisena niillä leluilla ja viihdyttämällä kun pelätään kanssa ihmisten reaktiota.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   22.1.26 14:54:52

Ennen vanhaan myös se kyläilevä aikuinen jutteli myös lasten kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.1.26 14:57:06

Samahan näkyy koirien pidossa, kun ylenkatsotaan tavallista arkea, jossa koira on seurana sohvalla, vahtii ruoanlaittoa, käy lenkeillä omistajan kanssa ja joskus ehkä jotain ekstraa. Aina pitäisi aktivoida, aktivoida, aktivoida. Ja joidenkin mielestähän kotiin voidaan mennä vain nukkumaan ja omistajan koko valveillaoloaika vapaa-ajalla on aktivoitava koiraa.

Lähettäjä: Lip 
Päivämäärä:   22.1.26 15:07:03

Sitten kun niiden lasten kanssa ei olla edes kotona. Viime viikonloppuna kävin kylässä kaverin luona. Lapset ekalla ja kolmannella koulussa. Lauantaiaamuna oli lapsilla ollut harrastukset: pojalla lätkätreenit, tytöllä ratsastus. Päivällä olivat olleet koko perhe lasten serkun 10v. synttäreillä. Illaksi menivät vielä Hoploppiin (vai mikä Leo puisto se onkaan).

Sunnuntaina olivat aamulla käyneet koko perhe mummolassa, päivällä minä olin kylässä ja illaksi olivat vielä lähdössä luistelemaan koko perhe.

Ja tämä on heille ihan normaalia. Harvoin ovat kotona. Usein arki-iltaisinkin käyvät jossain.

Lähettäjä: :))) 
Päivämäärä:   22.1.26 15:11:02

Noh, en nyt kaikkea lähde listaamaan mutta ihan perus asioita touhuttiin. Kesällä uitiin, pyöräiltiin, käytiin marjassa ja syksyllä sienestämässä. Uimahallissa käytiin joka viikko talvisin. Papan kanssa rakennettiin puumaja mutta sen jälkeen leikimme siellä lapset itse.

Käytiin museoissa ja muissa tylsissä aikuisten jutuissa. Muistan kuinka odotettiin, että ollaan syöty jotta päästiin tylsästä aikuisten seurusteluruokapöydästä pois ja omiin leikkeihin. Aikuiset antoivat luvan kun saa nousta ja jäivät keskustelemaan keskenään.

Meillä oli onnellinen ja kiva lapsuus, mutta ei me oltu se sirkuksen keskipiste vaan mentiin siihen olemassa olevaan elämään mukaan. Aikuisen mielenkiinnon kohteista riippuu mitä tehtiin. Yksi setä oli kova kalastamaan niin sen kanssa käytiin ongella. Ei niin, että sedän pitää kuskata meidät leikkipuistoon.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   22.1.26 15:22:57

”Samahan näkyy koirien pidossa, kun ylenkatsotaan tavallista arkea, jossa koira on seurana sohvalla, vahtii ruoanlaittoa, käy lenkeillä omistajan kanssa ja joskus ehkä jotain ekstraa. Aina pitäisi aktivoida, aktivoida, aktivoida. Ja joidenkin mielestähän kotiin voidaan mennä vain nukkumaan ja omistajan koko valveillaoloaika vapaa-ajalla on aktivoitava koiraa.”

Tämä on kyllä valitettavasti osin totta.

Toisaalta, tuon voin ottaa niinkin, että kotona koiraa ei aktivoida, vaan se lähinnä lepää siellä. Jos koiran muutoinkin kuuluisi lepäillä 16-20 h vuorokaudesta…

En siis itsekään kotona ruokailujen lisäksi juuri järjestä koiralle mitään puuhaa, se lepäilee, kaluaa luuta tai katselee maailman menoa esim. parvekkeella. Varsinainen ”aktivointi” siis meilläkin hoituu pääosin kodin ulkopuolella. No joskus saatan kotonakin lyhyitä temppu-/koulutustuokioita pitää, toki hoitotoimenpiteitä tehdään ja tosiaan ruokailuihin joskus yhdistän jotain aivotyötä tai virikettä. Tai hetki voidaan sisälläkin joskus leikkiä. Mutta joku saattaa hoitaa vaikka kaikki leikki- ja koulutustuokiot ulkona.

Lähettäjä: jje 
Päivämäärä:   22.1.26 15:43:31

Olen myös huomannut tuon, että lasta viihdytetään ja huomioidaan koko ajan. Heti reagoidaan, jos lapsi yhtään kitisee. Ihan vaikka kaupassa kaveripariskuntaan törmätessä jos lapsi vähänkään ilmoittaa kyllästyvänsä kärryissä istumiseen, alkaa kunnon pellekonsertti, naureskelu ja lapsen viihdyttäminen sen sijaan, että lapselle sanottaisiin nätisti "Ihan kohta, odota pikku hetki" tai ihan jopa annettaisiin lapsen kitistä.

Lapset kitisee ja hakee huomiota, se on ihan normaalia. Mutta jos heidät opettaa jatkuvaan huomioon ja viihdykkeisiin, niin he eivät opi koskaan hyödyntämään mielikuvitustaan tai varsinkaan sietämään tylsyyttä ja epämukavuutta.

Ja kun lapsi on vähän isompi, siitä on jo hyötyä, kun lapselle ei koko ajan keksitä kivaa viihdykettä vaan laitetaan lapset tekemään jotain tylsää ja hyödyllistä, jolloin he lakkaavat kitisemästä huomiota koko ajan ja keksivät itsekin jotain tekemistä. Tätä nimittäin hyödynsivät minun vanhempani ja me opimme kyllä siskoni kanssa keksimään tekemistä keskenämme tai sietämään tylsyyttä. Emme ainakaan kitisseet vanhemmille, että meillä on tylsää eikä ole mitään tekemistä.