Lähettäjä: ahdistanut? 
Päivämäärä:   8.1.26 08:03:18

Mä muistan. Se oli joskus 2010 paikkeilla. Ja välillä sen jälkeen on ollut ihan ok.

Nykyinen työelämä on kamalaa. Uuteen työpaikkaan ei pääse, koska niitä ei ole työttömillekään.

En tiedä miten jaksan vielä monta vuosikymmentä työelämässä.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   8.1.26 08:05:35

EN

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 08:08:07

Kyllä mua ahdisti jo vuonna 2010.

Lähettäjä: Hmmmm 
Päivämäärä:   8.1.26 08:11:03

En. Valmistuin 2016 ja joka päivä on ahdistanut työt.

Lähettäjä: Neela 
Päivämäärä:   8.1.26 08:14:28

Olen kai tosi onnekas, että minua ei ahdista töihin meno lainkaan. Minä oikeasti ihan viihdyn työpaikallani ja työkaverit on ihania. Silloin kun aloitin uutena joskus kahdeksan vuotta sitten, niin alkuun jännityksen ja takia ahdisti koska pelkäsin mitä jos en ole riittävän hyvä hommassani (minussa on perfektionistin vikaa) mutta se kun karisi niin ei ole ahdistanut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 08:21:21

Töissä meni kohtuu ok lokakuuhun asti. Olen kamppaillut burn out kanssa noin 5 vuotta ja loppu vuodesta tuli täysi romahdus. Kukaan ei tätä ole kuitenkaan valmis ymmärtämään eli se on tulos tai ulos. @!#$ ja ahdistaa mennä töihin kun minuun suhtaudutaan tosi kusipäisesti. Kyseessä on asiantuntija tason työ. Päätin kyllä jo jouluna että yritän tehdään töitä tiettyyn ajankohtaan asti ja sen jälkeen etsin muita töitä, jossa työt jää töihin ja en valvo öitäni huolissani kaikesta. Olen tehnyt urakiitoa nyt ihan tarpeeksi tälle elämälle ja on aika ruveta elämään tätä elämää.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.1.26 08:21:44

Ei ahdista töihin meno. Ennemminkin ahdistaisi jos ei olisi töitä mihin mennä.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   8.1.26 08:28:06

Itseä ahdistaisi myös enemmän jos ei olisi töitä mihin mennä.

Lähettäjä: ¨ 
Päivämäärä:   8.1.26 08:32:08

Muistan ajan kun se ahdisti, entisessä työpaikassa. Sitten onnekseni pääsin vaihtamaan työpaikkaa.

Mikä töissä ahdistaa? Onko mitään edes pieniä juttuja, mitä asialle voi tehdä?

Lähettäjä: ¨ 
Päivämäärä:   8.1.26 08:34:03

Ja todellakin, vaikka entisessä työpaikassa ahdistui loppu ajasta kovaa, olin silti kiitollinen siitä että työ oli olemassa, enemmän olisi ahdistanut työttömänä.

Lähettäjä: ahdistanut? 
Päivämäärä:   8.1.26 08:47:50

"Mikä töissä ahdistaa? Onko mitään edes pieniä juttuja, mitä asialle voi tehdä?"

Se, että pitäisi osata vielä enemmän, pitäisi olla enemmän kärryillä kaikesta, mutta kun tähän työhön liittyvät asiat ei yksinkertaisesti kiinnosta yhtään, niin on todella hankalaa kaivaa motivaatiota. Edellisissä työpaikoissa on kiinnostanut ja olen ilolla ja ylpeydellä hoitanut työni. Nyt ei nappaa yhtään.

Uusia työpaikkoja selaan viikoittain kyllä.

Lähettäjä: ¨ 
Päivämäärä:   8.1.26 08:55:55

Harvassa on varmaan työt, missä työntekijä kokisi itsensä kovin motivoituneeksi. Kyllähän se fakta on, että työtä tehdään yleensä vain rahan vuoksi ja kaikki työ on enemmän tai vähemmän puuduttavaa, kun sitä samaa tekee päivästä ja vuodesta toiseen.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   8.1.26 08:56:18

Omassa työssäni ahdistaa kuormittavuuden kasaantuminen tiettyihin ruuhka-aikoihin. Muuten on työ ihan ok, mutta ne ajat ahdistavat.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   8.1.26 09:00:09

^., aistin viestissäsi bönärille tyypillistä kyynistymistä. Toisaalta nykyajan työelämä on selkäänpuukotusta ja kusipäisyyttä. Jos olet jo kertaalleen yrittänyt muutosta esimiehesi ja tiimisi kanssa, voisitko koittaa saada apua HR ltä tai - mikäli työkuorma on selkeän epäreilu, niin työsuojeluvaltuutetulta.
Vastaus kysymykseen: Tänään ei ahdista. Muistan erään sunnuntain jolloin aloin itkemään jo iltapäivästä seuraavaa työpäivää. Ihan normaalia lienee olla ahdistunut joskus jos vastaavasti on tyytyväinen enimmäkseen.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   8.1.26 09:12:19

Joo eipä tuosta töihin lähdöstä ole vasta kuin reilu pari tuntia.

Lähettäjä: ahdistanut? 
Päivämäärä:   8.1.26 09:39:43

Olin juuri 2,5 viikkoa lomalla ja nautin joka ikisestä hetkestä ihan 110 %.

Yritän vain jotenkin saada päivät nopeammin kulumaan töissä, toivoen, etten saa mitääään huonoja hommia tai sellaisia mihin osaamiseni juuri ja juuri riittää... vaikea opetella uutta, kun kiinnostus on lähes nolla.

Työpäivän jälkeen aina ajattelen, että taas on yhdestä työpäivästä selvitty.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 09:59:46

Muistan, kun 70-luvulla vasemmisto huusi banderolleissaan, että "TYÖTÄ!" Ja "Työ on ihmisoikeus."

Nyt vasemmiston sloganina on se, että kaikilla on oikeus olla tekemättä työtä.

(Mitä tästä voi päätellä? Ainakin sen, että elintaso on noussut niin huimasti, että vakavasti otetut poliitikot tosiaan voivat vaatia, että ihmisen on saatavalla olla tekemättä työtä, jos työnteko nyt vain ei satu huvittamaan. Yhteiskunta kyllä maksaa.)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 10:02:31

Kyllä siinä 2010 kuormitti enemmän kun nyt. Nyt on ihan hyvin pullat uunissa, saa unohtaa työt ku työpäivä loppuu

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.1.26 10:06:06

Ei ahdista yhtään töihin meno. Töissä teen parhaani enkä jaksa murehtia sen enempää vaikka teenkin sitä kuiluisaa asiantuntijatyötä. Vasta olen aloittanut uudessa työssä eli kyllä niitä työpaikkoja vaan on, kun sitkeästi jaksaa hakea. Nykyinen työpaikka tuntuu kyllä lottovoitolta ja toivon, että saan täällä olla pitkään. Palkka on ok ja joka päivä tulee sellainen olo, että työnantaja välittää työntekijöistään. Täydellistä työpaikkaa tuskin on olemassakaan, joten ihan pikkuasioista en jaksa valittaa.

Lähettäjä: VÄSYNYT 
Päivämäärä:   8.1.26 10:11:58

Kaipaan koronaa edeltänyttä aikaa mitä työhöni tulee. Koronan aikana tuli rekrytointikielto "liian epävakaat tulevaisuuden näkymät" ja sitä samaa syytä on käytetty siitä saakka. Yksi henkilö vaihtoi työpaikkaa, ei palkattu uutta tilalle, yksi eläköityi, ei uutta tilalle, yksi jäi äitiyslomalle ja jatkoi siitä hoitovapaalle (ja on taas uudelleen äitiyslomalla seuraavan lapsen kanssa), ei palkattu uutta tilalle. Kun tiimin koko on noin 10 henkeä, yhden ja varsinkin kolmen ihmisen työpanoksen puuttuminen näkyy. Varsinkin, kun tiimin yläpuolisen johdon mielipide on, että kaikista mahdollisista töistä pitää tarjous jättää ja tuntihinnat ja tuntimäärät pitää olla kilpailukykyiset. Sitten niitä tarjouksia voitetaan ja aletaan vasta siinä kohtaa miettiä, että kuka @!#$ ne nämäkin työt ehtii tehdä.

Töitä on liikaa ja ne liiat työt pitää tehdä kiireellä, jolloin työn jälki ei ole sitä, mitä haluaisin tuottaa ja koen siitä huonoa omaatuntoa. Pitää olla tehokas, järjestelmällinen, antaa koko ajan 110 % itsestään. Nykyään tauot on kellotettu, mikä luo taukoihin kiireen tuntua ja estää aidon hengähdyksen. Aiemmin ei ollut niin justiinsa olitko 12 minuutin kahvitauolla 12, 15 vai vaikka 20 minuuttia, kunhan työt tuli tehtyä. Muutenkin kaikki joustot ovat kadonneet viime vuosien aikana. Jos ennen oli ihan ok lähteä joskus 15 min aiemmin työvuorosta (esim. jättää toinen kahvitauko välistä ja lähteä sen verran aiemmin), nyt jos kirjaat ulos tismalleen työvuoron loputtua, tulee kyselyä että kuinka paljon aiemmin lopetit että sait jo vaatteet vaihdettua. Myös kaikki jousto loma-ajoista ja esim. palkattomista vapaista on loppunut. Aiemmin vaikkapa palkattoman vapaan sai milloin tahansa, kun vain pyysi esimieheltä kuukautta etukäteen. Yhden päivän palkattoman saattoi saada lyhyelläkin varoitusajalla. Nyt niitä ei saa vaikka miten seisoisi päällään. Nykyään lomatkin sanellaan eikä niitä saa vaihtaa työkaverien kanssa päittäin vaikka molemmille sopisi, aiemmin saatiin sopia tiimikohtaisesti keskenämme.

Kaiken kruununa meille tuli uusi työnhallintajärjestelmä vuoden 2024 syksyllä. Järjestelmä on ollut yksi iso katastrofi ja nykyään ehkä kolmasosa töistä kirjataan ruutupaperille tai lähetellään edestakaisin sähköpostitse (kas kun ei faxilla), kun järjestelmän kautta asiat ei vaan toimi luotettavasti, jos toimii lainkaan. Johdon asenne on, että tämän järjestelmän kanssa nyt vaan pitää pärjätä, koska sopimus on vuoden 2030 loppuun. Järjestelmän IT-tuki on hitto vieköön Intiassa, että tosi kiva saada itselle vieraita asioita selitettyä englanniksi intialaiselle, jonka murteesta ei meinaa tällainen vähemmän matkustellut AMK-tason koulutuksella varustettu rivityöntekijä saada mitään selkoa. Että siksi se ruutupaperi.

Ainoa mikä minut enää työpaikassa pitää, on se ettei töitä ole juuri nyt muuallakaan. Kaduttaa, etten vaihtanut paikkaa aiemmin ja jäin hyvien työkavereiden ja mukavan työn takia tähän. Pari kolme vuotta sitten paikkoja olisi ollut vielä melkein valittavaksi asti. Juuri nyt en voi jättäytyä työttömättömäksikään, koska puolisoni irtisanottiin YT:eissä ja on tällä hetkellä työtön. On asuntolaina ja lapset niin kaksi työtöntä aiheuttaisi sitten jo toisenlaista stressiä. Yritän siis sinnitellä ja jotenkin selvitä vielä hetken.

Mutta tämän räntin jälkeen takaisin aloituksen kysymykseen, eli muistan miltä tuntui kun töihin meno ei ahdistanut. Ja kaipaan sitä aikaa.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   8.1.26 10:12:44

Ei minuakaan ahdista töihin meno. Joo keksisin kyllä mukavampaakin tekemistä ja asiakkaat on toisinaan uskomattoman rasittavia, mutta elämä on semmoista että elantonsa joutuu hankkimaan.

Lähettäjä: ahdistanut? 
Päivämäärä:   8.1.26 10:31:28

"'Lähettäjä .

Päivämäärä 8.1.26 09:59:46

Muistan, kun 70-luvulla vasemmisto huusi banderolleissaan, että "TYÖTÄ!" Ja "Työ on ihmisoikeus."

Nyt vasemmiston sloganina on se, että kaikilla on oikeus olla tekemättä työtä.

(Mitä tästä voi päätellä? Ainakin sen, että elintaso on noussut niin huimasti, että vakavasti otetut poliitikot tosiaan voivat vaatia, että ihmisen on saatavalla olla tekemättä työtä, jos työnteko nyt vain ei satu huvittamaan. Yhteiskunta kyllä maksaa.)"

- Noniiin palataas topikin aiheeseen, tämä ylläoleva nyt ei liittynyt MITENKÄÄN tähän ketjuun. Kyse ei ole siitä, etteikl ihmiset haluaisi tehdä töitä. Kyse on siitä, että työelämä on mennyt sellaiseksi, ettei kukaan pysty tekemään töitänsä hyvin, monesta eri syystä.

Mielekkäämpään työpaikkaan ei voi helpolla vaihtaa, koska uusia paikkoja ei ole kaikille.

Kyllä terve ihminen tekee mielellään töitä, jos työ on edes vähän mielekästä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   8.1.26 11:02:14

Nykymaailma on kyllä ihan sairas, työssäkäyvät ajetaan burnikseen ja puristetaan viimeinenkin resurssi irti ihmisestä.

Työttömiä on hurja määrä niin seuraavan ihmisen voi sitten vaan ottaa jonosta rikottavaksi. Miksei voisi vain resursoida enemmän työvoimaa niin ihmiset jaksaisi töissä? Mutta eei, sehän osuisi osakkeenomistajien tuloihin..

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.1.26 11:08:17

Ei minua one ikinä töihin meno, tai töissä olo, ahdistanut.
Työelämässä olen ollut 80-luvun alusta asti.

Kiinnostaisi tietää, mitä ahdistuneet tekevät työkseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 11:14:26

Tänään tapahtui viimeksi. Olen puutarhuri ja rakastan työtäni, palkka ei ole kummoinen mutta mieluummin teen pienellä palkalla kivaa työtä kuin isolla palkalla sellaista josta en pidä. Töissä vietetään kuitenkin aika iso osa elämästä.

Lähettäjä: Zei 
Päivämäärä:   8.1.26 14:24:00

Joskus 10 vuotta sitten ahdisti. Ajoittain. Johtuen joistakuista ikävistä työkavereista tai epäreilusta pomosta. Mutta nykyään ei ahdista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 15:17:44

"Kyse ei ole siitä, etteikl ihmiset haluaisi tehdä töitä. Kyse on siitä, että työelämä on mennyt sellaiseksi, ettei kukaan pysty tekemään töitänsä hyvin, monesta eri syystä. "

Me, jotka olemme tehneet töitä jo vaikkapa viime vuosituhannella, tiedämme hyvin, että työssä käyminen oli *ennen* huomattavasti vaativampaa ja raskampaa kuin keskimäärin nykyisin.

Monet työt olivat mm. hyvin kuluttavia fyysisesti. Oli tavallista, että terveys meni työuran varrella, ja se oli ihan normaalia.

Vapaita, lomia ja etuja oli paljon vähemmän kuin nykyään. Silti useimmat tekivät työnsä. Kun ei ollut vaihtoehtoja eikä sellaista sosiaaliturvaa kuin nykyisin, työ oli yllättävän mielekästä.

Ihmisillä oli toisenlainen velvollisuudentunto ja yhteisvastuun tunto kuin keskimäärin nykyisin.

Lähettäjä: Hamsteri 
Päivämäärä:   8.1.26 15:32:33

Muistan!
Se tilanne oli tänä aamuna viimeksi.

Lähettäjä: Vanha 
Päivämäärä:   8.1.26 15:44:35

Me, jotka olemme tehneet töitä jo vaikkapa viime vuosituhannella, tiedämme hyvin, että työssä käyminen oli *ennen* huomattavasti vaativampaa ja raskampaa kuin keskimäärin nykyisin.

Jaa-a. Oma kokemus aivan päinvastainen, tähän ikään mennessä on tosiaan tullut tehtyä töitä ja myös siellä edellisellä vuosituhannella. Omalla alallani ainakin meno käy joka vuosi rankemmaksi, ero entiseen on iso, eikä se muutos ole ollut positiiviseen tai kevyempään päin. väkeä vähennetään säästösyistä ja työn kuormitus kasvaa, työ seuraa kotiinkin nykyään väkisin. Fyysisen väsymisen lisäksi henkinen paine niskassa on kova. Ihan erilainen kuin silloin vaikka kymmeniä vuosia sitten. Ymmärrän täysin miksi porukkaa ainakin meidän alalta tippuu pois, ihan järjetöntä ihmisistä kaiken irti repimistä verrattuna entiseen. Varsinkin nuorista ja kokemattomammista kyllä osataan ottaa kaikki hyöty irti. Ei käy kateeksi nyt työuraansa aloittelevia, luojan kiitos itse viiletän jo ihan loppusuoraa kohti eläkepäiviä.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   8.1.26 15:55:54

Muistan oikein hyvin. Kaksi ensimmäistä työpaikkaani täysi-ikäisenä oli oikein kivoja. Olin hyvä työssä, työkaverit oli molemmissa mukavia ja henki hyvä. Myös palkka oli hyvä.

Nykyisellä työpaikallani olisi kaikki mahdollisuudet olla sellainen paikka jossa viihtyy. Olen edelleen työssäni hyvä ja nykyisessä työpaikassa se on kääntynyt jopa mua vastaan. On useita työtehtäviä joita suurin osa ei halua tai osaa tehdä, ja nämä tehdään päivävuorossa. Palkkani on siis jopa huonontunut kun siitä on jäänyt pois kaikki lisät. Nyt meillä vielä on vaihtunut työvuorolistojen tekijä ja tämä nykyinen suosii osaa niin räikeästi että aina uuden listan ilmestyminen saa veren kiehumaan. Lisäksi meille on tullut töihin 3 nuorta naista jotka ovat ystävystyneet ja ovat nykyään ilmapiirille erittäin myrkyllisiä.

Lähettäjä: Jolly 
Päivämäärä:   8.1.26 17:11:03

"Varsinkin, kun tiimin yläpuolisen johdon mielipide on, että kaikista mahdollisista töistä pitää tarjous jättää ja tuntihinnat ja tuntimäärät pitää olla kilpailukykyiset. Sitten niitä tarjouksia voitetaan ja aletaan vasta siinä kohtaa miettiä, että kuka @!#$ ne nämäkin työt ehtii tehdä."

Tämä johdon asenne on muuten harvinaisen syvältä. On kokemusta samankaltaisesta tilanteesta, vaikka ala meillä lieneekin eri. Tavallaan lohdullista kuulla, ettei meidän työpaikkamme ole ainoa, jossa näin toimitaan. Ensin tosiaan tarjotaan (mielellään halvalla) ja vasta kun työ on saatu, mietitään että kuka tämän ehtisi oikein tehdä. Aikataulut ovat myös asiakkaiden puolelta tiukentuneet huomattavasti. Valmista pitäisi saada heti, vaikka ihan jo alaa koskevan lainsäädännön puitteissa se on mahdotonta. Tempoileva työtilanne vaatii kaikilta ns. rivityöntekijöiltä venymistä ja jos pienehkösrtä tiimistä yksi henkilö tipahtaa pois (esim. sairastuu, jää vanhempainvapaalle tmv.) niin voi muodostua dominoefekti, koska poissaolojen todennäköisyys kasvaa, kun työt kasaantuvat yhä harvemmalle tekijälle. Kokeneimmatkin työkaverit, jotka ovat tuntuneet aiemmin olevan teflonista, alkavat hajota tilanteen alle.

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   8.1.26 17:19:02

Hmm.... Muistelisin, että n vuonna 2007 ahdisti.
Aloin sitten päämäärätietoisesti etsiä parempaa vaihtoehtoa.
Vuoden 2008 jälkeen ei ole ahdistanut yhtään.

Lähettäjä: ---------- 
Päivämäärä:   8.1.26 17:36:18

Muistan ajan kun töihinmeno ahdisti niin paljon että haaveilin joutuvani auto-onnettomuuteen tai katkaisevani jonkun raajan niin että saisin pitkän sairasloman eikä tarvitsisi mennä töihin.
Nyt sama tunne alkaa nostamaan päätään, eri työpaikka kylläkin. Välissä on ollut ihan mukaviakin paikkoja. Ei tässäkään itse työnkuvassa ole vikaa, vain työajoissa ja työkuormassa. Ja pomoissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 17:41:21

Ei sellaista ole ollutkaan. Koulu ahdisti jo ala-asteella ja sama ahdistus on kantanut kaikkien opiskelutasojen kautta aina työelämään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 18:09:22

Hyvin heikosti.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.1.26 21:07:54

Mulla ihan päinvastoin, töihin meno ahdisti kun olin nuori, kokematon, aliarvostettu ja nokkimajärjestyksen pohjimmainen. Nykyään ei ahdista juuri ollenkaan kun olen kovapalkkainen ammattilainen jonka nenille ei hypitä ja joka voi milloin tahansa haistattaa mille tahansa yksittäiselle työpaikalle tai työporukalle pitkät, jos homma menee vähääkään epäasialliseksi.

Eli siis aloituksesta käänteisesti; muistan vielä hämärästi ajan, kun töihin meno ahdisti.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   8.1.26 21:28:52

"Eli siis aloituksesta käänteisesti; muistan vielä hämärästi ajan, kun töihin meno ahdisti"

Samoin, se oli ennen koronaa. Koronasta lähtien on työelämä ollut taas mukavaa, etätöiden ansiosta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.1.26 21:50:56

"Muistan ajan kun töihinmeno ahdisti niin paljon että haaveilin joutuvani auto-onnettomuuteen tai katkaisevani jonkun raajan niin että saisin pitkän sairasloman eikä tarvitsisi mennä töihin."

Tämä! Lähinnä johtuu bore outista, jolle ei voi tehdä mitään. Olen niin kyllästynyt työhöni, että ennemmin tunkisin tikkuja kynsieni alle 8 tuntia joka päivä kuin olisin töissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.26 06:44:21

"Mikä töissä ahdistaa? Onko mitään edes pieniä juttuja, mitä asialle voi tehdä?"

Minun tapauksessa olen töissä yliopistossa. Esimieheni harrastaa migromanagerointia sellaisella tasolla etten ole koskaan muualla nähnyt. Kun meillä on työtapaaminen hän kommentoi jatkuvasti "et näytä vakuuttuneelta/iloiselta" etc. Olen sanonut että koen kasvojeni ja ilmeideni kommentoimisen häiritsevänä, mutta tottakai vika on minussa. Kun minua on kuulemma vaikea ymmärtää.

Henkilökohtaisesti koen, että kun olen töissä niin teen töitä ja keskustelen töistä. Minua ei kiinnosta mikään psykoanalyysi keskustelu miltä naamani milloinkin näyttää ja miten joku yrittää tunkea päähäni jatkuvasti kun tällä ei ole työni kanssa mitään tekemistä. Olen siis asiallinen ja keskustelen niistä töistä. Ongelmana tässä tuntuu olevan, että olen suomalainen ja esimies ei ole. Ja olen siis esiintynyt eri yleisölle jne useita kertoja, joten en ole mitään puhumaton hiiri. Olen suomalaisittain kohtuullisen kansainvälinen kun olen ollut töissä ulkomailla jne ja pärjännyt myös näissä ympyröissä.

Olen viimeksi eilen keskustellut näistä asioista ja minä olen tottakai se ongelma ja hierarkiassa on alimmalla tasolla eli kasa p@ ja pomo ylimmällä. Minä en pysty itse tilannetta muuttamaan vaan olen jo päättänyt lähteä. Tässä työtilanteessa se on kuitenkin vaikeaa mutta onneksi minulla on useita työkontakteja, hyvä tutkinto ja työhistoria.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   9.1.26 07:20:20

"Ei ahdista töihin meno. Ennemminkin ahdistaisi jos ei olisi töitä mihin mennä."

Tämäpä juuri. Ja tämä:

"Ei minuakaan ahdista töihin meno. Joo keksisin kyllä mukavampaakin tekemistä ja asiakkaat on toisinaan uskomattoman rasittavia, mutta elämä on semmoista että elantonsa joutuu hankkimaan."

Lähettäjä: Lola 
Päivämäärä:   9.1.26 08:20:15

Tietenkin työttömyys ahdistaisi minuakin vielä enemmän, mutta nykyisessä työpaikassa ilmapiiri on niin kammottava, että kyllä sinne meneminen vaan ahdistaa. Vähän sama kuin sanoisi reisiluu murtuneena, että tämä sattuu kyllä, mutta sattuisi vielä enemmän jos olisi lisäksi kylkiluut poikki ja kallokin halki.
Meillä on ihan liikaa töitä työntekijöiden määrään nähden ja johto painostaa vaan tiukempaa tahtia. Tulos, tulos, tulos, ihan sama vaikka niitä tiimin parhaitakin työntekijöitä tippuu fyysisistä ja mt-syitstä matkalla pois. Isojakin virheitä on joillekin jo sen takia sattunut, koska ei ole aikaa varmistaa turvallisuutta. Pelkään, että milloin sattuu tosi pahasti (työprosesseissa on oikeasti vaarallisia vaiheita). Välipomo on aivan burnoutissa, mutta ei myönnä itse ja saa raivareita, hämmentävää miten aikuinen ihminen voikaan taantua toisinaan niin pikkulapseksi. Ilmapiiri muutenkin tosi kireä, kun kaikki on stressistä. Kommunikointi on välillä todella ilkeää ja tunnelma huokuu toksisuutta. Ilmaisia eri koulujen harjoittelijoita otetaan sekaan, he eivät voi osata hommaa ja oletetaan että joku meistä opettaa heidät työn ohella ilman että sille varataan yhtään lisää aikaa. Vastuita lisätään niskaan, mutta palkka ei nouse samaa tahti. Opetuksesta kaupan päälle saat haukut miksi oma työ etenee hitaammin, kun yrität auttaa hätää kärsivää aivan ulapalla olevaa opiskelijaa edes alkuun sen suhteen mitä hänen pitäisi tehdä jne jne.. Ja karkuun ei työtä pääse edes vapaalla, kaduttaa vietävästä että olen opiskellut liian osaavaksi tietyissä työn osa-alueissa ja sitten niistä kysellään minulta jatkuvasti.
Oikeasti usein hartaasti toivon sitä auto-onnettomuutta sattuvaksi työmatkalle, ettei tarvitsisi mennä töihin. Ja töiden jälkeen pelottavan usein olen löytänyt itsekin miettimästä, että mitä jos nyt kääntäisinkin ratin ja ajaisin tästä sillalta mereen, ei tarviis mennä huomenna töihin. Hakemuksia olen laitellut tosi moneen suuntaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Se huonoin aika etsiä uutta työtä, kun ei riitä edes kaikille työttömille… ikää vasta 40v, että pitäisi vielä tätä jaksaa kitua aivan liian kauan.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   9.1.26 17:55:39

Ei ole töihinmeno ikinä ahdistanut.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   9.1.26 19:54:31

Jessus sentään Lola työpaikkasi kuulostaa kyllä järkyttävän kamalalta! Toivon hartaasti että saat uuden työpaikan, mutta jäljelle jääville se duuni lienee edelleen ihan horror. Mikä ihme tuollainen firma on, tehkää kapina, eikö siellä jollain konstilla voisi saada homman kuntoon? Tietääkö johto muttei tee mitään? Lähdette porukalla ulos, tuohan vie terveyden, niin mielen kun fyysisenkin.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   9.1.26 20:01:44

Ja itse olin tulossa kommentoimaan etten taida kyllä muistaa oikein yhtään ajanjaksoa kun töihin meno olisi ahdistanut. Vanhemmiten on tullut vielä iän tuomaa rentoutta hommiin, kaikesta selvitään. Yksi uusi pomo aiheutti vähän päänvaivaa mikromanageroinnillaan ja muutamilla muilla asioilla mutta mietin että olen sen verran vanha ja kokenut etten niele mitä hyvänsä. Ja hyvähän tuostakin kaverista lopulta tuli vaikka muutamaan otteeseen piti ottaa ihan kunnolla yhteen. Ja nyt ansaitut eläkepäivät häämöttää jo horisontissa. Voi varmaan sanoa että olen ollut onnekas, kivoja duuneja ja pääosin mukavia työkavereita, ja varsinkin meille tulleet fiksut nuoret, heistä saa itsekin hyvää energiaa.