|
Lähettäjä: kiinnostava
Päivämäärä: 8.1.26 16:37:31
Kaverin kanssa on mukava viettää aikaa just niin kauan kun puhutaan jostakin häntä kiinnostavasta asiasta (vaikka minua ei kiinnostaisi, osallistun silti koska se ns. kuuluu asiaan). Minua ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun hömppä-julkimon tekemiset, suhteet ja asumiset, ei myöskään ties mitkä tosi-tv-ohjelmat, joissa julkimot tekee milloin mitäkin, en tiedä kuka samankuuloisista ja melkein samannimisistä laulajista on kukakin, en myöskään tiedä mitä kenelläkin oli päällä instastoorissa tai jtnsp, mutta vastailen ja esitän kysymyksiä. Vaikka todellisuudessa ei kiinnosta.
Mutta jos minä sanon jotakin esim. työasioista (yritystalous jne), sen enempää menemättä yksityiskohtiin vaan yleisesti, vastaus on "mitä mulle kiukuttelet, ei sen mun syy ole eikä mua kiinnosta tollanen" tai puhun hevostelujuttuja "ei mua kiinnosta, jos ei ole muuta puhuttavaa niin mä alan katsoa televisiota". Olen kokeillut alkaa tällaisen jälkeen puhua jostakin hänen mieleisestään aiheesta niin jo alkaa kiinnostaa ja puhetta riittää jonkun vieraan hänelle tuntemattoman ihmisen sisustuksesta tai autosta, joita somesta vahtaa.
Toki ymmärrän, että samat asiat eivät voi kiinnostaa kaikkia, mutta ei kai se nyt niinkään ole, että minun pitää jatkuvasti teeskennellä olevani kiinnostunut jostain tyhjänpäiväisyyksistä ja vieraista ihmisistä, mutta jos mainitsee jotakin omista asioistaan tai normiarjen jutuista niin toisen ei tarvitse vastavuoroisesti olla edes kuuntelevinaan vaan voi sanoa suoraan, että ei kiinnosta? Kun minä olen sanonut, ettei hänen jutut kiinnosta niin olen vain kateellinen (tietenkin) ja minua "ei koskaan kiinnosta mikään".
Onko tämä jotakin nykyajan minäkeskeisyyttä? Kun itseä kiinnostaa asia x, oletus ja vaatimus on että kaikkia muitakin kiinnostaa, mutta itse ei tarvitse vastaavasti edes kuunnella sellaista, mikä ei kiinnosta?
|