Lähettäjä: Piia 
Päivämäärä:   12.1.26 08:05:27

Ajatteleekohan viimeisillä hetkillään, että ”tämä oli kaiken arvoista, mahtava paikka kuolla” vai ennemminkin että ”nyt tuli mokattua, ei olisi pitänyt lähteä”?

Varmaan jokainen kiipeilijä tiedostaa kuolemanriskin kun niitä kuoleen useita joka vuosi, vai eivätkö oikeasti? Vähän niinkuin ratsastajat; ratsastajia kuolee vuosittaine mutta jatkan ratsastusta koska en usko sen tapahtuvan minulle.

Lähettäjä: Roskattu huippu 
Päivämäärä:   12.1.26 08:12:49

Nykyisessä maailmassa jossa työnkuva on se että työn tulosta ei konkreettisesti saavuta ihmisten on sitten pakko koittaa tuollaisia huippuja kavuta että tuntisi jotain tehneensä.
Jos siellä mokaa sitten niin voipa miettiä että jokin pienempi ja vähemmän vaarallinenkin selfie ois riittänyt pätemiseen.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   12.1.26 08:21:37

Veikkaan että jos hyytyy sinne vuorelle, niin siinä kuolemaa edeltävässä hypotermian vaiheessa ajatukset ei ole kovin selkeitä.

Jos putoaa, ei ehdi varmaan kovin paljon ajatella ennen kuin osuu ensimmäisen kerran vuorenseinään ja on joko taju tai henki pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.1.26 08:28:51

Kiipeilijät tietää että on mahdollista ettei vuorelta palaa kotiin. Yleensä heidän mielestä vuori on myös hyvä viimeinen leposija kiipeilijälle. Kiipeilyyn valmistaudutaan vuosia ja turvallisuuden eteen on tehty kaikki mahdollinen. Tällaisessa tilanteessa ei tulle niin valtavaa katumusta kuin jostain arkisemmasta ajattelemattomuuden takia sattuneesta mokasta.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   12.1.26 09:20:51

Eiköhän nekin sekavuuden kautta lähde vaipumaan koomaan

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   12.1.26 09:21:52

Työntääkö muuten muilla feediin näitä kiipeilijöitä, jotka vaeltaa ruumiiden keskellä?

Lähettäjä: nihilisti 
Päivämäärä:   12.1.26 09:25:06

"Turvallisuuden eteen on tehty kaikki mahdollinen"

Jos tämä pitäisi paikkaansa niin ihan ensimmäinen tehtävä asia olisi kylläkin olla menemättä sinne vuorelle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.1.26 09:36:59

On ihmisiä, joilla on palo tehdä tälläsiä asioita ja he tiedostavat ne riskit. Heille on tärkeää mennä äärirajoille ja tämän tyyppiset ihmiset haluavat yleensä lähteä myös ns saappaat jalassa eivätkä odota mitään eläke päiviä kiikkustuolissa. Moni vuorikiipeilijä on sanonut että jos jotain tapahtuu niin jättäkää ruumiini vuoristoon, älkääkä edes yrittääkö pelastaa minua ja/tai tuoda ruumistani alas vuorelta. Joillekin se itsensä äärirajoille vieminen on sitä "elämistä".

Enkä puhu nyt niistä rikkaista idiooteista jotka palkkaa muut kantamaan kiipeily kamansa Mount Everestille ja kuolevat sinne, koska ovat huonossa kunnossa, ja ei ole tarpeeksi kokemusta tai kuntoa oikeasti kiivetä.