Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   10.1.26 19:48:28

Kookereista kokemuksia? Kiehtoo ajatus omasta, mut oon kuullut että eivät ole aina kovin helppoja tapauksia luonteen puolesta. Mitä hyviä ja huonoja puolia ja millaiselle ihmiselle ja millaiseen kotiin sopivat?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.1.26 19:51:13

>kookereista kokemuksia

Valitettavasti.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   10.1.26 20:00:59

Arkuus on iso ongelma. Arka koira ei oikein sovi mihinkään nykymaailmassa. Sen elämä on pelkää pelkoa ja kauhua.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   10.1.26 20:43:47

Todella paljon arkoja ja siksi arvaamattomia yksilöitä. Harmi, olisi monelle näppärän kokoinen koira ilman ääripiirteitä ulkomuodossa.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   10.1.26 20:43:50

Vanhempiin ja sukuun saa tutustua aika tarkkaan ja pentuna käyttää paljon aikaa kaiken totuttamiseen sekä sosiaalistamiseen. Ja myös silloin murkkuiän jälkeen vielä jatkaa reippaasti.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   10.1.26 20:45:30

Täytyy toivoa, että muutamien vuosien kuluessa roturisteytysohjelmalla saataisiin parannettua myös sitä luonnetta.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   10.1.26 21:11:07

Me mietittiin koikkeria tosissaan ennen kun otettiin tämä nykyinen, ja nyt jää rotuharkinnoista pois ihan sen takia että on hemmetin rankkaa elää aran koiran kanssa joka pelkää päivittäisessä elämässä sellaisia asioita jotka on ihan jokapäiväisiä. Ei siis enää koiraa jolla arkuuteen taipuvuutta.

Lähettäjä: M. 
Päivämäärä:   10.1.26 21:33:09

Meillä on koikkeri ja toista ei enää tule.

Koiramme on laajasti sosiaalistettu ja koulutettu mutta todella vaikea luonteeltaan.

Useilla tavoilla varsin arka - myös kaikenlaiselle koskemiselle. Esim. ei pidä silittelystä eikä mistään hoitotoimenpiteistä vaan murisee. Muutoin haluaa kyllä olla ihmisen lähellä ja hyvä puoli on että ei lähde kauas eli maalla pystyy pitämään irrallaan. Haluaa tulla jalkoihin nukkumaan mutta ärisee kun ihminen liikahtaa.

Useimpiin vieraisiin suhtautuu erittäin epäluuloisesti pitäen rähinää yrittäen näykkiä. Muiden koirien kanssa tulee toimeen joko heikosti tai ei laisinkaan.

Ulkonäkö on kaunis ja koko sopiva. Mutta rajoittaa elämää tuo koiran arkuus. Emme ota sitä enää mihinkään mukaan koska säikäyttelee ihmisiä. Esimerkiksi saattaa maata jaloissa rauhassa mutta kun liikahtaa alkaakin rähinä.

Lapsiperheeseen ei sovellu missään tapauksessa. Joitakin poikkeusyksilöitä rodusta tietenkin löytyy mutta yleisesti haastavia.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   10.1.26 21:51:48

M, onko sinulla tietoa minkälaisia koirasi sisarukset ovat ja vanhemmat? Mietin siis, että ovatko kaikki samanlaisia vai vaan esim osa sisaruksista? Ja mietin myös sitä, että jos vanhemmat olisi hyväluonteisia, niin miksi niin monesta pennusta tulee huonoluonteinen? En siis yhtä pennun omistajia, vaan piilotteleeko kasvattajat koiriensa luonteita tai koiriensa sukulaisten luonteita? Ja miksi rodulla on paljon tuota arkuutta ja reaktiivisuutta?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.1.26 22:21:24

Ikävä kuulla, että luonteen kanssa on niin paljon ongelmia :( Olisi muuten niin kivankokoinen ja -näköinen koira.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.1.26 22:37:11

Samalla kylällä kasvatetaan. Vuosia sitten poika 6v. meni kylään sinne taloon kaveriaan tapaamaan. Tuli kotia ja valehtelematta 9 LAASTARIA pohkeessa. Oli talon koira käynyt takaapäin kiinni pohkeeseen talon rappusilla ja tikannut.

Voi jumalauta! ei ko. perheen äiti edes kehdannut soittaa tai lähettää poikaa heti kotiin. Kun poikani saapui, lähdettiin kiireen vilkkaan päivystykseen.

Ihmeellisintä oli se, että kun soitin ko. perheenäidille, niin hän ei oikein osannut selittää toimintaansa. Että sellaisia kasvattajia...

Lähettäjä: 8eu 
Päivämäärä:   10.1.26 22:43:17

Ohoh. Olin tekemässä tänne vastaavaa aloitusta pari päivää sitten kun tämä rotu tuli vastaan netissä ja lueskelin vähän rivien välistä jotain tällaista. Täytynee unohtaa omalta osalta, ulkonäkö selvästi hämää.

Lähettäjä: Irppa 
Päivämäärä:   11.1.26 00:11:01

Harrastuspuolella olen törmännyt useampaan, enkä ikipäivänä harkitsisi itselleni. Kaikki olleet enemmän tai vähemmän arkoja, osa ihan pelkoaggressiivisia. Hirveän sääli, koska ilman luonneongelmia tämä olisi tosi mainio rotu monenlaiseen menoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.1.26 00:20:54

Miehen siskolla on 3 kpl ja ihan vitun rasittavia elukoita. En ikinä ottaisi itselleni.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   11.1.26 00:32:06

.., uskallatno kertoa millä kirjaimella alkaa kasvattajan kennelnimi?

Ja pelkkä piste, millä tavalla ovat rasittavia?

Ihan siis uteliaisuudesta kaipaan tietoa.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   11.1.26 00:32:51

Jos rodun ongelma on arkuus, niin miksiköhän roturisteytysprojektissa käytetään shelttiä, villakoiraa ja phalenea (+cockeri ja markiesje)?

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   11.1.26 00:52:18

Kerran kävin perheen kanssa rodun kasvattajan kotona aikeissa hankkia pentu häneltä. Emme meinanneet päästä taloon sisälle: isäntäväki istui voimattoman näköisenä sohvalla kun heidän koikkerinsa pitivät hirveää rähinää näytellen hampaita ja yrittäen näpsiä meitä. Koska isäntäväki ei ollut sen kummemmin huolissaan kävelimme "läpi" ja edelleen ne yrittivät näpsiä mutta pääsimme sohvalle asti. Jolloin isäntäväki varoitti, että rodun koirat eivät sitten pidä sitä että niitä halataan. Ja että koiriin saa koskea ainoastaan jos ne tulevat luokse sitä pyytämään. En tiedä mitä olisi sitten tapahtunut jos koiriin olisimme koskeneet.

Kasvattaja kertoi, että yhden koikkerin omistava tai joskus omistanut on aina etusijalla ostamaan pennun, koska rotu on niin haasteellinen.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   11.1.26 01:36:48

Sheltistä en osaa sanoa, mutta onhan villakoiralla, työlinjaisella cockerilla ja phalenella hyväluonteisia koiria? Olen omistanut itse viisi phalenea ja kaikki aivan mahtavia luonteeltaan, tällä hetkellä löytyy yksi ja tuota phalene-kooikerhondje risteytystä olen seuraillut ja ihaillut.

T, kuulostaa aivan järkyttävältä. Eihän tuollaisia koiria kuuluisi edes jalostaa... Voiko olla tottakaan?

Lähettäjä: Snipper 
Päivämäärä:   11.1.26 05:50:58

Kaverilla on, ja "rasittava" on juuri se sana mikä koiraa kuvaa. Pennusta asti on harrastettu kaikenlaista ja heillä on aina käynyt paljon vieraita, sekä lapsia että aikuisia. Pentuiän jälkeen se koira vaan päätteli että vieraat on paskaa, ja nykyään on todella ärsyttävää edes käydä siellä.

Koira ei selvästi halua ottaa kontaktia vieraisiin, mutta isäntäväki haluaa joka kerta yrittää. Kyllä se herkut ottaa kaikilta, mutta ei selvästi ole kiinnostunut. On todistetusti myös yrittänyt napata vieraita hampailla. Muutenkin on selvästi ahdistunut vieraista, läähättää ja vaeltaa pitkin nurkkia. Olen sanonut että minua ei haittaa jos koira on omissa oloissaan eikä tarvitse mitään herkkuhetkiä pitää. Ei vaan auta, kun lapsilla käy paljon kavereita kylässä ja aina saa olla varuillaan miten koiran kanssa ollaan. Pitää harjoitella.

Kaikissa harrastuksissa on kyllä taitava ja helposti oppii.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.1.26 08:53:40

Kaverillani on ollut pari koikkeria, ja harrastanut paljon niiden kanssa. Kumpikin aivan ihania koiria! Niin lempeitä, ystävällisiä ja tottelevaisia. Yhteislenkit (minulla on rescue) sujuvat mallikkaasti jne. Kaverini on kyllä tehnyt molempien kanssa pienestä pitäen todella paljon kaikkea, joten koulutettu hyvin. Tämän perusteella sanoisin, että kiva rotu, joskin ilmeisesti löytyy perinnöllisiä sairauksia.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   11.1.26 09:00:01

Harrastuksissa törmännyt näihin ja on kyllä kaheleita otuksia. Pahimmat kunnon pelkoaggreja jotka pitää rähinäänsä ilman mitään painettakaan. Kauniita koiria ovat, sääli että päästä pehmeitä.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   11.1.26 10:58:35

Eikös rodun historiassa ole vaihe jossa rotu "pelastettiin" hyvin pienellä yksilömäärällä? Ei varmaan ole ollut varaa juuri valikoida jalostuskoiria, vaan kaikkia on käytetty ja ongelmat kertautuneet. Toivottavasti risteytyksillä saadaan luonnetta paremmaksi.

Yhden ei-aran olen siis tuntenut, mutta ei sekään minusta mitenkään miellyttävä ollut luonteeltaan. Inhimillistäen sanoisin että "tosikko", jotenkin kulmikas luonne ja mm. koko ajan komentamassa perheen nuorempaa koiraa, vaikka tämä ei milään tavalla haastanut vaan eleli ihan kusi sukassa tämän vanhemman kanssa.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   11.1.26 11:08:02

"Jos rodun ongelma on arkuus, niin miksiköhän roturisteytysprojektissa käytetään shelttiä, villakoiraa ja phalenea (+cockeri ja markiesje)?"

Roturisteytysprojektia sivusta seuranneena on ainakin työlinjaisen cockerin ja perhoskoiran kanssa toteutetuista risteytyksistä tullut luonteeltaan parempia. "Woickerien" isäksi valikoitunut wocker on ollut oikeinkin tunnettu mahtavasta luonteestaan ja sen periyttämisestä myös cockeripiireissä ja parempaa luonnetta on ollut myös näissä roturisteytyspennuissa. Phalene-risteytyspennut ovat myös saaneet luonteeseensa paljon perhoskoiravaikutteita ja ovat olleet keskimäärin iloisia ja ystävällisiä, joskin haukkumiseen taipuvaisia.

Villakoiralinjasta on kuulunut vähemmän, joten en osaa siitä sanoa, millaista luonnetta on siellä näkynyt jälkikasvulla.

Sheltin ottaminen osaksi roturisteytysohjelmaa tapahtui vähän vahingossa, sillä se sai alkunsa kooikernartun vahinkopennusta sheltin kanssa. Ainakin toistaiseksi tämän linjan F2-pennuista on raportoitu ihmis- ja koirasosiaalisuutta, mutta ovat toki vielä tosi nuoria ja monilla puhtailla kooikereilla lapsuuden jälkeen sosiaalinen käytös muuttuu huonompaan suuntaan. Toivottavasti ei kuitenkaan näillä!

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   11.1.26 11:39:35

Nyt kun noita muutamia roturisteytyksiä päästään pennuttamaan puhtailla koikkereilla, niin pysyyköhän näissäkin pennuissa se parempi luonne mukana?

Lähettäjä: ++ 
Päivämäärä:   11.1.26 15:20:54

Lähettäjä: !
Päivämäärä: 11.1.26 11:08:02

...Villakoiralinjasta on kuulunut vähemmän, joten en osaa siitä sanoa, millaista luonnetta on siellä näkynyt jälkikasvulla...

Tuon luettuani kiinnostuin ja löysin Kennelliiton tiedoista kolme villakoiraroturisteytystä. Käyttäytymisen jalostustarkastus, kaikki kolme hylätty, samoin hylätty kolme phalene-risteytystä (kaksi hyväksytty). Wocker-risteytyksillä luonne odotetusti ok.

Jos luonnetta haluaa jalostaa, beagle voisi olla hyvä roturisteytysvalinta monelle pienelle rodulle.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   11.1.26 15:56:00

++ Mielenkiintoisia nuo testitulokset!

Beaglea käsittääkseni ehdotettiin risteytysohjelmaan viime vuonna, mutta sitä ei lopulta hyväksytty. Samaan mieltä siitä, että olisi ollut hyvä vaihtoehto etenkin luonteen kannalta.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   11.1.26 17:15:14

Beagle on mukana Cavalierin roturisteytysohjelmalla ainakin, miksikään ei sitten kooikerhondje. Sen muistan, että ulkomaalaiset koikkeriharrastajat oli villakoiran käytöstä hirveän tuohtuneita.

Lähettäjä: Vinkki 
Päivämäärä:   11.1.26 21:02:27

Minulla on harkinnassa kooikerhondje, mutta mietin tosiaan voiko pennusta jo arvioida suuntaa millainen siitä tulee aikuisena? Ja vanhemmista sekä muusta suvusta? En tosiaan haluaisi koiraa, joka vaikeuttaisi elämää entisestään (vieraita näykitään, kun tulee vierailulle, tai edes muristaan ja kaarrellaan, ulkona räyhätään hihnassa Tia yritetään tapella). Ja olisiko teillä heittää vaihtoehtoisia rotuja tilalle? Haluaisin pienen-keskikokoisen koiran, puolipitkä turkki tai lyhyehkö turkki, ei siis esimerkiksi tiibetinterrierin turkkia, olisi aktiivinen ja reipas ulkoilija ja mahdollisesti harrastuskaveri omaksi iloksi, ei välttämättä kisoihin asti, näyttelyissä voin käydä muutaman kerran, kaupungilla, metsissä ja rannoilla ulkoilua. Pitäisi tulla toimeen nykyisen kiltin koirani kanssa (33cm ja 7kg), vieraita kohtaan saa olla välinpitämätön, mutta ei tosiaan kiukkuinen tai yritä näykkiä, sama juttu vieraiden koirien kanssa. Että ei tarvitse olla silmät selässä, jos jossain liikkuu. Minulla oli yksi rescuekoira sellainen ja sen kanssa oli hankalaa kaikki.