|
Lähettäjä: fmmmd
Päivämäärä: 10.1.26 19:43:16
Riippuu vähän, että miten sinä omista asioistasi puhut ja kuinka toimit. Pelkästään se, että haet ripsarin kaupasta, ei pitäisi miestä häiritä, jos et asiaa mainitse ja ripsaria esittele. Ja jos venkslaat vaatteita ja valitat kun et osaa päättää mitä puet päälle johonkin mitättömälle sukulaisvierailulle tai olet selostamassa uusista meikeistäsi, niin en kyllä ihmettele, miksi miestä kyllästyttää.
En minäkään jaksaisi sitä, että jahkataan ja selostetaan jotain ulkonäköjuttuja, jos ei kertakaikkiaan kiinnosta tai niitä vaatteita venkslataan kaksi tuntia tai jopa päivää ennen lähtöä ja mies odottelee ovella puoli tuntia, että joko on kolttu päällä vai laitatko sittenkin farkut ja menetkö vielä tälläämään peilistä, että miltä näytät, kun käytte vain Martta-tädin luona siirtämässä kirjahyllyn olkkarin nurkasta keskelle seinää.
Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies vahtaa somessa tyrkkyjä. Ehkäpä hän on vain kyllästynyt siihen miten toimit tai mitä puhut. Ehkä hänelle on ihan se ja sama onko sinulla meikkiä vai ei ja minkä näköisenä lähdet sukuloimaan.
Oletko kokeillut, valittaako mies silloinkin, kun teet asiat noin vain eli otat kaapista vaatteet, vedät ne päälle ja lähdet sukuloimaan. Vaikka olisitkin käyttänyt viikon pohtiessasi, mitä puet päälle, niin lähtöpäivänä sitä ei huomaa kun et ole asiasta puhunut etkä puhu vaan näytät siltä, että vedät vaan nää niskaan ja sitten menoksi.
Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen seurauksena lääkityksestä huolimatta elimistön lämmönsäätely ihan päin ahteria.* En siedä kylmää yhtään, palellun välittömästi. Mieheni ja kaverini ovat joskus nälvineet ja nauraneet, kun en tiedä, mitä pitää pukea päälle ja teen asiasta suuren numeron ja vaihtelen vaatteita, vaikken heille mitään mainitsekaan. Minulla kesti joskus kauankin saada järkevä vaatetus päälle. Ymmärrän sen että muita kyllästytti, kun oikea pukeutuminen oli minulle tosiaan iso juttu, kun umpijäässä lähinnä olin itku kurkussa. Mutta kun kyllästyin kuuntelemaan nälvintää, lakkasin tekemästä siitä numeron ja aloin vain ajattelematta vetää riittävästi vaatetta niskaan. Ei tarvinnut miettiä sen enempää, kenelläkään ei ollut enää mitään nälvittävää eikä kenenkään tarvinnut odotella minua, saati kuunnella, kun palelen tai mietin, mitä puen.
Eli ehkäpä vikaa on sinussa itsessäsikin? Älä tee asioista liian hankalia niin kenelläkään ei mene hermot sinun värkkäämiseen ja venkslaamiseen ja vaatteiden valitsemiseen ja niin edelleen.
* Lääkityksen sain jo 2016 ja se on kohdallaan, mutta pilalle menneeseen lämmönsäätelyyn ei näytä auttavan mikään, kun elän jossain eri lämpötilassa ja joudun pukemaan enemmän kuin muut.
|