|
Lähettäjä: --
Päivämäärä: 16.1.26 10:17:36
Ei ihme, että tuntuu, että monessa asumisyksikössä/osastolla/laitoksessa alasta riippumatta, ei tapahdu mitään. Eli asiakkaan tavoitteissa ei mennä riittävästi eteenpäin ja eivät saa riittävästi tukea. Vai että "olen puhelimella kun asukkaatkin ovat". Missä tahansa yksikössä löytyy tekemistä, jos siihen on halua, ja toki asiaan pitäisi olla esihenkilöstön ja kollegoiden ohjausta. Asiakkaat todella hyötyisivät siitä muusta tekemisestä kuin puhelimella olemisesta, ja jos oikeasti mitään muuta ei ole, niin jotakin voi valmistella tai itseään kouluttaa.
Olen lastensuojelussa ohjaajana. Voidaan vuoroissa vastata tarpeelliset viestit ja lyhyesti puhelut - itse vastaan silloin, jos tiedän, että soittajalla on akuutisti hoidettava asia ja tilanne vuorossa sellainen. Yövuorossa voi olla vähän enemmän (meillä nukkumislupa), mutta sekin silloin, kun talon asiat on tehty ja katselen pv aikana tulleet viestit.
Jos meillä joku selailisi vuorossa puhelinta, niin saisi siitä välittömästi työkavereilta ohjausta ja pian myös esimiehen palautteen. Jos toiminta ei muuttuisi, niin työt meillä ei jatkuisi. Emme kaipaa töihin ihmisiä, jotka käyttäytyvät niin, että asumisyksikkö on säilytyspaikka, ja jokainen työtehtävä pitää kertoa. Toivotaan, että ihminen ihan itse olisi järkevä ja ammatillisesti pätevä, että ymmärtää, millaisesta toiminnasta asiakkaat hyötyvät, ja järjestää sitä _palkallisena_ työaikanaan.
|