Lähettäjä: Hope 
Päivämäärä:   13.1.26 14:08:53

Kaipaan kovasti takaisin hevostelemaan, mutta minulla on kaksi isoa ongelmaa 1) olen kolme vuotta sitten ollut todella pahassa onnettomuudessa josta jalkaani jäi lievä vamma ja selkäni ei ihan priima ole enkä omaa pitkän vuodelevon jälkeen vieläkään oikein lihaksia ja 2) minulla on ratsastuspelko. Maastakäsin en pelkää hevosia ja olen ollut varsojen ja nuorten hevosten kanssa paljon tekemisissä.

Ammatiltani olen eläintenhoitaja, vaikkakin tosin maatalouspuoli on se mitä olen opiskellut ja missä työskentelin. Opintoihin liittyi myös hevosopintoja ja olen suorittanut työharjoittelun hevostallilla (mutta tästä on aikaa jo lähes 10 vuotta). Tunnollinen olen, en valita säästä, en usko että helposti kavahdan mitään työtä. Osaan luonnollisesti ajaa traktoria, pienkuormaajaa jne… Auttaa voin tilan töissä muutenkin palkaksi siitä että saan hevosten kanssa touhuilla. :) Ratsastusta harrastin aktiivisesti ja tavoitteellisesti n. 15 vuotta (kisasin heB/100cm), viime vuodet ennen onnettomuutta enemmänkin puskailin ja touhuilin nuorikoiden parissa. Joten omaan kokemusta kyllä, mutta olen ruosteessa enkä nyt todellakaan etsi hevosta jonka kanssa edetä tuolla mittapuulla.

Millainen mahdollisuus minulla voisi olla jälleen päästä hengittelemään tallin tuoksuja? Minulle kelpaisi vaikka hoitoponi tai joku vaivainen joka kaipailisi enemmän talutusta ja maastakäsintyöskentelyä. Ilmaiseksi työntekijäksi en halua kuitenkaan lähteä, mielelläni hoidan ilta-/aamutallin siellä täällä mutta jos työtä alkaa kertyä paljonkin niin silloin kaipaisin palkaksi ratsua lainaan. Mutta tästä päästäänkin ratsastuspelkooni… Hevosen tulisi olla vakaa ja luotettava.

Mielelläni maksaisin jollekin siitä, että hän pitäisi ”tunteja” hevosellaan. Eli olisi tukena ja turvana vähintään kentän laidalla. Pelkoni ei ole pahinta sorttia, mutta toki en tiedä millaisena se nyt näyttäytyy kun taukoa on ollut välissä.

Ammattilaiselle meno on myös ollut mielessä, mutten ole löytänyt lähitalleilta ratkaisua, kuin yksityistunnit joihin minulla on ainakin joksikin aikaa taloudellisesti varaa. Todennäköisesti tosin voisin käydä vain kahden viikon välein ja pelkään että väli on liian pitkä. Mitä mieltä te olette?

Ravurikin kelpaisi hoitohevoseksi, ajaa osaan myös jos tarve vaatii. Onko tällaista hoitoponi-kulttuuria enää olemassakaan? Lapsena vain mentiin kysymään, ei kai nyt aikuisena kehtaa?! :D

Kaikki vinkit ovat hyvin tervetulleita, palo hevostallille on kova mutta ei keinoja miten ratkaista tämä tilanne. Hyviä valmentajia tiedän, jotka osaisivat ottaa pelkoni ”työn alle” mutta keppihevosellako osallistun?

Sijaintina Oulu, jos sattuu jollakulla olla heittää vinkkiä mistä lähtä kyselemään.