Lähettäjä: eläinrakas? 
Päivämäärä:   20.1.26 22:57:37

En nyt eläimiä tai lapsia missään nimessä inhoakaan. Olen vain todella rauhallinen ihminen, enkä tosiaan aina jaksa kumartua lastenrattaiden yläpuolelle ihailemaan random vauvoja tai rapsutella muiden koiria, elleivät ne nyt hakeudu itse rapsuteltavaksi, tai jos ei joku minulle lastaan esittele. Ns. vauvakieltä minun suustani ei kuule juuri koskaan. En osaa puhua sellaista ilman, että se kuulostaa täysin luonnottomalta.

Omia lemmikkejä olen kyllä aina rakastanut aivan älyttömästi ja hoitanut paremmin kuin itseäni. Myös kaikki tutut lapset, esim. sukulaislapset ja ystävien lapset ovat äärimmäisen rakkaita. Ja vaikka en olekaan erityisen eläin- tai lapsirakas, niin jostain kumman syystä silti lapset ja koirat, tuntemattomatkin, hakeutuvat helposti seuraani. Olen aina kiltti niille. Mutta joku palikka minulta tuntuu puuttuvan, kun en sillä lailla "innostu" lasten tai eläinten näkemisestä, kuin ehkä pitäisi.

Ja kumma kyllä, mutta haluan omia lapsia. Mutta en tiedä, olisinko tämän piirteen takia sitten kovin hyvä äiti, ja pitäisikö ehkä olla lapsirakkaampi ja innokkaampi. Voin kuvitella, että itselleni varmaan vaikeaa olisi leikkiä lapsen kanssa mennen hetkeksi ns. lapsen tasolle. Ja kaikki muskarit sun muut äänekkäät, lapsiperheitä täynnä olevat paikat. Koska enemmänkin kuormitun kuin innostun niistä.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   20.1.26 23:00:00

Mitä on vauvakieli? Luuletko kovinkaan monen vanhemman pitävän jostain muskareista?

Lähettäjä: eläinrakas? 
Päivämäärä:   20.1.26 23:00:46

Ja lisäys:
Ne tutut lapsetkaan eivät ole rakkaita vain sen takia, että ovat lapsia, vaan tarvitsen samalla tavalla lapsiin ja eläimiin tunnesiteen, kuin toisiin aikuisiinkin.

Lähettäjä: eläinrakas? 
Päivämäärä:   20.1.26 23:02:43

"Mitä on vauvakieli?"

"VOIIIIII kun oot ihana pieni kulta rakas karvapallero pusi pusi joo joo onko isot tassut onko!"

Ja tämä todella korkealta ja kovaa.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   20.1.26 23:02:55

Ei ole paha. Oma lapsi on aina oma.

Eipä minullakaan ollut mitään intoa vieraita lapsia lääppiä tai en ollut niistä kiinnostunut ennen omia. Ja sittenkin vain niistä noin samanikäisistä ja edelleen enemmän yleisellä tasolla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.26 23:06:39

Aika moni on samanlainen kuin sinä. Minulle omat lapset ja eläimet ovat parasta ja rakkaita. Lähimpien ihmisien tutut lapset ja eläimet toki myös. Mutta yhtään vieraammat, niin en innostu. Hyvä äiti ja eläinten omistaja olen kuitenkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.26 23:07:59

"Mutta joku palikka minulta tuntuu puuttuvan, kun en sillä lailla "innostu" lasten tai eläinten näkemisestä, kuin ehkä pitäisi."

Ei sulta mitään palikkaa puutu, ihan tavalliselta ihmiseltä kuulostat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.26 23:09:03

Aika monella ei koskaan ole ollut esim vauvakuumetta tai erityistä intoa lapsiin ja silti ovat hyviä vanhempia. Itse olen yksi niistä joilla koskaan ei oo vauvakuumetta ollut. Ja muiden lapset ei oo omiakaan. Odotan tällä hetkellä esikoista ja koskaan ei vauvakuumetta ollut tai sellaista erityistä intoa opiskella vauvanhoidosta tai perhearjesta ennen raskautta. Itsekkin vähän huolestuin kunnes mies totesi että mehän ollaan osattu hoitaa lapsiamme miljoonia vuosia biologisesti. Ajan kanssa opitaan, neuvolassa opetetaan ja hyvät perhekontaktit jotka myös tukemassa. Ei sun tartte olla lapsentasolla pyrkivä, täydellinen lastenhoitaja ja omata vuosia vauvakuumetta että voisit olla hyvä äiti :) Älä siis stressaa. Ei ole paha asia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.26 23:36:32

Minä pidän eläimistä, en halua niille pahaa ja omistakin lemmikeistä olen myös huolehtinut paremmin kuin itsestäni, mutta en todellakaan jaksa katsoa mitään eläinvideoita (pois luettuna linnut, ne on viihdyttäviä:D), silitellä muiden koiria tai hihkua että oi miten söpö jos näen koiranpennun. Omalle koirallekaan en ole koskaan osannut lässyttää. Joskus täällä kerroinkin että minulla oli tapana puhua edesmenneelle koiralle rauhallisesti kirjakielellä:D Se oli sellainen meidän oma kieli, minun versio lässytyksestä.

Lapsista en ole koskaan ollut kiinnostunut. En niillekään toivo pahaa mutta en nauti heidän seurastaan enkä halua omia lapsia. Sisaruksilla on lapsia ja olemme ihan tavallisissa sukulaisväleissä. Jostain syystä jos olet nainen etkä halua omia lapsia, oletetaan että olet vähintään joku maailman paras täti. En ole, olen ihan tavallinen sukulainen jonka kanssa keskustellaan kohteliaasti sukujuhlissa. Vaikka maailma alkaa muuttua sen suhteen että naisia painostettaisiin hankkimaan omia lapsia, niin edelleen painostetaan olemaan se hauska täti. Että jos olet nainen niin pakkohan sinulla nyt joku henkilökohtainen suhde on olla lapsiin. Ei riitä että eletään kohteliaasti sovussa maapallolla.

En myöskään ala sanomaan yhteiskunnallisen hyväksynnän vuoksi että sisarusteni lapset olisivat minulle erittäin rakkaita. En itsekään todellakaan oleta olevani erittäin rakas omien vanhempieni sisaruksille.