|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 21.1.26 11:13:28
Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta en löytänyt keskustelua enää.
Teen töissä jatkuvasti virheitä. Enimmäkseen ne ovat pieniä ja korjattavissa. Olen kuitenkin parantanut keskittymistäni viime aikoina ja nyt onkin mennyt ihan hyvin.
Aiemmassa työssäni paloin loppuun. Vaihdoin nykyiseen työhön, joka on paljon rutiininomaisempaa ja helpompaa. Silti tunnen olevani ansassa.
Nykyisellä työpaikallani on ns. kyttäyskulttuuri, eli pari kokeneempaa rivityöntekijää tarkkailee muita ja he hyökkäävät heti, jos näkevät jonkun tehneen virheen (tekevät tätä muillekin kuin minulle).
Olen tehnyt työni paremmin viime aikoina, mutta nyt huomaan, että sekään ei näille kyttääjille riitä. Nyt he ovat siirtyneet olettamaan jo etukäteen, etten kuitenkaan osaa tehdä jotain asiaa tai teen väärin. Sellaista olan takana tuijottamista. Osa naamioi sen avuksi, osa ei edes pyri peittelemään miten tyhmänä minua pitävät. Jos sitten todellakin teen virheen, he vaikuttavat miltei tyytyväisiltä. Osa kyttäsi jopa lomalta etänä mitä töissä tapahtuu, mutta silloin ei kai löytynyt huomautettavaa, ainakaan minulle.
Kokonaisuuteen tietenkin kuuluu se, että vaikka 98% työtehtävistä menisi hyvin, ei kukaan sano niistä mitään. Sitten se 2% nostetaan tapetille, "kun sinulla on tapana tehdä näin".
Osittain virheeni johtuvat siitä, että ohjeistus on heikkoa tai vaikeasti löydettävissä, jolloin sovellan ja saatan tehdä väärin. Joskus nämä ovat sellaisia, että kysyn joltain työkaverilta ja teemme molemmat saman virheen, kun tulkitsemme ohjeen samalla tavalla. En tiedä kokevatko muut virheensä yhtä raskaina.
Osittain virheeni johtuvat puhtaasti huolimattomuudesta, myönnän sen. Työ ei ole sinänsä haastavaa, kaikki osa-alueet ovat opittavissa, mutta liikkuvia osia on paljon, ja saatan usein siirtyä seuraavaan tehtävään vähän liian vauhdikkaasti. Tätä olen nyt pyrkinyt korjaamaan ja tarkistamaan paremmin.
Heti pienenkin virheen (tai edes virheen mahdollisuuden) edessä lamaannun ja tunnen itseni idiootiksi. Pelkään koko ajan, että saan jostain moitteita.
En halua enää aamulla herätä töihin. Nytkin olen aikaisella lounastauolla ja tekisi mieli jäädä tänne ruokapöytään istumaan.
|