Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   9.1.26 15:00:33

Miksi nykyään ei saa sanoa mitään negatiivista? Kuten "vitsit oli selkä kipee yöllä enkä meinannut päästä ylös. Venyttely auttoi ja kävin aamulenkillä 10km". Vaan parempi on "uusilla xxx lenkkareilla sujui aamutreeni älyttömän hyvin. Juoksin alle tuntiin kevyesti". Miksi hankalista asioista pitää vaieta? Eikö niitä kertakaikkiaan osata käsitellä? Ja ikänä ei voivtietää mistä toinen mielensä pahoittaa.
Psykologiopiskelijatkin loukkaantuu asiakkaan vaivoista. Ennen oli miehetkin miehiä, joille pysty puhumaan vähän rynsaammin, nyt ne on just sellasii instamuotishow.
Vielä 20 vuotta sitten ystävystyttiin, mut nykyään se on mahdotonta. Onneksi on jo ystävät vuosien takaa ja nimimerkillä saa syljettyä ihmettelyt arkena.

Lähettäjä: krd 
Päivämäärä:   9.1.26 15:39:05

Varmaankin siksi, kun jollain on asiat vielä huonommin.

Olen huomannut, ettei omista asioista saa valittaa, jos jollain on (omasta mielestään) asiat huonommin.

Minä en saa valittaa migreenistä, kun Maijan koira on sairas ja saattaa kuolla. Mutta Kaijan mielestä Maijakaan ei saa valittaa, kun Kaijan äidillä tai Kaijalla on syöpä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.1.26 15:50:41

Kuka kieltää?

Lähettäjä: Mie 
Päivämäärä:   9.1.26 15:58:43

Joo tuttua.
Ymmärtäisin jos valittaa koko ajan ja kaikesta mutta jos joskus sanoo jostain, senkin pitäisi olla ok. Mutta heti aletaan etsiä siitä jotain positiivista tai mikä parasta, kääntää puhe sellaiseen jolla on asiat vielä huonommin.

Varmaan tullut somesta missä kaiken pitää olla niin ihqdaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.26 16:28:46

Ei se johdu somesta, johtuu ihan ihmisluonteesta. Joillekin kaikki on vertailua ja kilpailua joka on voitettava. Itse on aina se tärkein, joten omat ongelmat on aina vaikeampia kuin kenenkään muun. Vaihtoehtoisesti sitten vähätellään tai käännetään toisen valitus siihen, että pitää olla vaan positiivinen. Eli yksinkertaisesti toisen ihmisen elämässä olevat haasteet ei kiinnosta pätkääkään, jos itsellä ei ole mitään sellaista ongelmaa sillä hetkellä, joka ne voisi peitota.

Aidosti läsnäolevia ihmisiä ei ole.
Aidosti kuuntelevia ihmisiä ei ole.
Aidosti välittäviä ihmisiä ei ole.
Nämä kun saa iskostettua selkäytimeen, niin pärjää elämässä. On vain ja ainoastaan typerää luulla muuta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.1.26 16:45:28

Turhaa uhriutumista. Tee asioille jotain, älä valita. Turhaa negatiivisuutta ja huonoa ilmapiiriä.

Lähettäjä: Lip 
Päivämäärä:   9.1.26 21:49:37

Tottakai aidosti riittävästi välittäviä, läsnäolevia ja kuuntelevia ihmisiä on!
On äärimmäisen tärkeää säilyttää peruspositiivinen suhtautuminen yhteisöön ja ihmisiin jossa elää, niin hyvin kuin voi.

Ei helppoa toki, varsinkaan nykymaailmassa, mutta ainakin sen voi jokainen tehdä että ajattelee suurimman osan ihmisistä olevan tarpeeksi hyviä.

Toki on tervettä suhtautua samalla niin että käsittää ettei kenenkään ole pakko joka hetki juuri sinuun kiinnittää sen kummempaa huomiota ja korostuneesti ottaa erityisellä tavalla huomion. Tämä ei ole ilkeyttä nähnytkään. Läsnäoleminen, välittäminen ja kuunteleminen ei myöskään poissulje sitä, että joku on esimerkiksi eri mieltä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.1.26 02:34:27

Juu, tietäisitkin kuinka peruspositiivinen olen ja kuinka ajattelinkin muista aina hyvää! Valitettavasti useat ihmiset haluavat väkisin todistaa olevansa törppöjä, joten sitä vain valitsee entistä tarkemmin mihin rajalliset energiansa käyttää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.1.26 05:59:04

Niin kuka sen valittamisen kieltää? Miten?

Lähettäjä: oldie 
Päivämäärä:   10.1.26 07:28:23

Joskus tekee todella hyvää vaan sanoa ääneen ne mieltä painavat asiat, kaiken murheen sisälle patoaminen ei tee ihmiselle hyvää.Vaikka ne olisi pienempiä asioita kuin jollain toisella, koska jos siihen lähdetään niin ihan aina on tällä pallolla joku jolla on asiat huonommin. Ja silti voi olla oikein positiivinen ja valoisa ihmisenä. Yleensä nimenomaan ne ihmiset ovat niitä peruspositiivisia ja elämään lähtökohtaisesti optimistisesti suhtautuvia, jotka osaavat myös sanoa ääneen jos joku painaa.
Hyvä ystävä osaa kuunnella ystävän murheet aidosti ja tarjoamaan sen olkapään. Ystävyydessä toimii vastavuoroisuus, molemmat osapuolet voi jakaa omia suruajan, huoliaan, ilojaan ja onnistumistaan, halutaan kuulla sen toisen oikeat kuulumiset. Edelleen on paljon tällaisia ihmisiä maailma pullollaan, ihan yhtälailla kuin ennenkin. Ei hyvät ihmiset ole mihinkään kadonneet, vaikka aloittaja niin kokeekin.
Aina (ei siis ole mikään nykyajan juttu, kuten annat aloituksessa ymmärtää) on kuitenkin ollut niitä ihmisiä jotka eivät kestä kuulla kuin positiivisia asioita, ovat itse niin huonossa jamassa mieleltään etteivät vastaanota mitään ulkopuolelta tulevaa, niitä jotka eivät halua kuulla muiden kuulumisia mutta puhuvat vain itsestään, niitä jotka lähtevät ns kurjuuskilpailuun, niitä jotka haluavat huonon itsetuntonsa takia vain vähätellä ja lytätä toisten huolia jne jne.
Eli vinkki kaikille: miettikää tarkkaan kenen kanssa olet tekemisissä ja kenen kanssa kerrot aidot kuulumisesi huolineen. Etsikää ympärillenne sellaisia ystäviä ja ihmisiä, jotka välittävät myös muista kuin itsestää ja jotka alas painamisen sijaan nostavat teitä ylöspäin. Ja ole valmis olemaan sellainen myös itse.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.1.26 12:17:40

Googlaapa toksinen positiivisuus. Sitähän tuo on. Toksinen positiivisuus aiheuttaa paljon haittaa pitkällä aikavälillä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.1.26 08:43:47

Kummasti keskustelu hiljeni

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.1.26 10:53:13

Ei se mitään uhriutumista ole, että jakaa rehellisesti erilaisia tunnetiloja. Inhimillinen kanssakäyminen jää pinnalliseksi ja tyhjäksi, jos vain positiivisuus on sallittua.

Tunnen muutaman patologisesti positiivisen ihmisen, joille tuntuun olevan tärkeää jatkuvasti vakuutella, kuinka ihanaa elämä on. Heistä jää tunne, että ovat jotenkin tosi hauraita. Että ei ole kykyä käsitellä negatiivisia tunteita, vaan ne haudataan pinnan alle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.1.26 11:29:52

Mun mielestä se on ihan naulan kantaan, kun viisaammat sanoo että rakasta realiteetteja enemmän kuin ideaaliasi maailmasta/elämästä/todellisuudesta.
On myös hirmu inhimillistä torjua realiteettejä, ja pitää kiinni ideastaan maailmasta/elämästä ja sen ilmiöistä/todellisuudesta. Siis omista mielensisäisistä malleistaan, jotka vastaavat enemmän sitä miten kokee, että asioiden "pitäisi" tai "kuuluisi" olla kuin sitä, millaisena se reaalimaailma silmien edessä itse asiassa aukeaa. Tämä suodatin on automaattina päällä (väitän, että vähintäänkin valtavalla osalla ihmisistä) ihan jo kaikessa havainnoinnissa ja tiedonkäsittelyssä. Suljetaan siis tiedonkäsittelystä pois sitä osuutta meitä koko ajan ympäröivästä informaatiotulvasta (omat havainnot, kokemukset, kaikki nähty, luettu, kuultu jne), joka haastaa omaa mielensisäistä rakennelmaamme siitä, mikä, mitä ja millainen todellisuus on. Pidetään kiinni siitä mielensisäisestä rakenteesta hylkäämällä sitä haastavat/ristiriitaiset signaalit. Jo ihan tiedostamatta, ja sittern mnyös aktiivisella torjunnalla, asioiden ja ilmiöiden mielensisäisellä (tai ihan ilmaistulla) itselle selittämisellä (sellaiseen muotoon, keksimällä perusteluuja tapahtumille/ilmiöille jne niin, että saadaan se havainto istumaan siihen omaan mielensisäiseen malliin sen kyseenalaistamisen sijaan).

Ehkä valittamisesi ei istu jonkun ihmisen omaan mielensisäiseen käsitykseen siitä, "mitä elämä/todellisuus on", "mitä elämän/todellisuuden pitäisi olla". Ehkä kuulijassa syntynyt tunnereaktio torjua puheesi palvelee jotain tällaista, en tiedä. Tuli nyt tähän yhteyteen mieleen tällainen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.1.26 11:38:03

Ja siis en tarkoita mitään pörröistä ja söpöä hattaraideaalia jota ihminen sisäisesti varjelee, se mielensisäinen malli voi olla vaikka kuinka raadollinen ja ruma tahansa. Ja silti palvella sille ihmiselle jotain psykologisesti, olla siis kuin selitysrakenne todellisuudesta. Vaikkapa rasistin selitysmalli yhteiskunnan ongelmista (syytetään ulkomaalaistaustaisia). Vinoutunut ja virheellinen mielen "malli" todellisuudesta on valtavan ja jatkuvan psykologisen suojelun takana: sioitä pidetään kiinni selittämällä ilmiöt sitä tukeviksi, valikoimalla suodattavan siivilän läpi vain tätä ajatusmallia puoltavat havainnot todellisuudesta, torjumalla tai selityksillä kumoamalla sitä haastavat havainnot jne. Ihan esimerkkinä, kaikilla meillä omat mielensisäisten mallien vahvistamat siivuttuneet vinoumamme todellisuuskäsityksissämme.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.1.26 11:53:40

Ja se realiteettien "rakastaminen" ei tarkoita maailman julmuuden hyväksymistä tms, vaan siis omista mielensisäisistä, lukkiutuneista blindfoldeista irti päästämistä niiden suojelemisen sijaan. Maailmaa ja todellisuutta on vapaampaa hahmottaa jos niistä silmälapuistaan pyrkii irrottautumaan. Vaikkei se, mitä niiden silmälappujen takaa piirtyy näkyville, olekaan välttämättä mitään sellaista, mitä oikeastaan haluaisi nähdä, saati sellaista, mikä istuu haastamatta omiin perustaviinkaan olettamiin. Ja näiden tulppien läpi vetelemme puolisokeita johtopäätöksiämme salamannopeasti, jatkuvasti, ja vaikka ja mistä.

Tiktok -era ei taatusti kehitä ainakaan metatason ajatteluamme ja tiedonkäsittelyämme, yhä enemmän vaan mennään tunnereaktioiden tasolla hetkestä toiseen "johtopäätöksinemme", ajattelu rapistuu pelkän reagoimisen alta aina enemmän.

Ehkä meistä rakentuu tällä aikakaudella ihan hiiskatin helposti johdateltavia ja manipuloitavia pavlovinkoiria tiedonkäsittelyn suhteen.

Toksinen positiivisuus vahvistaa kaikkea tätäkin.

Ja sitten se aito inhimillinen kohtaaminen, ihmisenä oleminen, näivettyy tällaisen alla.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   11.1.26 12:00:53

Joo ja ei. Jotkut ihmiset aloittaa joka aamun töissä valittamalla jostain, samoista rai satunnaisista asioista. Sitä on tympeää kuunnella. Se taas on kaukana siitä, etteikö ikinä saisi sanoa mitään negatiivista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.1.26 12:36:47

Ja AI suodattaa meitä kaninkoloihin informaatiotulvan suhteen koko ajan, polarisaatiota ja ajattelumme vinoutumia jatkuvasti syventäen.

Ne lyhyet tunteisiin (kaikkiin tunteisiin, oli ne nk. myönteisiä tai kielteisiä) vetoavat klipit, otsikot, jne pitää meitä nimenomaan siinä tunnepohjaisen reagoimisen taajuudella, varsinaisesta tiedonkäsittelystä irrottaen. Pintavaahtojen kuohuissa pyöritään, milloin pöyristyen milloin liikuttuen koskettavien ja sydäntä lämmittävien tunnepohjaisten klippien varassa, koko ajan reaktiivisuus vaan vahvistuu kun tunnereaktioita ehdollistetaan... meistä tulee ajattelun hylänneitä, reaktioihin helposti usutettavia pavlovinkoiria.

Tästä on mun mielestä syytä olla oikeasti huolissaan.

Hitokseen on polarisaatio voimistunut, hidas ja aikaa vievä, punnitseva ja analysoiva ajattelu (ja myös omien ajatusrakenteiden) ja ilmiöiden pohdinta laajoina kaarina näivettynyt. Dialogiin ja ymmärtämiseen pyrkimyskin näkyy olevan ihan toisarvoista huudattamisen ja tunnereaktioiden nostattelun ja niillä ratsastelun sijaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.1.26 12:50:38

Nyt tulee tästä huolenaiheesta vieläkin jatkoavautuminen... Vertauskuvallisesti sanottuna:

Kun niissä äsken mainitsemissani pintapyörteissä kuohujen heiteltävänä pyöriessä "vilistää maisemat silmissä" sen verta lujaa vauhtia, ja omat tunneprosessit reagoi ja sumentaa kokonaisuuden hahmottamista mukana, että siinä jää hahmottumatta se mitä kuohuntaa rannalla katsoen ja tutkien voi havaita: mikä on virtauksen pääsuunta, millaisia kivikoita kuohut kiertävät, millaiset pyörteet/kumpuamiset ovat toistuva trendi (kertoo jotain mahdollisista pohjan muodoista/tukeista tms. pinnan alla poissa näkyvistä), mitä ylä- tai alajuoksulla tapahtuu, entä joen vuodenaikainen vaihtelu, vuosivaihtelu, aikasarjat pidemmältä ajanjaksolta vuosikymmeninä, vuosisatoina, millaiset laajemmat (esim. ilmastolliset, geologiset, ihmisen maanmuokkaus) tekijät vaikuttavat joen muotoihin, virtaamiin...