Lähettäjä: Jatta 
Päivämäärä:   6.1.26 22:15:41

Eli +40 vuotiaat eronneet ja sinkut.
Miksi ette halua tai ette ole parisuhteessa?
Mikä oli suurin syy valita yksin eläminen.

Mietin erakoitumista eläinteni kanssa jonnekin korpeen. Onhan tällaisia ihmisiä ollut aina ja nykyäänkin ihmeen paljon.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   6.1.26 22:19:37

Ei löydy tarpeeksi hyvää.
Nautin omasta ajasta ja vapaasta tahdosta.
En jaksa, ei kiinnosta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   6.1.26 22:24:40

Minulla on 10-vuotias lapsi, enkä halua hänelle mitään isäpuoli- tai uusperhekuvioita. Haluan muutenkin säilyttää elämän vakaana ilman ylimääräistä draamaa. Ehkä sitten, kun lapsi lähentelee täysi-ikäisyyttä, voisi olla taas parisuhteen aika. Ehkä.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   6.1.26 23:12:04

1. En pidä seksistä niin paljoa, että jaksaisin kuunnella jatkuvaa vonkumista.
2. Haluan olla hiljaisuudessa ilman mitään ärsykkeitä, vaikka rakastan värejä , matkustelua, tutustumista ja konemusaa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   6.1.26 23:52:44

"1. En pidä seksistä niin paljoa, että jaksaisin kuunnella jatkuvaa vonkumista"

Tää sama

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 00:04:16

En jaksa olla vastuussa toisen aikuisen ihmisen elämästä, koska niinhän siinä lopulta käy. Nautin hiljaisuudesta, ja seksiö varten tapailen yhtä, mutta siihen se jääkin. Haluan keskittyä omaan elämääni ja itseeni ilman draamaa ja jatkuvia kompromisseja.

Lähettäjä: Robin 
Päivämäärä:   7.1.26 01:00:21

Aika jännä, kun minä pärjäisin muuten ilman miestä, niin kuin nyt pärjään. Mutta olen aina tykännyt seksistä ja haluaisin kumppanin ihan vaan siksi että saisin tutulta, rakkaalta ihmiseltä seksiä.
Satunnaisia, säännöllisiä seksi kumppaneita mulla on ollut useampia, mutta kun se rakkaus ja kiintymys puuttuu ja se, että sitä seksiä voi saada milloin vaan, niin sitä on ikävä.
Satunnaisen seuran kanssa se on sellaista kalenterointia ja tietyllä tavalla kylmää, vaikka olisi vähän tunteitakin mukana.
Olen 48 v ja vaihdevuodet alkoivat vuosi sitten. Nekään ei ole saaneet mun haluja häviämään.

Lähettäjä: Ri 
Päivämäärä:   7.1.26 02:18:40

En halua itseä huonompaa miestä.
Haluan samantasoisen

Olen fiksu, kaunis, sosiaalisesti taitava, rakastava ja empaattinen. Huonoja puolia on toki, pyrin kehittymään ihmisenä.

En ole tavannut samanlaista miestä missään. Olen valmis tinkimään ulkonäöstä. Se on oikeastaan merkityksetön. Silti, ei vain ole miestä joka vastaisi standardejani.

Elämänkokemukseni mukaan miehet ovat usein aika itsekkäitä ja tunneälyltään varsin vajavaisia. Moni varmasti voisi oppia mutta en halua opettaa, olen opettanut lapsia tunnetaidoissa. Miehiä en halua opettaa.

Minulla on myös melko matala libido.
Kokemukseni mukaan keskimäärin miehillä libido on korkea. En halua enää kokea raiskausta enkä seksuaalista painostustakaan henkilöltä jonka pitäisi olla kaikkein rakkain ja suurin turva.

Jälleen kokemuksesta puhuen, mies ja parisuhde ovat aina tehneet elämästäni huonomman. Ei paremman. En ymmärrä miksi haluaisin heikentää ihanaa elämääni?

Näin keski-ikäisenä vasta tulin ajatelleeksi että kaikki ihanat rakkaustarinat (joita nuorempana tuli luettua) ovat naisten kirjoittamia. Niitä sitten luki ja uskoi että sellaisia miehiä olisi olemassa. Hah :D

Lähettäjä: Hui 
Päivämäärä:   7.1.26 05:53:11

Erosin 25 vuoden avioliitosta oltuani 47-vuotias. Ei ikinä enää! En syostu enää kompromisseihin, kun miehen kanssa se automaattisesti tarkoittaa sitä, että vain naisen oletetaan niitä tekevän. Elämänlaatuni ei parane miehen kanssa. Ikäiseni miehet ovat kulahtaneita, ovat pitäneet itsestään huonosti huolta. Suorastaan vastenmielisen epäsiistejä. Ikäiseni miehet kaipaavat vain passaajaa ja säänölllistä seksiä itselleen panostamatta itse mitään. Kaikkein ällöimpiä ovat ne, joilla on varallisuutta ja he kokevat sen riittävän. Rakkaudesta ei tietoakaan.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   7.1.26 05:57:31

"Ikäiseni miehet kaipaavat vain passaajaa ja säänölllistä seksiä itselleen panostamatta itse mitään."
Se on ikävä kyllä just näin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.1.26 06:16:13

Totesin jo parikymppisenä nämä kaikki em. asiat, ja olen ollut tyytyväinen sinkku siitä lähtien. Miehillä ei ole minulle mitään tarjottavaa, lapsia kun en koskaan ole halunnut.

Lähettäjä: z 
Päivämäärä:   7.1.26 06:42:10

Olen kokeillut perinteisiä parisuhteita ja totesin nelikymppisenä, että ei ole minun juttu.
En koe saavani mieheltä tai parisuhteelta mitään, mitä välttämättä tarvisin.
En ole miesvihaaja tai matalalla libidolla varustettu tms. mutta juuri nuo kompromissit ja draama väärän ihmisen kanssa on vihonviimeistä ajanhukkaa.

Elämä on hyvää ja tasapainoista, vaikka elän yksin.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   7.1.26 06:43:57

"Elämä on hyvää ja tasapainoista, vaikka elän yksin"
Ehkäpä juuri siksi.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   7.1.26 06:44:22

En halua seksistä velvollisuutta. Siksi.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   7.1.26 07:08:31

Yli 20 vuoden parisuhde päättyi, sen jälkeen yksi lyhyempi viritelmä. En ole halunnut mennä mihinkään tindereihin itseäni tyrkyttämään, en oikein tiedä miksi siellä itseäni tarjoaisin kun nykyisin seksi kiinnostaa aika vähän enkä myöskään tahdo ketään kanssani asumaan (eli kaunista kotiani sotkemaan ja kaappitilaa täyttämään). Livenä ei ketään tapaa kun en käy sellaisissa paikoissa, esim. baareissa.

Toiseksi nykyään oman tasoiseni mies olisi aika ruma ja vanha, enkä itse pysty sellaisesta romanttis-eroottisessa mielessä kiinnostumaan. Sikäli kuin kukaan nyt vastaavasti minusta kiinnostuisi. Valtaosa tässä iässä vapaana olevista miehistä on myös jotenkin ongelmaisia.

Olen aika introvertti ja viihdyn yksin, tarvitsen hiljaisen kodin jossa saa olla rauhassa. Hyvin sanottu myös tuo, että en halua seksistä velvollisuutta. Se muutama kerta vuodessa, minkä asia käy mielessä, hoituu helposti omin käsin.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   7.1.26 07:47:36

Jos nykyisen jälkeen tulisi jotain suhdetta, niin yhteenmuutto olisi se mihin en ehkä suostuisi enää.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   7.1.26 08:10:32

Parisuhteessa eläminen laskee elämänlaatuani jokaisella osa-alueella. Ei kiitos.

Lähettäjä: ensam 
Päivämäärä:   7.1.26 08:11:22

Kokeillut myös parisuhteita, mutta nautin enemmän elämästä yksin.
Jos kiva mies löytyisi, voisin alkaa seurustelemaan, mutta yhteen en aijo enää muuttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 08:13:16

Ainoa mies, johon olen ollut elämässäni rakastunut, on nuoruudenrakkauteni ja hän on naimisissa unelmakumppaninsa kanssa ja vaikka ei olisikaan niin ei hän minua silti huolisi. Ylipäänsä minun ikäisestäni ja näköisestäni naisesta ei huolisi muu kuin sellainen mies, jota en itse voisi ajatellakaan, siis jonkinlaiset äidinkorvikkeen tms. hyysääjän etsijät. Olen kuullut, että minun iässäni naisen on todennäköisempää saada lottovoitto kuin pysyvä parisuhde, joten eipä maksaisi vaivaa. Enkä lopultakaan edes haluaisi ketään muuta kuin tämän nuoruudenrakkauteni, kukaan muu ei tuntuisi miltään kuitenkaan.

Lisäksi kun lukee täältäkin millaisia parisuhteita naisilla on ilmeisesti päällisin puolin ihan normaalin oloisten miesten kanssa niin vaikuttaa siltä, että olen väistänyt luodin. Kyllä se taitaa niin olla, että useimmissa tapauksissa parisuhde huonontaa naisen elämänlaatua. Lapsistahan ei olisi enää toiveita kuitenkaan, joten niidenkään takia en parisuhteeseen lähtisi enkä edes haluaisi tehdä lapsia näin kauheaan maailmaan, en näe tulevaisuudessa juuri mitään toivoa.

Lähettäjä: Ok 
Päivämäärä:   7.1.26 08:48:03

Ymmärrän jos muna ei enää kinosta noin vanhana.

Lähettäjä: kerma 
Päivämäärä:   7.1.26 09:02:21

Sinkkuna ei kannata olla vaan ottaa vierelle laatua :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 09:10:13

En pidä seksistä niin paljoa, että jaksaisin kuunnella jatkuvaa vonkumista"

:D, ja se seksikin voi olla sitten todella huonoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 09:35:40

Nuoruuden rakkaudet ovat kyllä juurikin niitä haavekuvia, ne harvemmin pitävät paikkaansa. Ja vähän varttuneemmalla iällä sitä ei tahdo edes ymmärtää mitä siinä silloin näki.

Lähettäjä: Hellä 
Päivämäärä:   7.1.26 09:59:49

Katsokaapa huviksenne millaiset keski-ikäiset äijät kommentoivat amskidabamskin päivityksiä. Siis niin törkyisen näköisiä ja hoitamattomia turrukoita. Niiden imelät kommentit nuorelle naiselle suorastaan oksettavat. Eikä kyse ole keski-ikäisen naisen kateudesta, miksi mielipiteeni helposti leimattaisiin heidän keskuudessa.

Nykypäivän keski-ikäiset miehet on niitä, jotka on maanneet sohvalla viimeiset 25 vuotta tekemättä mitään ja joiden ero "tuli kuin puskista".

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   7.1.26 10:37:59

Yli 30 vuotta avioliittoa takana, nyt leski. Asun yksin maalla koiran ja kissojen kanssa ja nautin omasta rauhasta. Miesystävä (eronnut vuosia ennen kuin tavattiin) löytyy, mutta asuu kaupungissa. Kumpikin haluaa omaa rauhaa ja viikot ollaan omillamme, viikonloput hän tulee mun luo. Auttaa kaikissa kotihommissa, kantaa puita sisään, lämmittää takat, ruokkii kissat ja koiran ja maksaa aina ostokset ym.
Meillä tämä toimii oikein hyvin eikä meillä ole aikomusta muuttaa yhteen.

Ollaan molemmat +55, elämää nähneet ja kokeneet mutta kumpikin kaipaa läheisyyttä.

Eli etäsuhde. Toimii ainakin meillä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 10:41:59

Pitkä ja pitkähkö parisuhde elettynä ja todennut että miinukset ylittävät plussat. Ihastuminen ja alkuhuuma on kivaa mutta se menee ohi, sitten ne negatiiviset asiat alkavat kuormittaa enemmän ja enemmän. Jopa se ihana seksi laimenee niiden myötä. Lisäksi nautin rauhasta ja yksinolosta, omista rutiineista ja järjestyksestä liikaa, olen todennut etten pysty oikeasti rentoutumaan jos toinen ihminen on pitkään tilassani.
Eikä vaan taida olla ihmistä joka vastaisi tarpeitani, miestä jonka kanssa voisin olla oma itseni, joka pystyisi kommunikoimaan tarvitsemallani tavalla ja joka olisi energialtaan minua miellyttävä. Kokemukseni mukaan miehet ovat usein tunne-elämältään kehittymättömiä ja heillä on jotain ihme ennakkoajatuksia naisista ja heidän tunne- ja ajattelumaailmastaan. Edelleen tuntuu elävän miesten keskuudessa ajatus siitä että nainen on jotenkin hysteerinen olento joka ei kykene rationaaliseen ajatteluun joten miehen pitää tehdä se hänen puolestaan, tai "rauhoittaa" nainen ignooraamalla ja vähättelemällä hänen ajatuksiaan ja huoliaan. Nyt keski-ikäisenä nämä piirteet tuntuvat vain heissä vahvistuvan, yhdessä urautumisen ja muutosvastaisuuden kanssa.
Minulle parisuhde olisi parhaimmillaan syvää ystävyyttä hellyyden tunteilla ja yhteisillä ajatuksilla nykyisyydestä ja tulevasta. Kumppani olisi ihminen jonka kanssa jakaa asioitaan miettimättä reaktiota, jonka kanssa iloita ja surra varomatta väärinkäsityksiä ja jonka kanssa erillisyys ja hiljaisuuskin olisi ok.
Kun on ollut suhteessa jossa miesselittäminen, tunteideni ja ajatusteni mitätöinti, unelmistani ahdistuminen ja hiljaisuuden täyttäminen keinolla millä hyvänsä niin sinkkuus on asia josta ei helposti luovu.
Ystävät joiden kanssa voi avoimesti jakaa kaiken, aikuiset mahtavat lapset ja lemmikki. Oma tila ja päättämisen vapaus, vastuu vain omista tunteista. Tässä kohtaa elämää kultaakin kalliimpia asioita.

Lähettäjä: komppaan 
Päivämäärä:   7.1.26 10:46:04

Minulle parisuhde olisi parhaimmillaan syvää ystävyyttä hellyyden tunteilla ja yhteisillä ajatuksilla nykyisyydestä ja tulevasta. Kumppani olisi ihminen jonka kanssa jakaa asioitaan miettimättä reaktiota, jonka kanssa iloita ja surra varomatta väärinkäsityksiä ja jonka kanssa erillisyys ja hiljaisuuskin olisi ok.
Kun on ollut suhteessa jossa miesselittäminen, tunteideni ja ajatusteni mitätöinti, unelmistani ahdistuminen ja hiljaisuuden täyttäminen keinolla millä hyvänsä niin sinkkuus on asia josta ei helposti luovu.

Lähettäjä: Aamu 
Päivämäärä:   7.1.26 13:23:59

Koska ei jaksa mitään turhaa draamaa, mitä kumppanit monesti aiheuttaa.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   7.1.26 13:31:28

Pääsin lopulta eroon hankalasta parisuhteesta. Ei enää ikinä mun talossa asu ketään muuta ihmistä kuin mä. En jaksa enää mitään turhaa draamaa. Asun metsän keskellä koirien kanssa. Elämä on ihanaa. Saa tehdä mitä haluaa ja koska haluaa. Ei tarvitse selitellä kenellekään mitään.

Lähettäjä: rauh 
Päivämäärä:   7.1.26 13:41:22

Olen erakoitunut 40+ sinkku, aina halunnu parisuhteen mutta ujous ja rumuus estää :D kukaan ei kahta kertaa katso, saatika lähesty. Kerran oli miesystävä, sekään ei arvostanut yhtään vaan lokkeili, kinus rahaa ja sitä näki vain pikaisten ilojen merkeissä. Parempi ilman sitäkin vähää, säilyy edes jonkinlaiset itsekunnioituksen rippeet.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.1.26 13:58:35

Pärjäättekö yksin myös tulevaisuudessa kun yhteiskunta romahtaa? Vai muutatteko ulkomaille?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.1.26 14:01:28

"Pärjäättekö yksin myös tulevaisuudessa kun yhteiskunta romahtaa?"

Miten siis siitä miehestä siinä tilanteessa on apua?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.1.26 14:16:52

"Miten siis siitä miehestä siinä tilanteessa on apua?"

No mies auttaa monissa käytännön asioissa. Esim sillä tavalla.

Lähettäjä: user 
Päivämäärä:   7.1.26 14:17:19

Minulla takana melkein 20 vuoden parisuhde ja lapset tehtynä ja kasvatettuna. Erottiin, kun kuopus muuttu pois kotoa, tyhjän pesän syndrooma, joka tosin sai alkunsa jo aiemmin.

En koe tarvitsevani miestä mihinkä'än, nyt kun lapset on tehty ja omillaan. Mies oli ihan hyvä, mukava ja on edelleen tärkeä ihminen, josta minulla ei ole mitään kovin pahaa sanottavaa. En kuitenkaan kokenut, että hän olisi tuonut elämääni mitään plussaa. Ei kyllä isoa miinustakaan. Huomasin vain, että olin tyytyväisempi elämääni silloin, kun mies oli mökillä ja minä yksin kotona.

Yllä sanottiin hyvin tuo seksijuttu. Minäkään en ole koskaan ollut kovin innostunut seksistä ja lipidoni on matala. Isoin miinus miehessä oli se, että seksiä piti olla säännöllisesti ja vaikka exäkin oli tyytyväinen 1-2 kertaan kuukaudessa, tuntui se silti velvollisuudelta, joka saattoi olla ihan kohtuullisen miellyttävää sitten lopulta, mutta jota ilman olisin hyvin pärjännyt.

Mutta pointtina siis, että olen 40+v sinkku, koska lapsien kasvettua viihdyn paremmin yksin enkä koe tarvitsevani parisuhdetta mihinkään. Ja iso plussa ettei tarvitse harrastaa seksiä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.1.26 14:21:35

"No mies auttaa monissa käytännön asioissa. Esim sillä tavalla."

Millä perusteella ja missä käytännön asioissa? Voi olla niin päin että se mies jää työttömäksi, menettää terveytensä tms., jolloin nainen joutuu ottamaan vastuuta miehestään ja sitä hyysäämään. Miehet kuolevat tai sairastuvat keskimääräistä aikaisemmin kuin naiset.
Yksin ei tarvitse hyysätä ketään.

Lähettäjä: nippe 
Päivämäärä:   7.1.26 14:24:11

Mä poimin rusinat pullasta ja seukkaan sellaisen miehen kanssa, jolle riittää se että tavataan vain viikonloppuisin. En halua asua enää koskaan kenenkään kanssa 24/7 saman katon alla. Tykkään että mulla on oma tila ja aika, viikolla nautin etätöistä enkä tapaa kuin kavereita satunnaisesti. Viikonloput vietän sitten miesystävän kanssa. Mutta tosiaan tein selväksi jo heti alussa, että mitään tämän tiiviimpää ei ole luvassa.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   7.1.26 14:24:45

Pärjään yksin missä tilanteessa vaan. En miestä ota vaivoikseni sen takia, että yhteiskunta ehkä romahtaa jossain vaiheessa. Eihän sitä tiedä olenko edes elossa silloin. Elän tässä ja nyt eikä jossain tulevaisuudessa.

Lähettäjä: erakko 
Päivämäärä:   7.1.26 14:29:52

Kun erosin 40-vuotiaana, olin kokenut vuosikymmenen ajan ihan hirveää lyttäystä kumppanini puolelta. En mene yksityiskohtiin, mutta vähintään henkistä väkivaltaa oli.

En etsinut uutta suhdetta, koska halusin vain olla rauhassa enkä näännyttää enää itseäni kotipiikana. Muutin paikkakunnalle, jonne olin haikaillut jo vuosia, koska ystäväni asuivat siellä ja vietin siellä jo valmiiksi ison osan vapaa-ajastani.

Valitettavasti olen hyvinkin seksuaalinen ihminen, joten loppuelämän selibaatti ei lopulta tullut kysymykseen. Nyt olen tilanteessa, jossa elämässäni on kolme fiksua, luotettavaa miestä. Yhden kanssa olen avoimessa suhteessa, mutta asun yksin. Kaksi muuta tietävät, että olen suhteessa, ja heille riittää kevyemmät kohtaamiset silloin tällöin.

En halua enää ikinä olla yhdellekään miehelle arvoton kotipiika, jota ei tarvitse kunnioittaa, jolla ei saa olla omaa seksuaalisuutta ja jonka tärkein arvo on siinä ikuisessa piikomisessa, vaikka minulla on omakin ura, mielipiteet ja elämän intohimot. Nyt elän itsenäistä elämää kodissa, jossa kukaan ei suutu minulle, jos joku lusikka on poikittain tiskialtaassa, saan katsoa omasta telkkarista mitä haluan, ja minua hemmotellaan ja kosketaan, autetaan ja annetaan esimerkiksi ihan oikeita joululahjoja.

Olen nyt 44-vuotias enkä usko, että tästä enää mielipide muuttuu.

Lähettäjä: ¨ 
Päivämäärä:   7.1.26 14:32:35

Ei kai kukaan ota miestä vain sen vuoksi, että yhteiskunta "saattaa" joskus romahtaa. :D Varsinkaan kun ei tosiaan tiedä onko siitä miehestä silloinkaan yhtään mitään apua mihinkään. Kannattaa varmaan elää tuon varalta kymmeniä vuosia miehen kanssa, vaikka oikeastaan eläisi mieluummin yksin.

Lähettäjä: erakko 
Päivämäärä:   7.1.26 14:52:47

Tuo "yhteiskunta romahtaa" oli kyllä hyvä heitto :D. Nauroin sille ihan ääneen!

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   7.1.26 15:19:17

Onneksi voi luoda sellaisia ihmissuhteita, joihin voi tukeutua sen yhteiskunnan romahduksen koittaessa. Niitä kutsutaan ystäviksi. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 15:23:37

"Pärjäättekö yksin myös tulevaisuudessa kun yhteiskunta romahtaa? Vai muutatteko ulkomaille?"

Jos suomalainen yhteiskunta romahtaa niin kyllä se on silloin romahtanut muuallakin. Ja kun tämänkin palstan kuvauksia miehistä lukee niin eipä niistä kovin monesta olisi mitään apua tuollaisessa yhteuskunnan romahduksessa.

Jos yhteiskunta romahtaa niin yritän huolehtia iäkkäistä läheisistäni, ja jos heitä ei enää ole niin on aivan sama minunkin kuolla pois.

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   7.1.26 15:34:25

Kuinkahan moni mahtaa iltaisin ajatella kumppaninsa vieressä makoillessaan, että "huhhuh, onneksi minulla on tuo Pentti tuossa rinnalla, jos vaikka yhteiskunta romahtaa!"

Tosin, jos sellaista miettii, todennäköisesti joutuu myös miettimään, pitääköhän Pentin CPAP-laite pakata tosipaikan tullen myös mukaan, ja menisikö se selkärepussa vai urheilukassissa. Ja mites kun Pentillä on se keliakia, että kai se on sitten kaupan kautta lähdettävä metsään asumaan kuitenkin, kun kanervassa voi olla gluteenia. Ja olikohan sillä Pentillä enää edes niitä villasukkia ja saiko se aikaiseksi ostaa ne pitkät kalsarit.

Ja samaan aikaan Pentti näkee makoisaa unta toimiston Sirpasta, joka iski pikkujouluissa silmää, ja unessaan pelastaa Sirpan palavasta rakennuksesta yhteiskunnan romahtaessa.

Lähettäjä: ¨ 
Päivämäärä:   7.1.26 15:37:55

Ja sodan sattuessa Pentti lähtisi rintamalle ja lopputulema olisi että viiva jäisi yksin.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   7.1.26 16:28:30

Minäkin yli 40v, jo reilut 10v sitten erosin viimeisimmästä ja ainoasta parisuhteesta. Välillä se yksinäinen elämä surettaa ja olisi kiva jakaa arkea toisen kanssa. Mutta täytyy sanoa että samaistun kyllä kaikkien muiden antamiin vastauksiin, ei siitä mihinkään pääse.

Tilanne ei kyllä taida ihan heti olla muuttumassa, mistäpä niitä miehiä alkaisi yht'äkkiä nurkissa pyöriä kun ei tähänkään saakka ole ollut mistä ottaa. Ainakaan sellaista sopivaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 16:35:12

Pentillä ei tee paljoa silloinkaan kun yhteiskunta romahtaa. Pentin erikoisosaaminen tietokoneen hakkaaminen ei lohduta eikä Pentin kunto ja taidot riitä kompensoimaan Pentin suurta ruokahalua ja epäreilua oman edun tavoittelua.

Lähettäjä: mies 
Päivämäärä:   7.1.26 17:01:12

Itsehän olen miehenä jo kauan sitten hyväksynyt sen tosiasian ettei naisesta ole mitään hyötyä yhteiskunnan romahtaessa, päinvastoin on vain yksi suu lisää ruokittavana ja toinen ihminen huolehdittavana itseni lisäksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 17:46:56

Jos maailman loppu tulee niin harvassa on ne hyödylliset miehet :D siis ne älykkäät ja hyväkuntoiset ihmiset, jotka siitä voivat selvitä. Ihan perus käden taitojen osaaminen joka naisen kohdalla on ihan järkevää ja sitten vaikka pitää omaa kotivaraa ja perehtyä mitä jossain kriisitilanteissa tulee tehdä. Parisuhteeseen ei kannata ruveta sen takia että joku ukko pelastaa :D varsinkaan jos ukko ei ole fyysisesti kovin hyvässä jamassa niin hänestä voi tulla myös taakka.

Lähettäjä: Nonna 
Päivämäärä:   7.1.26 18:18:19

Nythän valtio on saanut huomautuksen EU: n toimesta. Työttömiä on liikaa, talous ei kasva. Ollaan Kreikan tiellä.

Jos vaikka sähköverkko on pitkään poissa käytöstä kyllä täällä aika hiljaista tulee olemaan oli sitten mies tai nainen. Nykyään mies ei välttämättä tuo taloudellisesti tai mitenkään minkäänlaista turvaa naiselle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 19:30:42

Nimimerkki "mies" tuossa antoikin hyvän esimerkin mitä tarkoitin niillä miesten ikiaikaisilla käsityksistä naisista. Ja elävän esimerkin siitä millaisia "miehiä" tässä muka pitäisi sitten sietää vs sinkkuuden valitseminen... vastannee aloittajan kysymyksiin.

Mihin yhteiskunnan romahtaessa käytetään kiveksiä ja penistä? Nehän ne ovat ainoat avut mitä naisilla ei ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 19:58:37

En ole ihminen, joka ajattelee aktiivisesti "maailman romahtamista" tai "zombiehyökkäystä", mutta toki olen realisti ollut aina: oman kokemukseni mukaan maailman romahtaessa joutuisin naisena edelleen huolehtimaan itsestäni kykyjeni mukaan.
Ei minun ympärillä olevat miehet olisi kuin rasite: pää ei kestä mitään, kunto ei kestä mitään, miehen logiikka on urbaani legenda ja tilanteen vaatima nopea päättely ja sen mukainen tunteeton toiminta on aika harvinaista miehillä.

Perustan mielipiteeni entisiin suhteisiini, joissa jouduin kaiken jälkeen (tuloerot, asema, asenteet jne) aina olemaan se, jolla piti olla isommat pallit, että ihan tavallinen arki hoituu tai että kriisitilanteesta päästään punnertamaan takaisin normitasolle.
Ja sekin toki teki minusta hirviön ja naisen irvikuvan miehille, joille naiset ovat hoivaavia, lempeitä ja sopivalla tavalla ahkeria ja uskollisia ja luotettavia.

Vuosien kipuilun jälkeen tiedän, että olen kaikkea yllä mainittua (enkä suinkaan ihmishirviö), mutta en tarvi enää parisuhdetta sen mittaamiseksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 20:03:26

Tuo on muuten totta, että heikon miehen kanssa naisen pitää olla se suhteen "mies", joka hoitaa hommat kotiin. Sitten ihmetellään miksi se kumppani ei seksuaalisesti enää sytytä..

Lähettäjä: Perustyttö joskus 
Päivämäärä:   7.1.26 20:23:07

Minä tein kaiken oikein aikanaan, olin kiltti ja nätti ja hoikka tyttö ja koulutin itseni ja menin töihin ja otin kunnon miehen ja kasvatin yhden lapsen hyvässä perheessä.
Ja sitten kun lapsi lähti lukioon ja olin tehnyt kaiken hyvin, väsähdin henkisesti aivan täysin.
Otin lopulta eron ja pääsin eroon virttyneestä äijästä, velvollisuusseksistä, epätasaisesti jakautuvista vastuista ja velvollisuuksista, tarpeettoman isosta talosta, tarpeettoman kalliista autoista ja harrastuksista ja elämäntavoista ja ennen kaikkea pääsin eroon siitä tunteesta, että olet koko maailman keskipiste väärällä tavalla: ympärillä pyörii ihmisiä vaatimassa jotain tai on tukeutumassa sinuun tai olettamassa jotain, etkä saa mitään takaisin.

Ero oli elämäni paras päätös ja yhden aikakuden loppu ja uuden alku.

Olen onnekas, että sain elämän järjestettyä näin; elelen nyt omanlaistani elämää, koska olen sen ansainnut. Tein oman (parhaan) osani nuorena ihmisenä ohjeistuksen mukaan, mutta nyt haluan tehdä jotain muuta ja ilman ohjekirjaa.

Lähettäjä: Nakke 
Päivämäärä:   7.1.26 20:39:13

Olen eronnut vasta n. 1,5 vuotta sitten. Mulla on etäsuhde, nähdään silloin tällöin. En ole valmis parisuhteeseen enkä tiedä haluanko edes enää mitään sen vakavampaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 21:09:26

"Pärjäättekö yksin myös tulevaisuudessa kun yhteiskunta romahtaa?"

Piti pärjätä yksin, vaikka yhteiskunta oli kukkeimmillaan ja rinnalla aviomies.

Jos tulevaisuudessa yhteiskunta romahtaa, niin sittenhän sitä taas toimitaan tilanteen mukaan mahdollisimman viisaasti, mutta en enää vedä joutoihmisiä perässäni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 21:11:55

Harva nykyajan ihminen ylipäänsä pärjäisi missään yhteiskunnan totaaliromahduksessa, oli mies tai nainen. Kun lakkaa vettä tulemasta hanasta ja kotivarakin on juotu, niin siinä jo moni meistä on pulassa ihan sukupuolesta riippumatta.

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   7.1.26 21:14:29

Jos yhteiskunta romahtaa niin luuleeko joku tosissaan että kaikki miehet jää siihen vaimonsa vierelle ja yhdessä otetaan mitä vastaan tulee :D

Lähettäjä: Kauhea nainen 
Päivämäärä:   7.1.26 21:49:55

Olen yli nelikymppinen yksin elävä nainen, ei lapsia. Minäkin kokeilin parisuhteita, mutta en nähnyt siinä mitään järkeä, joten lopetin.

Elän ihan tavallista elämää; käyn töissä ja maksan laskut ja verot ja vapaa-ajalla puuhastelen mielekkäitä asioita ihmisten seassa ja osana ympäristöä ja yhteiskuntaa.
Silti olen oman osani saanut ja saan edelleen siitä kritiikistä, mitätöinnistä ja halveksunnasta, jonka itsellinen/yksinelävä/yksinhuoltaja nainen saa.

Minä en siitä niin paljon osaa enää kärsiä, koska suvussani on laisiani naisia, jotka ovat myös tehneet erilaisia valintoja aikanaan ja omassa ympäristössään.
Yksi jäi leskeksi ja päätti pysyä sellaisena, koska ei halunnut miestä ja avioelämää, toinen ei halunnut parisuhdetta ja koulutti itsensä niin korkealle, että syy yksinelämiselle ja lapsettomuudelle oli selkeä.
Kauheita akkoja ja ehkä ne pahimmat kriitikot jo hiljenesivät ja jättäisivät rauhaan sillä, että en jatka "vioittunutta" geeniperimääni..?
Mutta en usko.
Joidenkin silmissä nainen ei voi tehdä mitään oikein.

Lähettäjä: Kauhea nainen 
Päivämäärä:   7.1.26 22:50:20

Ylllä joku sanoi naisista ja odotuksista: "hoivaavia, lempeitä ja sopivalla tavalla ahkeria ja uskollisia ja luotettavia".
Jotkut naiset (ei kaikki) on, jos sille annettaan mahdollisuus ja arvo.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.1.26 22:56:52

Ei nykynaisista ole yhtään mihinkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 23:03:12

"Ei nykynaisista ole yhtään mihinkään."

Ei sinua olisi entisaikojenkaan nainen huolinut, oikeastaan vielä vähemmän kuin nykynainen koska sinulta oltaisiin odotettu kovaa työtä perheen elannon eteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 23:40:36

"Ei nykynaisista ole yhtään mihinkään."
No eihän niistä naisista ole ennenkään ole ollut yhtään mihinkään, joten mene modernien miesten uhkeaan joukkoon ja jos et siellä pärjää, niin kuole pois tai erakoidu ja vetäydy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 02:26:30

No mihin viivasta siis ois? Muuta kuin vihaamaan ja valittamaan?

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   8.1.26 09:34:00

Yritin seurustella näennäisesti kunnollisen miehen kanssa n.5-v. Aluksi oli mukava kun mies ei juonut, hyvännäköinen ja menestyväkin. Mutta pian tarina muuttui..jatkuva vonkaus p..ua..ihan jatkuva! 2 kertaa vkossa liian vähän . Kerran vkossa oli kuin sexiä ei olisi lainkaan. Kun tuli mun luokse vkonlopulla niin samantien tisseihin kiinni ja saisko tänään. Sain virtsatulehduksia ja kuurin aikana oli toinen hiljainen kun oli vkonloppu pilalla. Muista vioista en viitsi edes mainita. Lopetin suhteen ja nyt olen todella tyytyväinen elämääni ja yksikään mies ei enää minulta vongu mitään.

Lähettäjä: jes 
Päivämäärä:   8.1.26 10:25:11

Ahaa eli täällä siis alkoi tää romahduskeskustelu.

Hei kuule - , tiedäthän sä, että jos sota alkaa niin miehet lähtee rintamalle ja suuri osa naisista jää kotiin, ihan niinkuin viime sodankin aikana? Ja ihan niinkuin viime sodankin aikana, naiset hoitaa kodin ja maanviljelyn ja metsätyöt. Kannattaa ehkä tutustua Suomen historiaan edes pikkiriikkisen niin että ymmärtäisit miten naiset on poikkeusoloissa toimineet.

Jos ihan käytännön apua ajatellaan niin takuuvarmasti parhain käytännön apu tulee niiltä NAISILTA jotka tässä lähiseudulla pyörittävät hevostelleja ja maatiloja. Heillä on kaikki käytännön taidot traktorin korjauksesta vesiputkien korjaukseen.

Mun eksä ois just ja just pystynyt korjaamaan jotain internettiin liittyvää mutta oli käytännössä täysin avuton jo parin tunnin sähkökatkon aikana. Hyvä ettei itkuun purskahtanut kun sähköt lähti, siinä sitten joutui kaiken muun ohessa lohduttelemaan miesvauvaa. Että kyllä se Facebook kohta taas aukeaa niin pääsee lukemaan onko kaveri jo lämmittänyt mikropitsan vai ei.

Ne jotka auttoi, oli maatilan vanhat emännät ja lähimmän ratsastuskoulun opettaja. Ne on niitä ihmisiä joihin voi luottaa hätätilanteessa.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   8.1.26 10:47:45

jes puhuu totta! tää minunkin "mies" kapusin mun sohvalle vara-avaimella kun minä olin iltavuorossa. Tullessani puol 22 illalla kotiin väsyneenä alko vonkaus ja iltapalasta kyseleminen :) Hän oli nuuka ku piru ja itse ei vaivautunut tuomaan oikeastaan koskaan mitään kivaa syömistä vkonlopuksi.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.1.26 10:55:12

Hymyilyttää nämä 'miesten' epätoivoiset sönkötykset ;DDD

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 10:57:16

"Hei kuule - , tiedäthän sä, että jos sota alkaa niin miehet lähtee rintamalle ja suuri osa naisista jää kotiin, ihan niinkuin viime sodankin aikana? Ja ihan niinkuin viime sodankin aikana, naiset hoitaa kodin ja maanviljelyn ja metsätyöt. Kannattaa ehkä tutustua Suomen historiaan edes pikkiriikkisen niin että ymmärtäisit miten naiset on poikkeusoloissa toimineet."

Niinpä niin, miehet sotivat mutta naisten piti venyä kaikkeen työhön JA hoitaa ne haavoittuneet, traumatusoituneet miehet ja kaatuneidenkin perheet. Itse asiassa edes se sotiminen ei olisi käytännön tasolla onnistunut ilman naisia. Vai kenen luulette siellä ammustehtailla työskennelleen? Minun mummoni tuskin oli siellä ainoa nainen.

Täytyy sanoa että ellei mitään muuta argumenttia keksi sille että naisella pitäisi mies olla kuin äärimmäiset poikkeusolot (mikä sekään nyt ei ole kovin validi syy) niin tosiaan naiset jotka valitsevat sinkkuuden tekevät sen juuri oikeista syistä.

Lähettäjä: Asdaf 
Päivämäärä:   8.1.26 10:58:31

En tunnista itseäni, enkä oman kylän miehiä tuollaisiksi. Täällä miehet käy päivätöissä ja vielä päälle kasvattaa lihakarjaa ja/tai viljelee peltoja. Joillakin on vielä hevosiakin. Osaavat korjata itse autot, työkoneet ja tehdä talon työt. Ahkeria ihmisiä, joilta saa apua niin kylät naiset kuin miehet. En tiedä täällä kuin yhden tapauksen, missä nainen on lähtenyt lätkimään ja sekin tuli muutaman kuukauden päästä takaisin. Ehkä ne miehet ovat muualla Suomessa sitten erilaisia?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.1.26 11:05:51

Tunnetteko te tämän päivän nuoria naisia? Uskotteko tosissanne, että niistä olisi maatalous- ja metsätöihin? Tai ammustehtaalle?

Ne ihmiset, jotka kykeni sodan aikaan kaikkeen siihen mitä tekivät ovat monen sukupolven takana. Jos on miehetkin pullamössöytyneet niistä ajoista niin naisissa ero on vielä dramaattisempi. Miehet kyllä kykenee siihen sotimiseen, mutta ei kaupungista naisia saada fyysisiin töihin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 11:32:04

Selviytymiskeskustelua voisi jatkaa tuolla sitä koskevassa ketjussa?