Lähettäjä: Joo vai ei 
Päivämäärä:   18.1.26 14:31:24

Kävimme tutustumaan kasvattajaan, jolta ehkä otamme pennun. Kyseessä on ihan kenneliä pitävä ammattikasvattaja, rotuja useampi. On kehuttu ja palkittu, paljon menestyneitä kasvatteja. Mutta vähän jäi epäilyttämään. Ehkä johtuu siitä että itse miellän koiran niin vahvasti perheenjäseneksi, että kennelissä pitäminen tuntuu vähän julmalta. Kasvattajalla siis koirat ovat erillisissä kennelrakennuksissa, ei kotona sisällä ihmisten kanssa. Tilat olivat kyllä tosi siistit ja koirat selvästi hyvin hoidettuja, mutta mutta... Meilläkin suunnitelmissa seurakoirarotuinen, eli luonne tosi tärkeä, mutta kun kasvattaja tulevien pentueiden vanhempia esitteli tuli olo ettei hänellä ollut niistä oikein mitään sanottavaa kuin näyttelytuloksia, ei siis edes kysyttäessä osannut sanoa luonteista muuta kuin että ihan kiva koira. Koirat siis ihan reippaasti ja iloisesti tulivat tervehtimään jne, mutta oli jotenkin hassua että ne suhtautuivat kasvattajaan ihan samoin kun meihin vieraisiin, ihan kuin kasvattajakin olisi vieras.

Eli alettiin miettiä pitäisikö sittenkin katsella jotain pienempää kotikasvattajaa tms? Mutta toki ammattilaisella se tieto-taito ja kokemus on ihan eri sfääreissä. Onko kenelläkään kokemusta kotikasvattaja vs ammattilainen, oliko koirissa aikuisena eroja?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.1.26 14:34:33

Onko tässä joku kompakysymys? Otat pennun sieltä, mistä saat parhaiten omiin tarpeisiisi sopivan.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   18.1.26 14:36:19

Ota koira sellaiselta kasvattajalta, jonka kanssa ajatusmaailma kohtaa ja jonka toimintaa haluat rahallisesti tukea.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   18.1.26 14:37:50

Mitä se ammattilaisuus tässä tarkoittaa? Jos sitä, että myy niin paljon koiranpentuja että elättää itsensä sillä, niin ei se kyllä mitään ylivertaista osaamista tai tietämystä takaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.1.26 14:40:32

noh, pennusta tulee varmasti ihan omanlainen ja niin hyvä kuin haluat. mutta jos et periaatteesta halua tukea kasvattajaa, ymmärrän kyllä. minusta kuulostaa kuitenkin ihan hyvältä paikalta :) itse olen kylläkin enempi adoptoinnin puolesta, mutta en kasvattajia tuomitse. ennemmin kehottaisin harkitsemaan vakavasti, olisiko mahdollista adoptoida.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   18.1.26 15:05:13

Itse en haluaisi tukea tuollaista toimintaa. Minustakin koiran kuuluu asua ihmisten kanssa talossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.1.26 15:08:46

Eikös kaikki koiranpennut "adoptoida"? Harvemmin ne ihmisten omia biologisia jälkeläisiä on. Typerä sana eläimestä käytettäväksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.1.26 15:21:43

Seurakoirat ei ehkä viihdy siellä eristyksissä, metsästyskoira, laumanvartijat yms ehkä paremmin.

Mikä rotu kyseessä?

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   18.1.26 15:56:56

Itse en tukisi. Paljon kertoo kasvattajasta, jos ei osaa luonteesta sanoa. Monet palkinnotkin menee näyttelytulosten, ei esim rodun terveyden eteen tehdyn työn mukaan.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   18.1.26 16:15:42

En sen enempää ruotisi tai pohtisi ko kasvattajaa (tässäkään ketjussa siis) vaan kehottaisin aloittajaa ihan henkilökohtaisten mieltymysten ja tulevaisuuden odotusten mukaan tekevän oman päätöksen ! Joku toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä... Tietotaitoa voi olla paljon, mutta onko laajassa mitassa kasvattavalla aikaa auttaa henkilökohtaisesti, järjestääkö kasvateilleen mitään ja vastaavasti haluatko tällaisia kasvattajalta vai odotatko vain että pääset eroon.

Ammattimaisesti ja kenneltilojen kera kasvattavia on Suomessa tosi vähän, ihan ensimmäisiä pentueita tekeväänkään kasvattajaan en heti lähtisi kun ei voi yhtään osaamisesta tai taustojen tuntemuksesta tietää eikä tod näk ole sitä osaamista kasvatteja auttaa (aikaa puuttua kaikkeen mahdolliseen kylläkin...) eli siinä välissä on yleensä löydettävissä paljon kasvattajia kenellä jo kokemusta ja vähän "omia linjoja" on, mutta pennut kuitenkin elävät normaalin arjen keskellä.

Pentujen käsittely ja arkiset kokemukset jo ennen luovutusta on todella tärkeää eli ihan parhaalla mahdollisella tavalla onnistu aina siellä kennelrakennuksessa, mutta ihan vastaavasti se ensimmäisiä pentuja tekevä voi tehdä taas virheitä siinä käsittelyssä tai kutsuu liikaa vieraita eikä huomaa huonoja kokemuksia siellä joukossa jne. eli taas kerran siinä välissä se oikeasti pentujen hoitoon paneutuva kasvattaja kuka osaa kertoa niistä omistaan on se sweet spot.

Onneksi seurakoirarotuiset nyt ovat useimmiten ihan kivoja koiria ja sellaisiksi kasvavat ihan omassa kodissa aloitetun yhteisen elämän ja sosiaalisten kokemusten kautta..

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   18.1.26 16:17:43

Minä olen tällainen "kotikasvattaja" eli minulla ei ole kennelnimeä. En kyllä ymmärrä mitä eroa noilla on? Olen ostanut ensimmäisen koirani kokeneelta kasvattajalta ja siellä meno oli sama kuin meilläkin. Pentue asui ja kasvoi 24/7 kotona sisätiloissa ihmisten kanssa. Itse en koskaan ostaisi koiraa aloittajan kuvailemasta paikasta. Jos on huono fiilis niin jätä väliin.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   18.1.26 16:19:49

No eihän ne pennut siellä kasvattajalla ole kuin 8-viikkoisiksi. Ja kun rodusta ei ole tietoa, esim. onko pevisa ja terveystarkastukset ok jotta saa pennuille paperit, niin joku ns. harrastelijakasvattaja ei välttämättä tee mitään terveystarkastuksia jos ei ole pakko, mutta nimekkäät kasvattajat tekevät, koska omat linjat, kasvatustyö, maine ja siitoskäyttö jälkeläisillä. Omassa rodussa on sittemmin tullut pakolliseksi tarkastus, joka ennen oli vapaaehtoinen ja nimekkäät kasvattajat tekivät sen jo silloin. Näyttelytuloksilla on se merkitys, että siellä kiinnitetään huomiota siihen, onko koira rotumääritelmän mukainen, siis rakenne ja luonne sellainen kuin pitää. Jalostukseen ei pitäisi käyttää koiria, jotka ei ole sellaisia kuin rotuun ns. kuuluu, varsinkaan luonteen puolesta.

Lähettäjä: hohhoijaa 
Päivämäärä:   18.1.26 16:20:55

En todellakaan ottaisi. Onneksi on niitäkin kasvattajia jotka kasvattaa ns pienimuotoisesti ja kotona sisällä koirat. Ja mulla jo hälytyskellot soivat jos kasvattaa useampia rotuja. Ja en todellakaan välitä kasvattajasta jolla näyttelypuolella menestynyt. Itsellä labbis, ja mulle riittää että kasvattaja joo käyttää näyttelyssä sen verran että on saanut eriä ja ehta ja rodunomaisissa kokeissa. Enkä ottais koskaan pentua kennelistä jossa syntynyt kymmeniä pentuja

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.1.26 16:30:08

"Enkä ottais koskaan pentua kennelistä jossa syntynyt kymmeniä pentuja"

Silloin et voi katsoa terveystietoja useita sukupolvia taaksepäin ja päätellä onko ajattelemasi pentueen sukulinja kuinka terve. Itse kiinnitän huomiota siihen ja jos pentuja syntyy vähän/harvoin, ei oikein voi olla pitkiä, omia linjoja, joiden perusteella tehdä päätelmiä mahdollisista käyttö-, näyttö- ja terveysominaisuuksien todennäköisyyksistä. Mutta jokainen toki valitsee millä perusteella haluaa.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   18.1.26 16:30:24

En ottaisi. Pentu ei ole sosialistettu

Lähettäjä: Mulla 
Päivämäärä:   18.1.26 16:34:16

En todellakaan tukisi tuollaista kasvattajaa. Haluan pennun sellaisesta paikasta jossa se on jo elänyt osana perhettä ja nähnyt perhe-elämää eikä oleillut jossain häkissä ja nähnyt ihmisen muutaman kerran päivässä?

Kaikki koirani ovat tulleet "kotikasvattajilta" eli niin että pentue elänyt tyyliin kasvattajan olohuoneessa.

Lähettäjä: penikka 
Päivämäärä:   18.1.26 16:36:36

En ottaisi minäkään. Jos ostan koiranpennun, haluan että se on ollut pentuaikansa talossa sisällä. Valikoin mieluiten myös sellaisen kasvattajan jolla talouteen kuuluu lapsia, kissoja, mahdollisesti muita eläimiä ja kenties myös muun rotuisia koiria. Terveystulokset pitää olla, näyttelytuloksilla ei ole niin väliä.

Yleensä omissa suosikkiroduissa on ollut helppo löytää kriteerit täyttävä kasvattaja. Pennulle paljon helpompaa tulla meille jos on jo entuudestaan vaikkapa kissat tuttuja.