|
Lähettäjä: mama
Päivämäärä: 7.1.26 06:43:35
Omat sytostaatit n puoli vuotta sitten. Se oli hurjaa. Mikään ei maistu, sormissa ja varpaissa tuntopuutoksia, lihakset kuin makaronia, nenäverenvuoto lähes joka päivä, mieletön ummetus, niin väsynyt, että sohva-vessa reissu vaati usean minuutin valmistautumisen.
Oikeat sivuvaikutukset; kuten valkosolut nollissa ja verenmyrkytys oli vain pieni väliasema.
Kynnet irtoavat hiljalleen ja iho on superherkkä, pehmeät colleget olivat ainoa vaate, jota sieti.
Miksi joku alistaisi eläimen tällaiselle viikkojen kurjuudelle, ei se eläin tajua, että tämä ehkä auttaa. Eläin vain kärsii.
Eläin leikataan, jos mahdollista, muuten eläin lopetetaan.
Tämä eläinten ”inhimillistämlnen” on jo uskomatonta, omistajahan tässä on se, jota hoidetaan. Ei uskalleta, voida tehdä ratkaisua. Piilotellaan muka välittämisen ja rakastamisen verhon takana, loukkaannutaan, jos ell sanoo, ettei kannata tai loukkaannutaan, jos ell ehdottaa kalliita hoitoja; bisneshenkinen verenimijä.
Mitäs jos miettisi asian ihan itse läpi ja kantaisi vastuunsa lemmikistä, loppuunkin asti.
|