Lähettäjä: Pepsi 
Päivämäärä:   7.1.26 00:13:57

Haluttiin lasta kyllä mutta nyt kun se näyttää olevan toteutumassa iski itseeni paniikki. Olen ahdistunut koko jutusta. Mieliala on matala että tässäkö se elämä olikin, hyvästi matkustelut ja oma elämä. Pelottaa että jos olen tehnytkin väärän valinnan. Mistä nää tunteet kumpuaa :( en tiedä miten käsitellä näitä tunteita..

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   7.1.26 00:24:33

On ihan normaalia. Muistan kun olin ensimmäistä lasta menossa synnyttämään, kätilö kysyi että jännittääkö? Vastasin että kyllä jännittää ja voiko tässä vaiheessa vielä perua kun oikeasti en taidakaan lasta haluta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 00:38:53

Ihan normaaleja tunteita. Iso asiahan se on, oudompaa olisi ellei mietityttäisi.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   7.1.26 00:55:52

Aivan normaaleja tunteita.
Ei lopu oma elämä, eikä edes matkustelu.
Lapsen kanssa voi, ja pitää, tehdä ihan kaikkia asioita mitä ilman lastakin.
Ja se lapsi hoitoon vaarille/mummille/kummille säännöllisesti, jotta voitte hoitaa parisuhdettanne.

Onnea odotukseen.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   7.1.26 01:01:16

Hormonit hyrrää. Matkustelu ei lopu-saa vaan uusia ulottuvuuksia . Kaikki uusi jännittää.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   7.1.26 06:47:29

Kaikkia ahdistaa. Sisälläsi on vieras tyyppi, joka muuttaa kaiken.
Suosittelen kevyeksi terapiakirjaksi ”Kuinka kasvatetaan bebe”.
Hauskasti ja älykkäästi kirjoitettu nykynaisen kannalta, mitään Arvo Ylppö juttuja raittiista ilmasta ja porkkanasoseesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 07:21:23

Kai se joillekin on normaalia, mutta ei mulle ainakaan tollaisia tunteita tullut.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   7.1.26 07:34:53

Mikä sinut saa kuvittelemaan, että lasten kanssa ei voi matkustaa? Olet varmaan itsekin huomannut olevasi itsekäs. No, se ominaisuus on nyt unohdettava pariksi vuosikymmeneksi.
Oletko muutenkin kovasti ahdistuva? Siihen pitäisi saada apua.

Lähettäjä: vv 
Päivämäärä:   7.1.26 11:08:02

Olet varmaan luonteeltasi kovin ahdistuva. Siihen olisi hyvä saada apua, lapsen kanssa tulee monta ahdistumisen paikkaa. Kannattaa käydä juttelemassa asiasta.

Muuten voin sanoa, että itse ajattelen: on hyvä etteivät lapsettomat tiedä miten ihana, ainutlaatuinen, käsittämättömän hieno asia oma lapsi on. Eivät tiedä mitä vaille jäävät.

Lähettäjä: Maisa 
Päivämäärä:   7.1.26 11:16:25

20 vuotta ja sitten helpottaa. 10 vuoden kohdalla voi taas jo vähän panostaa itseensä. En todellakaan lupaa että hyvin menee.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   7.1.26 11:18:15

Mä tulin nuorempana raskaaksi (vähän päälle 20v) ja menin ihan paniikkiin kun ei ollut suunniteltu enkä ollut varsinaisesti parisuhteessakaan. Kyselin silloiselta kaverilta neuvoa ja se oli jyrkästi sitä mieltä, että abortti. Ja kun olin paniikissa ja häpeissäni, niin kuuntelin tuota ainoaa mielipidettä ja tein sen abortin. Kaduin sitä muutaman vuoden aika pahasti, mutta nyt päässyt asian yli.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.1.26 11:20:53

Kuinka usein olet matkustellut tähän mennessä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 11:31:59

Aika lapsellisia ajatuksia sinulla.

Lähettäjä: No jaa 
Päivämäärä:   7.1.26 11:34:14

Papparaisena lohdutan asiassa , itse " häkeillyin" aikanaan kun kuulin isäksi tulosta , en löytänyt asiassa mitään hyvää kun " äitiliinikin " diabeetikko , on se mieli kummallinen ja lapsen syntymän ihme , muutti elämän elämisen arvoiseksi vaikka parisuhde oli kovilla eri syistä.
Nyt kun silloin tällöin hoitelen lapsen lapsia olen hyvin onnellinen papparainen.
Luota huomiseen ja Onnea odotukseen se palkitaan.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   7.1.26 11:35:30

Voi, kyllä se on ihan normaalia. Mä olen ihan täysipainoinen ja järkevästi asioihin suhtautuva. Silti mua ahdisti raskaana ollessa ja jopa synnytyksen jälkeen. Se meni kyllä ohi itsekseen. Ja nyt kaikki on sen suhteen hyvin.

Iso elämänmuutostä jännittää, pelottaa, hirvittää, luo epävarmuutta yms. Ei se kaikilla ole mitään hehkua ja intoa. Ei se tee susta yhtään huonompaa, kaikki tunteet on sallittuja.