Lähettäjä: Alz 
Päivämäärä:   10.1.26 13:02:31

Millaisia teidän Alzheimeria sairastavat läheiset ovat? Kuinka nopeasti eteni ja millaista arki on? Miten käyttäytyy ja onko väkivaltaisia tai riitaisia? Käytkö silti tapaamassa ja kuinka usein? Tunnistaako sinut? Lheiselläni juuri todettu ja nyt mietityttää mitä on odotettavissa.

Lähettäjä: pp 
Päivämäärä:   10.1.26 13:10:56

"Millaisia teidän Alzheimeria sairastavat läheiset ovat?"
- Toinen hetkittäin riitaisa, toinen ihan normaali, mutta hömppä.

"Kuinka nopeasti eteni ja millaista arki on?"
- Melko hitaasti, mutta niin vanhuusiän sairaus useimmiten etenee. Vanhemmat 86 ja 87 -vuotiaat.

"Käytkö silti tapaamassa ja kuinka usein?"
- Tottakai käyn ja melko useinkin, hehän ovat minun vanhempani ja sairaita siinä missä mihin tahansa muuhunkin sairauteen sairastunut.

"Tunnistaako sinut? "
- Tunnistaa edelleen ihan normaalisti, diagnoosista 4 ja 2 vuotta.

"Lheiselläni juuri todettu ja nyt mietityttää mitä on odotettavissa."
- Onko "nuoruusiän" altzheimer vai normaali vanhuuteen liittyvä? Eteneminen riippuu paitsi taudin tyypistä, on myös yksilöllistä joten mahdoton sanoa kuinka teidän tapauksessa etenee. Tsemppiä!

Lähettäjä: Alz 
Päivämäärä:   10.1.26 13:54:47

Kiitos, kuin myös. 85- vuotias, rakastettava ja iloinen, mutta kova temperamentti ja osaa olla erittäin paha suustaan. Yhtäkkiä ei muistanut, että hänellä on kuulolaite, kyllä se meitä nauratti, mutta kovasti huolestuin kuinkahan nopeasti etenee. Puoli vuotta sitten todettu.

Lähettäjä: Delta 
Päivämäärä:   10.1.26 16:13:12

Voimia <3 Kamala sairaus.

Omasta läheisestäni tuli levoton, oli lähes koko ajan lähdössä "kotiin".

Lääkitys hidastaa taudin etenemistä, ja parhaiten kun diagnoosi tehdään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Pari kertaa päivässä kävin silloin kun vielä oli kotonaan. Laitoksessa sitten vain kerran päivässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.1.26 16:30:00

10 vuotta koki erilaisia pieniä harhoja ja uskoi klassiset alzheimerjutut kuten että häneltä varastetaan, jne. Mutta muuten oli järkevä, kävi pankissa maksamassa laskujaan, kävi itse kaupassa jne.

Sitten ei enää onnistunut edellämainitut asiat ja oli kotihoidossa, hoitajat kävi ja ruokaa tuotiin kotiin.

Sitten yksi hänen lapsistaan alkoi vaatimaan että hänet pitäisi saada hoivakotiin. Vaikka pärjäsi hyvin kotona, hoiteli kukkia ja jutteli naapureille ja halusi asua kotona.

Heti kun pakotettiin hoitoon, kunto romahti. Tuttujen naapurien menetys ja kiva rupattelu vaihtui yksin huoneessa istuttamiseen missä ei ollut mitään virikkeitä ja passattiin kaikki. Omatoimisuus meni, masennus tuli, meni ihan kuukausissa vihannekseksi.

Lähettäjä: Mila 
Päivämäärä:   10.1.26 16:40:08

Vaihtelee kovasti. Itse todella paljon Alzheimer potilaita hoitaneena se vaihtelee vain todella paljon. Ja kuten piste kertoi, osa pärjää jopa hämmästyttävä hyvin siellä kotona kun on omat piirit ja on ikävää että omaiset sitten välillä nämä jyräävät. Sitten on toinen ääripää jotka ovat kotiin lähdössä ja se yleensä tarkoittaa sitä lapsuuden kotia ja äitiä kaivataan usein. Eli aivan ääripäästä toiseen ja ikinä ei voi tietää miten tauti etenee. Se on kuitenkin aivoissa ja se mitä siellä tapahtuu on sitten yksilöllistä.
Osa leppoisia, osa aggressiivisia mutta yritän silloin ajatella että se ei oo se sama ihminen joka hän on joskus ollut.

Lähettäjä: À 
Päivämäärä:   10.1.26 17:41:51

Mun oma äitini sai v. 2018 alz-diagnoosin, oli iältään tuolloin 71v. Tuolloin oireet olivat lähes olemattomat. Puolessa vuodessa tauti eteni niin paljon, että ei enää tunnistanut esim sisaruksiaan. Toisen puoli vuotta, ja hän pääsi palvelukotiin, sillä ei ollut enää millään lailla kotiasumiskelpoinen. Tuohon aikaan kunto oli jo niin huono, että luuli tammikuussa, että on kylmä kesä, ja ei myöskään tuntenut itseään peilistä, vaan luuli peilikuvaansa vieraaksi. Kaksi vuotta diagnoosista muisti oli heikentynyt niin, että kun puhui, niin lateli vain eri sanoja peräkkäin, ei siis kyennyt enää järjelliseen keskusteluun eikä tuntenut meitä lapsia. Äiti kuoli neljä vuotta diagnoosista. Aggressiivinen hän ei ollut koskaan, vaan sellainen iloinen höpöttelijä, vaikka puheessa ei mitään tolkkua ollutkaan.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   10.1.26 22:51:05

Mun äiti sai muistitestistä 4 kk sitten 21/30. Oli vähän höppänä ennen sitä. Joutui sairaalaan ja nyt ei tunnista enää lapsiaan ja on vähän agressiivinen. Luulee että myrkytetään ym

Lähettäjä: Tytär 
Päivämäärä:   11.1.26 00:08:12


Millaisia teidän Alzheimeria sairastavat läheiset ovat?

Normaalissa arjessa elävä. Puoliso rinnalla joka väsyy kyllä.

Kuinka nopeasti eteni ja millaista arki on?

Pari vuotta muisti heikkeni. Sitten oli jo ihan muistamaton.

Miten käyttäytyy ja onko väkivaltaisia tai riitaisia?
Käyttäytyy niinkuin oisi normaalistikin.

Käytkö silti tapaamassa ja kuinka usein?
Viikottain.

Tunnistaako sinut?

Tunnistaa minut ja sukulaiset.

Lheiselläni juuri todettu ja nyt mietityttää mitä on odotettavissa.

Jokaisen polku on eri.

Lähettäjä: g 
Päivämäärä:   11.1.26 07:27:44

Vaihtelee paljon. Kuten jo tästä ketjusta voit lukea, kokemukset voivat olla hyvin erilaisia. On niitä leppoisia, joilla vaan kaikki toiminta vähitellen hiipuu ja katoaa. Sitten on niitä, jotka ehtivät sotkea kaikki omat asiansa ja sosiaaliset suhteensa ennen kuin tulee diagnoosi. Elävät omassa todellisuudessa ja "valehtelevat", ja voivat olla aggressiivisiakin.