|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 20.1.26 23:20:48
Tuntuu että asenteet fyysistä työtä tekeviä kohtaan ovat todella jyrkkiä. Siis että duunariperheet ovat automaattisesti jotenkin huonompia tai ongelmaperheitä. Kaksi (tai yksi) työssäkäyvää vanhempaa jotka tarjoavat lapselle kodin, ruokaa, harrastuksia ja muutenkin normaalia elämää onkin jotain ydinjätteeseen verrattavaa siksi, että ammatit onkin hoitaja ja rekkakuski eikä henkilöstöjohtaja ja markkinointipäällikkö.
Ja muutenkin yleensä kun lukee keskusteluja yhteiskuntaluokista, se menee yleensä niin että ensin kerrotaan kuinka kaikki ovat samanarvoisia eikä yhteiskuntaluokka ole mikään paremmuusjärjestys ja sitten alkaa luettelu. Keskiluokkaiset (eli ei duunarit) kuluttaa vastuullisesti, syö terveellisesti, harrastaa kulttuuria, ovat perillä maailman tapahtumista, lukevat paljon, harrastavat liikuntaa ja pitävät kehostaan huolta. Duunarit sitten taas eivät tiedä mistään mitään ja ymmärtävät vain Putouksen alapäähuumoria. Mutta hei ei millään pahalla, kaikki ollaan saman arvoisia! Lopuksi muistetaan mainita kuinka itse ollaan (tietysti) ihan keskiluokkaisia.
Ylipäätään tuntuu että minulla on erilainen käsitys keskiluokasta kuin isolla osasta ihmisillä. Jos käyt töissä saat palkkaa noin keskiverron suomalaisen verran, kuulut keskiluokkaan olipa ammatti se rekkakuski tai hammaslääkäri. Keskiluokkahan on laaja ja sen sisälle mahtuu monenlaista eläjää, mutta osalle korkeakoulutetuista ihmisistä taitaa olla kauhistus että he olisivat samassa luokassa fyysistä työtä tekevien kanssa, siksi ne täysin keskipalkkaiset rekkakuskit ja kaupan myyjät halutaan ns. painaa alempaan luokkaan ja keskiluokka halutaan saada näyttämään paremmalta kuin onkaan, vaikka kyse on nimenkin mukaan keskiverrosta.
Tällainen kieli poskella kirjoitettu oma pohdinta.
|