|
Lähettäjä: samaa mieltä?
Päivämäärä: 18.1.26 13:39:59
Mikä joillakin ihmisillä on siinä, että jos joku on eri mieltä jostakin sinänsä ihansama-asiasta, heillä on jokin välttämätön tarve alkaa perustella, puolustella, jankata ja pyrkiä osoittaamaan vääräksi tuo erilainen mielipide? Argumenttina on, että kaikilla on oikeus tähänjatuohon ja kaikki saavat halutessaan sitäjatätä. Paitsi eri mieltä olemiseen ei ole oikeutta :D
Sillä ei ole väliä, mikä asia on kyseessä, mutta esim. maalla asuminen, tatuoinnit, perheen perustaminen, avioituminen ovat asioita, joissa tätä on tehty. Kaveri ihmetteli naapurinsa maallemuuttoa että ei hän itse kyllä jaksaisi niin pitkää työmatkaa ja pitäisi autokin olla kun ei sieltä kulje julkiset jne, niin tästä toinen kaveri (joka ei edes itse asu maalla eikä ole sieltä kotoisin) alkaa ihme paasauksen, kuinka kaikki saavat valita asuinpaikkansa miten haluavat ja olla mitä mieltä haluavat (kyllä, KAIKKI, paitsi kaveri joka EI olisi halunnut asua maalla). Toinen esimerkki oli työkaveri, joka kauhisteli lapsensa tatuoinnin ottamista että kun otti niin isonkin ja näkyvään paikkaan ja kun tämä innostuu helposti milloin mistäkin ja jos sitten kaduttaa niin ei se olekaan sama asia kuin väärä hiusväri. Tähän toinen työkaveri mouhoamaan kuin olisi häntä arvosteltu, että kyllä jokaisella on oikeus ja kaikilla niitä on ja ei hän ainakaan ole omaansa katunut ja muuta minäminäminä-höpinää.
Jos on mielipide asiasta x tai on tyytyväinen siihen mitä nyt onkaan tehnyt eikä sitä kadu, niin miksi a) sitä pitää puolustella, sillä koskaan kukaan ei voi olla sellainen/sennäköinen ja tehdä/ajatella niin että kaikki muut vain myötilisivät, ihastelisivat ja ihailisivat ja b) mitä väliä sillä on, mitä mieltä joku muu on, koska samalla tavalla kuin sinä saat olla ihan mitä mieltä haluat ja vaikka muuttaa korpeen tai ottaa itsesi täyteen tatuointeja, myös muut saa olla tekemättä kumpaakaan. Ei minulle ole koskaan tullut tarvetta alkaa perustella ja puolustella esim. hevosharrastusta jos joku on ihmetellyt, mitä järkeä siinä on ja luetellut negatiivisia (joita jokaisessa asiassa on, niin maalle muutossa, tatuoinneissa kuin hevostelussa) asioita, joiden vuoksi häntä ei edes kiinnostaisi. Hän ei halua hevostella, selvä, ei se ole minulta pois tai vähennä minun harrastukseni mielekkyyttä minulle. Vastaavasti muut tekevät asioita, joissa minusta ei ole mitään järkeä tai mielenkiintoa, mutta miksi alkaisin kiukkuisena jankata, miksi jokin ei kannata ja on typerää.
Tämä on jotenkin kummallista aikana, jona korostetaan sitä, että kaikki saavat olla millaisia haluavat. Että hienoa kun kaikki on erilaisia, mutta oikeasti kaikkien pitäisi kuitenkin olla kuin minä.
|