Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   21.1.26 22:00:33

Kiinnostaa onko täällä ihmisiä, jotka ovat pitkässä parisuhteessa siitä huolimatta, että jotain et ole täysin pystynyt kumppanillesi antamaan anteeksi?

Itselläni ollut monin tavoin hyvä suhde, mutta viime vuonna tuli isompi ryppy rakkauteen, josta emme ole vielä päässeet yli. Aina välillä unohdan, kun keskityn elämässä muihin juttuihin ja ns. perusarki menee mukavasti. Asia kuitenkin palaa mieleen aina lopulta, koska koen, että en ole saanut tarvitsemaani tilinpäätöstä asiasta ja aina kun sitten asiasta keskustellaan, niin tuntuu, että puoliso sanoo aina jotain, joka avaa haavaa ja en ole saanut häneltä sellaista reaktiota kuin tuntisin tarvitsevani asiasta kunnoll yli pääsemiseen. Jos en sitä kuitenkaan saa niin mietin vaan, parantaako aika lopulta haavat vai kasvaako meidän väliin isompi rako. En haluaisi luovuttaa liian helpolla, mutta tunnen myös katkeruutta ja pelkään sen kasvavan ajan saatossa. Muiden kokemukset kiinnostaa!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.26 22:14:58

"En haluaisi luovuttaa liian helpolla, mutta tunnen myös katkeruutta ja pelkään sen kasvavan ajan saatossa."

Ei tule ainakaan sinua helpottamaan.

Elämä ja maailma menee eteenpäin ja tuo aina uusia yllätyksiä ja ongelmia, jotka olet olettanut (?) ottavasi vastaan rakkaiden ja luotettujen ihmisen kanssa.

Lähde pois.
Mitä luulet saavuttavasi sillä, ettet luovuta? Luovu mistä?

Mistä sinä luopuisit, jos lähtisit pois ja onko se sellaista, mitä ei ikinä enää voi löytää/saavuttaa/saada?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.26 22:18:19

Kyllä. Se on tosi jännää miten suhde voi olla oikeasti hyvä ja kehittynyt "täydelliseksi" ja kenties jopa vaatinut ne isot alamäet menneisyydestä kehittyäkseen niin hyväksi kuin nykyään, ja silti menneisyys kalvaa erityisesti riitatilanteissa kun niitä silloin tällöin harvoin syntyy. Minun kohdalla kyse oli pettämisestä, ei fyysistä eli seksiä tai suutelua tms ei tapahtunut. Eikä ryhtynyt sen naisen kanssa suhteeseenkaan, vaikka antoi naiselle niin olettaa että mahdollisuutta olisi. Mies kertoi itse siitä ja oikeasti katui, esti naisen ja on oikeasti pysynyt rehdillä tiellä sen jälkeen. Tapauksesta jo monta vuotta. En usko että meidän suhde olisi niin rehellinen ja avoin ilman sitä, se tilanne pakotti meidät opetella puhumaan tunteista ja vaikeista aiheista. Mutta kyllä se edelleen kalvaa, en koe että olen antanut sitä anteeksi. Olen vaan hyväksynyt sen niinkuin se on. Itsetuntoon se toi todella ison kolauksen ja kenties jopa se on syy miksi minulla tulee menneisyys edelleen aina joskus mieleen, koska oma itsetunto vaatii vielä vuosia lisää työtä. Minulla oli hetkittäin myös todella katkeria hetkiä, erityisesti silloin jos oli yksin ja oli liikaa aikaa miettiä sitä tilannetta. Tuntui kun elisi sen tilanteen aina uudestaan. Nyt onneksi se on loppunut jossakin määrin. Tajusin että mieshän lopulta valitsi kuitenkin minut. Se katkeruus on ehkä enemmän nykyään tälle naiselle, koska hän oli tietoinen meidän suhteesta ja yritti levittää minusta järkyttäviä valheita kateellisuudesta, vaikkei me olla koskaan nähty tai edes puhuttu, eikä yhteisiä tuttuja ole yhtään mieheni lisäksi.

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   21.1.26 22:18:56

En kanna mistään kaunaa.