Lähettäjä: Rahaton 
Päivämäärä:   20.1.26 06:28:18

Onko muilla kokemuksia tilanteesta, jossa puoliso/manipuloiva läheinen saa käyttämään omia säästöjä firman tai yhteisen talouden “väliaikaiseen” paikkaamiseen – ja takaisinmaksu jää koko ajan epämääräiseksi tai toteutumatta?

Tilanne menee usein niin, että ensin vakuutellaan: tämä on vain laina, kuukaudeksi tai kahdeksi, rahat tulevat kyllä takaisin (veronpalautuksista, alveista, laskutuksesta, tms.). Painotetaan järkeä, yhteistä etua ja sitä, että vaihtoehdot olisivat kaikille huonompia. Vaikka sisällä hälytyskellot soivat, suostuu – koska on laskenut, miettinyt ja lopulta antanut periksi.

Sitten aikataulut alkavat liukua. Ensin viivästyy kuukausi, sitten toinen. Selitykset muuttuvat. Kun kysyy konkreettisesti, milloin rahansa saa viimeistään takaisin, vastauksena on hiljaisuutta, välttelevyyttä tai epämääräistä “katsotaan myöhemmin”. Vastuu tuntuu siirtyneen täysin sille, joka alun perin lainasi.

Ja lopulta huomaa olevansa tilanteessa, jossa maksaa itse korkoja, veroja tai muita velvoitteita, koska omat säästöt on käytetty toisen kassavajeen paikkaamiseen. Ja se kaikkein pahin tunne: ei tiedä, onko enemmän vihainen toiselle vai itselleen, koska päätös oli kuitenkin “oma”.

Miten olette tällaisesta päässeet irti?
Missä kohtaa tajusitte, että kyse ei ollut enää yhteisestä selviytymisestä vaan manipuloinnista?
Ja ennen kaikkea: miten sait takaisin taloudellisen ja henkisen kontrollin – vai saitko?

Kaikki kokemukset ja näkökulmat kiinnostavat.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   20.1.26 07:09:54

Yhden kerran olen lainannut pienen summan kaverille, maksoi takaisin kyllä mutta ei sovitusti vaan kuukausien viiveellä. Kysyi myöhemmin uudestaan lainaa ja sanoin etten enää periaatteesta lainaa kenellekään mitään. Siihen meni kaveruus mutta säästyi hermot ja loppui vitutus.

Lähettäjä: Bami 
Päivämäärä:   20.1.26 07:11:08

Jos tämä on huomattu niin nyt loppuu se lainaaminen/ maksaminen ja tarvittaessa vaikka eri talouteen muutto.

Lähettäjä: Kummallista 
Päivämäärä:   20.1.26 07:16:37

Jos auttaa haluat niin anna ne rahat. Laina on useimmiten höpöhöpöä. Jos joutuu lainaamaan niin kyse kyvyttömyydestä hallita talouttaan. Yleensä lainaamalla on velkoja joka suuntaan. Eikä tilanne muutu jollei radikaalisti muuta koulutustaan tai niitä kyseenalaisia investointeja.

Lähettäjä: Velkakirja! 
Päivämäärä:   20.1.26 07:59:56

Ei ole muuta kokemusta kuin se että sukulaisiinkaan ei pidä luottaa takaisinmaksussa niin paljoa ettei kunnon velkakirjaa laadita.
Huojentaa mieltä kummasti.

Hyvin ikävä episodi puolin ja toisin varsinkin kun lainaaja vielä loukkaantuu muka luottamuspulasta sitten kun se paperi otetaan puheeksi.
Kaiken huipuksi ei halua tajuta että perikunnan rahoja ei haltija-leski tuosta vaan lainaile yhdelle tarvitsijalle.

Eli vältyttiin pahimmalta ja velat tuli maksettua mutta välit huonontuivat entisestään koska lainailija halusi hoitaa lainaamisensa ensin kepulikonstein.

Lähettäjä: Evil 
Päivämäärä:   20.1.26 08:09:04

Mieheni lainasi minulle juuri korottomasti pari tonnia, jotta en joutunut auton korjauttamiseen myymään osakkeita tai ottamaan melko arvokasta korollista lainaa/luottokortin korkoja. Laina taulukossa ja maksut myös.

Lähettäjä: EI 
Päivämäärä:   20.1.26 08:16:00

Lainaraha on varma tapa pilata välit
​Tuo on todella iso red flag. Oman kokemukseni mukaan ihmisten ei tarvitse tehdä lainarahan eteen mitään muuta kuin pyytää – ja juuri siksi he eivät arvosta sitä rahaa pätkän vertaa. Arvostus puuttuu niin itse pääomaa kuin sillä hankittua hyötyä kohtaan.
​Omat periaatteeni ovat selkeät:
​Ehdoton ei lainaamiselle: En näe sellaista tilannetta tai syytä, miksi lähtisin rahoittamaan toisen elämää.
​Ainoa poikkeus (Käänteinen taktiikka): Jos haluan päästä jostakin ihmisestä lopullisesti eroon, voin lainata pienen summan – esimerkiksi satasen. Se on halpa hinta siitä tiedosta, että yhteydenpito loppuu siihen paikkaan.
​Elämänhallinta: Ihmiset, jotka eivät hallitse talouttaan tai elämäänsä, ovat usein muutenkin todella raskaita lähipiirilleen.
​Lainaaminen ei ole auttamista, vaan usein vain ongelmien pitkittämistä ja omien hermojen kuluttamista.