Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   16.1.26 13:05:31

Mitä ei. Olen avoin ja tykkään olla sosiaalinen. Jälkeenpäin iskee ahdistus, olisinko saanut kertoa sitä ja tätä ja tuota. Tietysti puheessa vilisee muita ihmisiä jotka liittyvät elämään. Nyt olen hysteerisesti alkanut pelätä kunnialoukkaussyytettä tai että paljastan jotain salassapidettävää. En uskalla kertoa missä olen työn puolesta käymässä tai mitä tekemässä. Jos joku asuu tutun lähellä, en uskalla kertoa että tämä tuttuni asuu samassa rakennuksessa. Tai joskus lipsahtaa ja sitten ahdistuin että olen puhunut sellaista. Minulla ei jotenkin ole enää tajua mitä saa sanoa. Lörpöttelen joko paljon maan ja taivaan väliltä tai sitten yritän hillitä itseni enkä uskalla kertoa mitään.
En tiedä onko kaikki internetin syytä vai mitä...
Saatan myös olla se ärsyttävä "utelija", koska ei ole tajua mitä ihmisiltä saa enää kysyä ja mitä ei. Ulkonäköön, raskauteen, ruokaan liittyvää nyt ei ainakaan saa kysyä sen tiedän.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   16.1.26 13:07:57

Onko sinulla hoitokontaktia?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   16.1.26 13:46:09

Älä nyt utele muilta mitään henk koht asioita ensihätään äläkä kerro muiden yksityisasioista mitään kenellekään. Se on ihan hyvä ohje yleisestikin.

Läheisille olisi hyvä kertoa tuo oma tila. Jos tunnut käyvän herkällä ja ylikierroksilla, vältä nyt edes kofeiinia ja sokeripitoisia, ota magnesium- ja B-vitamiinikuuri (tästä ei ole ainakaan haittaa), koeta ulkoilla ja nukkua säännöllisesti ja tarpeeksi, syödä järkevästi ja karsia tällä hetkellä stressaavia karsittavissa olevia ylimääräisiä asioita. Parempi tehdä stressiä purkavia kuin lisääviä.

Oletko aloittanut uusia lääkkeitä, onko tapahtunut mitään ikävää?
Jos on uusia lääkkeitä, voisit ottaa lääkäriinpäin yhteyttä kertoaksesi tällaista ilmaantuneen ja kärsiväsi asiasta.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   16.1.26 13:51:02

Mikä on yksityisasia? Se että kaveri asuu samassa talossa jonkun kans? Tämä saattaa johtua osittain myös tindertreffeistä. Kuullut kauhutarinoita niin paljon, niin ei uskalla kertoa mitään vaikka tyyppi vaikuttais normaaliltakin. Vasta kolmansilla treffeillä olen uskaltanut sanoa missä asun tai työpaikan. Vanhempien asuinpaikkaa en myöskään uskalla kertoa..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.1.26 13:54:41

Aloittajalla taitaa nyt mennä työsuhteessa voimassa oleva salassapitovelvollisuus ja ihan normaalit yksityiselämän asiat pahasti solmuun.

Lähettäjä: tuotatuota 
Päivämäärä:   16.1.26 14:05:45

Mulla oli tämäntyyppistä oireilua silloin kun burnout alkoi voimistua todenteolla. Mikä sun stressitilanne on? Palaudutko riittävästi? Rentoudutko?

Lähestyvä burnout aiheuttaa just myös tämän tyyppistä ahdistunutta sekoilua. Normaalitilanteissa tuollaisia ei miettisi yhtään.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   16.1.26 14:27:18

Burn outista pyristelemässä juuri eroon. Vähän näkynyt tunnelin päässä valoa kyllä. Menee siis sen piikkiin näköjään tämäkin.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   16.1.26 14:29:52

Ei sun tarvitse puhua muista ihmisistä muille ollenkaan.

Lähettäjä: tuotatuota 
Päivämäärä:   16.1.26 14:36:43

Onhan sulla ahdistuslääkitys?

Toi yleinen ahdistus pitää saada eka pois, sitten vasta aivot pystyy taas erottelemaan että mikä on mitäkin ja miksi. Sulla pyörii nyt aivot ylirasitustilassa, sen takia noita ajatuksia tulee.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   16.1.26 14:44:07

Minulla on välillä ollut samaa. Itse epäilen syyksi liikaa somea (ja kaikenmaailman hömppälehtien artikkeleita). Joskus käytin htnettiä tosi paljon, mutta tajusin että täällä negatiivinen ilmapiiri oikeasti alkoi vaikuttamaan omiin ajatuksiin. Samoin sitä aiheuttaa somen kaikenmaailman naistenhuoneet ym.
Somesta kun kysyy, tuntuu ettei mitään saa sanoa ja tehdä. Aina jostain joku keksii jotain negatiivista. Vaikka kyse olisi vain siitä, että kerrot toiselle ihmiselle että kaverisi asuu muuten sinun naapurissa, tästä joku keksii jotain negatiivista. "Hyi et sä voi toisten asuinpaikkoja levitellä", "Mitä jos sun kaveri haluaa pitää asuinpaikkansa salassa" jne...
Tai just tuntuu ettei ihmisiltä mitään voi kysyä eikä mistään keskustella koska aina joku loukkaantuu. Sitä tulee ihan vainoharhaiseksi.

Kun somenkäyttöä vähensi ja alkoi seurata oikeasti ihmisten reaktioita, tajuaa ettei ihmiset loukkaannu niin helposti kuin somesta voisi päätellä. Suurin osa ei jaksa murehtia milloin mitäkin kommenttia. Ja toisaalta, ei sitä voi ottaa vastuuta toisen tunteista. Kun ei tahallaan yrityä ketään loukata, pääsee aika pitkälle.