Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   7.1.26 15:58:14

Koko koulun ajan ollut huijarisyndrooma. Ala ei ole mitenkään erityisen vaikea, mutta tuntuu että olen luokan heikointa ainesta, vaikka ihan ookoo arvosanoja saanut. Töitä olen kyllä niiden eteen tehnytkin, että ei ne älykkyydellä ole ansaittuja.
Mitenhän ne suhtautuvat harkassa tällaiseen tunariin? Olen siis aikuisopiskelija ja harjoitteluja vaille koulu käytynä. Tekisi mieli jättää leikki kesken. En osaa nykyajan somejuttujakaan, kun en niissä ole. Lähäri olen ja aina ollut vähän alisuoriutuja tyyppiä..

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.1.26 16:01:57

"Töitä olen kyllä niiden eteen tehnytkin, että ei ne älykkyydellä ole ansaittuja."

Mitä ihmettä? Olet siis opiskellut asiat ja saanut kohtuullisia arvosanoja. Miten sinä kuvittelet, että oppiminen tapahtuu, jo ei juuri noin?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.1.26 16:03:50

Nyt loppui höpötys. Nuo tunaroinnit sun muut on vaan sun päässä, ei faktaa. Toki kaikki mokaa joskus, mutta voin luvata ettei kukaan kerkeä ajattelemaan että juuri sinä olisit joku superluuseri joka ei ansaitse olla missään. Kaikilla on niin kiire tehdä omaa juttuaan ja muutenkin tuollaiset pitäisi jäädä ala-asteelle.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   7.1.26 16:06:08

No kun koen että olen vähän "tyhmä". Hitaat hoksottimet yms. Onnistuu opiskellessa kun jankkaa omalla ajalla samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Niin että miten sitä pärjää kun tulee uutta asiaa ja pitäisi nopeasti ymmärtää ja handlata hommat. Enkä koe varsinaisesti edes osaavani tästä uudesta alasta mitään vielä

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.1.26 16:09:00

No opiskelijana et tietenkään voi osata työelämän arkea, sitä varten ne harjoittelut on, että siellä opetellaan.

Oletko käynyt missään mielenterveyspalveluissa juttelemassa tuosta alemmuudentunnostasi? Onko taustalla joku keskittymisongelma, ahdistus tai jotain?

Lähettäjä: Nippe 
Päivämäärä:   7.1.26 17:25:54

.... , itsellä fiilis kans että suht tyhmä/ei niin fiksu kun monet koulussa ja ihan hyvin on mennyt. Duuni on samaa kuin koulu siinä mielessä että jos selviät koulusta niin selviät duunista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 17:38:04

Harjoittelu on harjoittelemista varten. Siellä jos mokaa niin se on parempi kuin mokata oikeissa töissä (ellei nyt ole joku ihmishenki kyseessä). Harjoitteluun kannattaa mennä reippaalla asenteella ja sitten kysyä apua ja ottaa vaikka muistiinpanoja niin samaa ei tarvitse kysyä uudestaan jatkuvasti. Varsinkin jos kyseessä on palkaton harjoittelu niin et takuulla lennä pihalle ellet ole täysin perässä vedettävä. Miten meinaat mennä töihin jos jo harjoittelu pelottaa? Jos olet vielä koulun kirjoilla niin psykologi voi olla oikea osoite. Toivottavasti saat kivan harkka ohjaajan.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.1.26 17:42:06

Oletko saanut opettajilta palautetta hitaudestasi?

Lähettäjä: Mila 
Päivämäärä:   7.1.26 19:11:13

Käytännön tekeminen on ihan eri asia kun koulu ja numerot. AMK koulukaverini oli surkea koulussa ja pääsi minun ja toisen koulukaverini avulla koulun juuri ja juuri läpi. Nyt kuitenkin pärjää hyvin töissä ja toimii lyhyellä kokemuksella esihenkilönä/johtajana. Hyvällä ja reippaalla asenteella vaan harkkaan!

Lähettäjä: riisikakku 
Päivämäärä:   7.1.26 19:29:14

Hei nyt valoja päälle aloittaja! Olet menossa harjoitteluun eli HARJOITTELEMAAN, et suorittamaan. Ei sun täydy osata etukäteen kaikkea. Sinä tulet varmasti kaikissa harjoittelupaikoista oppimaan tosi paljon kaikkea uutta, myös sellaista mistä et opinnoissasi ole edes kuullutkaan. Ja se on tosi hyvä asia!! Uuden oppimisen mahdollisuudet harkoissa on juuri niitä hetkiä mistä saat hurjasti hyötyä tulevaisuuttasi varten, suhtaudu siis innolla siihen jos pääset tekemään jotain missä et ole hyvä tai mitä et vielä osaa.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   7.1.26 20:46:17

Opiskelussa ja työnteossa yksi tärkein apuväline on oma mieli. Älä ajattele että joku on sinulle vaikeaa vaan ihan mahdollista. Et selvästi myös ehkä ole vielä saanut tarpeeksi kehuja ja kiitosta työstäsi, että itsevarmuus omaa tekemistä kohtaan nousisi. Sinun pitää löytää jotenkin se rauhallinen sisäinen itsevarmuus, kaikki järjestyy. Teet parhaasi ja se riittää. Sitten kun saat hyvää palautetta (meidän yksikössä jaetaan päivittäin) niin oma varmuus kasvaa että hei sä oletkin ihan uskomattoman hyvä juuri tuollaisena. Minua kehutaan usein mukamas maasta taivaisiin ja kyllähän se pistää hymyilyttämään. Vaikka mitään en mukamas osaa...

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   7.1.26 21:09:45

En oikein ole saanut palautetta koskaan mistään, koulusta tulee jotain tehtäviin, aina niissä vähän on ollut sanomista jossain asioissa, vaikka moneen tehtävään annan kaikkeni. Yhtäkin tehtävää hinkkasin varmaan viisinkertaisesti sen mitä muut ja silti en saanut täysiä pisteitä..Kenties jonkilaista tarkkaavaisuusongelmaa on, tarvin ohjeet aina kirjallisina, koska en luota muistiini yhtään. Vähän sellaista poukkoilua asiasta toiswwn, yliajattelua ja asioiden kokonaisuuden hahmottamisen vaikeutta on myös....olen miettinyt että ollaankohan tässä väärällä alalla, kun käytäntö ja konkretia on se minun juttuni, Äh. Tuntuu että toiset hoksaa annetut tehtävät heti, itse luen ohjetta, alleviivaan yms. Että ymmärrän edes mitä vaaditaan.
Nykyisessä työssä pärjään itsenäisesti kyllä