Lähettäjä: Tiiti 
Päivämäärä:   10.1.26 09:53:50

Itse sain muistaakseni kolmannen unihalvauksen viime yönä. Edellisistä on reilu 4 vuotta.

Uni menee aina tavalla. Asun 2krs talossa ja uni alkaa sillä kun kuulen ulko-ovesta tulevan jonkun sisään. Sen jälkeen kuulen sen askeleet rappusissa kohti alakerran makkaria. Hahmo pysähtyy makkarin ovelle hetkeksi, ja sitten ottaa juoksuaskeleet kohti ja kun on hyppäämässä päälle, havahdun kokonaan hereille. Mulla on koko tämän ajan yleensä silmät auki, mutta muuta kehoa ei pysty liikuttamaan.
Onneksi nukahdan helposti uudestaan ja en näe tätä enää uudestaan yöllä, vaan loppuyön nukun ilman unia.

Onko muilla vastaavia tapauksia? Mulla nämä unet liittyy vahvaan stressiin, esim nytkin työpaikka- ja parisuhdehaasteet.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   10.1.26 10:28:42

Olen kaksi kertaa. Eka kerta oli pelottava en pystynyt liikkumaan ja
tuntui, että huoneessa oli joku paha

Lähettäjä: On ollut 
Päivämäärä:   10.1.26 10:51:06

Oli joskus 20v sitten ja johtuivat aivan pelkästään työstressistä. Todella vttumaisia, heräsin tähän pahan tunteeseen keskiyön aikaan ja uudelleen nukahtaminen kesti jonkin aikaa. Onneksi olen normaalisti todella hyväuninen.

Työpaikan vaihto ja sen koommin ei ole tuollaisia ollut. Hupaisinta oli että tein töitä hevostallilla eli unelmahommaa, mutta olin totaalisen ylityöllistetty, virheitä alkoi tulla ja olin joka ilta aivan hermona siitä että jäikö jotain näkemättä tai tekemättä. Ja pomo joka sinänsä muuten oli ok, mutta ei kyllä ymmärtänyt yhtään paljonko työntekijällä voi teetättää työtä ja odottaa joustavuutta.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   10.1.26 10:51:37

Kerran on ollut.
Varsinaisesti ei tapahtunut mitään, mutta makasin sohvalla ja en vain voinut liikkua Toki oli todella ahdistava tilanne.
Tuosta on aikaa melkein 30 vuotta ja vieläkin muistan että olin syönyt ruisleipää kurkulla ennen päikkäreitä. Kurkku oli hieman vettynyt leivän päälle. Sen jälkeen en ole tehnyt eväsleipiä missä on kurkkua.

Lähettäjä: Åå 
Päivämäärä:   10.1.26 10:55:37

Olen saanut unihalvauksia noin puolen vuoden ajan, kun äitini teki kuolemaa (sairasti syöpää) 19 vuotta sitten. Olin kamalan väsynyt ja otin päivittäin päiväunet, milloin sitten sain aina myös unihalvauksen niin, että näin ympärilleni, mutta en pystynyt liikkumaan. Minulla ei ollut ikinä mitään pahaa hahmoa ympäristössä, mutta tuo halvaantumisen tunne oli jo tarpeeksi kamalaa. Unihalvaukset loppuivat heti, kun äitini sitten kuoli ja sen jälkeen en ole unihalvauksia saanut. Eli voimaks stressi aiheutti minullakin nuo tilanteet.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   10.1.26 11:52:44

Olen kokenut useita läpi elämän, ensimmäisen kerran lapsena. Tulevat yleensä kausittain eli lyhyen ajan sisään useampi ja sitten voi olla pitkään ilman ainoatakaan.

Jossain vaiheessa unihalvauksia tuli niin sen verran usein että niitä oppi jossain määrin hallitsemaan siinä määrin että tiedostaa mistä kyse ja pysyy rauhallisena.

Pahimmat unihalvaukset ovat sekoittuneet painajaisiin ja/tai niissä on ollut se kuuluisa pahan läsnäolo eikä niistä meinaa havahtua millään. Lievemmissä on "vain" halvaantumisen tunne, joka tietenkin itsessään on jo hiton ahdistavaa.

Eivät itsellä ihme kyllä liity erityisemmin stressiin tai ahdistukseen vaan tulevat ilman ilmeistä syytä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.1.26 13:01:00

Lapsena usein, aikuisena onneksi enää tosi harvoin. Viimeisimmästä on vuosia aikaa. Unihalvauksen aikana olen tietoinen siitä mitä tapahtuu. Yleensä yritän aktiivisesti herätä, mikä monesti onnistuukin.

Minun unihalvauksiini kuuluu halvaantumisen tunne, pahan läsnäolo, yleensä myös kovat äänet ja jonkinlainen väkivaltainen riepotelluksi tulemisen tunne tai tunne nopeasta, hallitsemattomasta liikkeestä. Yleensä ei mitään näköelämyksiä, mutta joskus oli sellaisia unihalvauksia, jossa luulin herääväni, kunnes huone tai ihmiset siellä alkoivat pahaenteisesti vääristyä, ja halvaantumisen tunne alkoi. Pahimmillaan näitä "heräämisiä" tuli sarjana, eli heräsin aina vain uuteen painajkaiseen.

Lähettäjä: Täällä myös 
Päivämäärä:   10.1.26 13:53:10

Muutaman kerran, onneksi viimeisimmästäkin on jo vuosia. Tuntuu, että olen hereillä, joku on tulossa kimppuun, mutta en pysty liikkumaan tai huutamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.1.26 13:57:08

Kerran vain ja lievänä. Heräsin yöllä, en pystynyt liikkumaan. Kuulin, että takaovi avattiin ja sieltä alkoi askeleet tulemaan makuuhuoneeseen. Koska ex-puolisollani oli pahoja unihalvauksia todella usein, niin tiesin, että mistä kyse ja onnistuin alkupaniikin jälkeen rauhoittamaan itseni nopeasti ja sen jälkeen pystyin taas liikkumaan ja askeleiden äänetkin loppui. Pelottava kokemus, mutta luojan kiitos ei ole samanlaisia kuin exällä. Exällä ne kestävät pidempään ja ne pelottavat hahmot tulevat päälle asti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.1.26 13:59:15

"Yleensä ei mitään näköelämyksiä, mutta joskus oli sellaisia unihalvauksia, jossa luulin herääväni, kunnes huone tai ihmiset siellä alkoivat pahaenteisesti vääristyä, ja halvaantumisen tunne alkoi. Pahimmillaan näitä "heräämisiä" tuli sarjana, eli heräsin aina vain uuteen painajkaiseen."

Tämä ei ole unihalvaus. Unihalvauksessa mieli on "täysin" hereillä, mutta siihen tosimaailmaan sekoittuu hallusinaatioita. Mutta varmasti inhottavia kokemuksia nuokin.