Lähettäjä: Äläpä 
Päivämäärä:   6.1.26 20:51:37

Asiat ei ole ikinä mennyt putkeen. Olen aina auttanut muita, kannustanut muita. Kuunnellut murheet, neuvonut. Kun ei ole omaa puolisoa löytänyt, niin vähän kuin jättänyt oman elämän syrjään. Eihän minussa ole mitään puhumista. Ollut vanhempien apuna, hoitanut sisarusten lapsia jne.

Isoja virheitä toki ja voin syyttää vain itseäni. Lähdenkö tavoittelemaan yksin lasta, muutanko eri kaupunkiin vai mitä. Aika on ns lopussa. Nykyisellään elämä tuntuu puolikuolleelta. Työssä käyn, hevonen on - siinä kaikki.

Mitä tekisit?

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   6.1.26 20:53:27

Monella ei ole edes sitä työtä tai hevosta...mikä vika sinkkuna olemisessa? ja mikä olettamus taas että ihminen on vain arvokas parisuhteessa. Lapsia tosiaan voi saada yksinkin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   6.1.26 21:03:45

Hanki se lapsi, vietä välivuosi ulkomailla, mikä nyt tekee just sut onnelliseksi. Olet oman elämäsi päähenkilö.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.1.26 21:07:15

Ikäsi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.1.26 21:16:58

Muuten sama, mutta parisuhde väärän ihmisen kanssa, terveys mennyt, ei mitään omistajuuksia. Autoinpa vielä niitä ihmisiä, jotka eivät halunneet auttaa minua. Aika ikävä fiilis jäi kaikista.

Heivaa noi kaikki hyväksikäyttävät ihmissuhteet. Täytä se aika jollain muulla. Elämän laatu saattaa parantua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.1.26 21:18:51

Tämän siitä nykyään saa kun on kasvatettu niin, että muut ovat itseä tärkeämpiä. Tänä päivänä pärjäävät vain itsekkäät, ne jotka auttaa käytetään hyväksi.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   6.1.26 21:24:10

Ei oo ihminen ikinä tyytyväinen, joten ihan sama mitä jatkossa teet. Sulla on läheisiä ihmisiä, työ, hevonen... kamoon nyt.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   6.1.26 21:26:59

"Kun ei ole omaa puolisoa löytänyt, niin vähän kuin jättänyt oman elämän syrjään. Eihän minussa ole mitään puhumista."

Oletko siis itse sitä mieltä, että ainoat puhumisen arvoiset asiat elämässä ovat puolison ja lasten asiat?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.1.26 21:38:17

Mies ja lapset ei ole päämäärä vaan yksi vaihtoehto loputtomassa vaihtoehtojen suossa.

Haluaisitko oikeasti miehen taakaksi? Joutuisit avioliiton/parisuhteen nimissä prostituoimaan itseäsi tai mies lähtee. Haluaisitko todella lapsia, ne on todella vaativia, imevät sinut tyhjiin ja pahinta on että sekoat niin, että annatkin lasten imeä itsesi tyhjiin. Sinusta jää jäljelle tyhjä kuori ja joutuisit elämään muille.

Nykyinen elämäsi on ihanaa. Vastaat vain itsellesi, sinulla on perhe jonka jäsenet pitävät itsestään huolta ja annat energiastasi vain sen verran kun on sinulle sopivaa ja riittävää. Varmasti perheenjäsenesikin arvostavat apua lasten hoitoon ja asioiden hoitoon. Sua ei kukaan painosta seksiin tai kysy joka päivä mitä syödään, mitä ruokaa teet, miksi et oo tiskannut ja sulla on aikaa ajatella. Yksikään lapsi tai mies ei mangu ja vaadi sinulta jotain.

Voit uskoa että kaikki suhteessa olevat lapselliset kaipaisi sun vapautta ja aikaa. Itsellisyyttä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.1.26 21:41:32

Kun ei ole omaa puolisoa, niin elämästä puuttuu melkein kaikki... Siis sellainen oma puoliso, joka on kerran ollut, siis täydellinen juuri minulle kaikin puolin, tärkeimpänä tietenkin henkinen yhteys. Ei siinä mitään muille puhumisen aiheita tarvita, kaksin on hyvä.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   6.1.26 22:08:34

Oman puolison haikailijan kannattaa muistaa, ettei toista ihmistä voi omistaa.

Kyllä jokainen on oman elämänsä päähenkilö, vaikka siihen ei kuuluisi tasan ketään muuta.

Lähettäjä: go girl 
Päivämäärä:   6.1.26 22:19:49

Ikinä ei ole liian myöhäistä alkaa elää vain pelkän elossa olemisen sijaan.
Ole rohkea ja tee asioita mitä just sinä haluat tehdä, koe, ota oman elämäsi päärooli ja nauti tästä ajasta mitä sinulla tällä pallolla vielä on. Sitä aikaa kun on meillä kaikilla vain rajallinen määrä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.1.26 22:41:38

ei hele , ei siinä oo omistamisista kysymys, kun on oikea kanssa... Hirveetä millaisilla perusteilla ihmiset valitsevat kumppaneita, ei malteta odottaa sitä oikeata ja sitten pitää puhua omistamista ja ties mistä.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   6.1.26 22:58:31

Hassuahan se on. Kun on 30-vuotias, ei ole lapsia tai kumppania. Itse koen olevani epäonnistunut. Kavereilla on perheet ja omakotitalot. Työkaverit jauhavat kumppaneistaan, lapsistaan jne. Itse olen kyllä viime vuodet elänyt elämääni ns. täysillä. Olen opiskellut, tehnyt töitä, harrastanut, tehnyt vapaaehtoistöitä jne. Silti koen olevani epäonnistunut ja häpeän nykytilannettani. Ei ole säästöjä koska olen mieluummin elänyt.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   6.1.26 23:06:54

Kirjoita paperille
Mitä haluat elämältä?

Ja vielä tärkeämpää kirjoita
Miksi haluat?

Ala toteuttaa unelmia!

Mä jäin pois töistä. Olen yksin ja työtön. Ei harrastuksi taibrutiineja. Alan jo toipua pikkuhiljaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.1.26 23:26:58

Lähettäjä.

Päivämäärä6.1.26 22:41:38

ei hele , ei siinä oo omistamisista kysymys, kun on oikea kanssa... Hirveetä millaisilla perusteilla ihmiset valitsevat kumppaneita, ei malteta odottaa sitä oikeata ja sitten pitää puhua omistamista ja ties mistä.

Hahha

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   7.1.26 00:11:14

"'Hassuahan se on. Kun on 30-vuotias, ei ole lapsia tai kumppania. Itse koen olevani epäonnistunut. Kavereilla on perheet ja omakotitalot."

Itse samassa tilanteessa, MUTTA koen sen sijaan olevani onnistunut. Nimittäin onnistunut välttämään kaiken tuon ansan. Siis lapsiansan ja yhteisen omaisuuden jne.

Puoliso mulla on, kannatti odottaa hyvää.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   7.1.26 00:59:44

”Lähettäjäe
Päivämäärä7.1.26 00:11:14

"'Hassuahan se on. Kun on 30-vuotias, ei ole lapsia tai kumppania. Itse koen olevani epäonnistunut. Kavereilla on perheet ja omakotitalot."

Itse samassa tilanteessa, MUTTA koen sen sijaan olevani onnistunut. Nimittäin onnistunut välttämään kaiken tuon ansan. Siis lapsiansan ja yhteisen omaisuuden jne.”

Sama täällä! Pidän itseäni onneekkaana tässä suhteessa että elän itsekseni ja että olin fiksu jo nuorena että pystyin katsomaan näitä jotka meni tuon perinteisen kaavan mukaan ja näkivät sen poikaystävän löytämisen elämän tarkoituksena kriittisesti. Se on lähinnä ansa naisille. Toki mä olin vähemmistöä tuolloin ja ymmärrän että jotkut kokee kuten aloittaja sen epäonnistumisena ja ehkä herkemmin voi jäädä ulos porukoista mutta sitten pitäisi löytää parempia ihmisiä ympärille ja samassa elämäntilanteessa olevia.

Lähettäjä: ::: 
Päivämäärä:   7.1.26 08:40:58

No en tiedä kannattaako sinkkuna oikein yrittää raskautua? Tuon osalta ehkä vetäisin henkeä. Noin muuten niin elämähän on sellaista kun sen muotoilee, toki kaikkiin asioihin ei pysty itse vaikuttamaan.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   7.1.26 10:03:17

Kyllähän sen huomaa, kun muilla on lapsia ja puoliso, että sinkkuna niissä porukoissa jää kyllä sivustakatsojaksi. Kuuntelee muitten juttuja, mutta ei voi niihin juurikaan osallistua, kun ei ole mitään yhteistä. Lapsettomat, mutta puolisolliset, pystyvät osallistumaan jotenkin keskusteluihin. Ei ketään kiinnosta mitä sinkun elämään kuuluu tai mielipide asioihin, kun ei niillä ole kokemusta tai tiedä miltä tuntuu elää parisuhteessa tai lapsiperheessä. Heille voidaan uskoutua, mutta mielipiteellä ei ole suurta arvoa kokemuksen puutteen takia. Jos jotain kommentoi, niin kommenteille tulee vaan vastaus, että et sinä voi tietää , kun et ole samassa tilanteessa, tai sitten sille ei muuten vaan anneta erityisemmin arvoa.

Sitten sitä ei vähitellen jaksa enää edes kertoa omia asioita tai osallistua niihin keskusteluihin. Pysyy sivustakatsojana ja -kuuntelijana, sitten alkaa pikku hiljaa jättäytyä pois.

Omassa elämässä en ole sivustakatsoja, mutta ainoana sinkkuna muiden seurassa aika näkymätön. Joo pitäisi varmaan hakeutua kaltaistensa seuraan, mutta tämän ikäisenä uusien kavereiden ja piirien hankkiminen ei ole niin helppoa enää. Ja jaksaako sitä enää, kun yksinkin on tottunut jo olemaan ja oppinut viihtymään.

T. +30v lapseton sinkku.

Lähettäjä: Ruusa 
Päivämäärä:   7.1.26 10:21:14

Lähettäjä:
Päivämäärä: 7.1.26 10:03:17

Kyllähän sen huomaa, kun muilla on lapsia ja puoliso, että sinkkuna niissä porukoissa jää kyllä sivustakatsojaksi. Kuuntelee muitten juttuja, mutta ei voi niihin juurikaan osallistua, kun ei ole mitään yhteistä. Lapsettomat, mutta puolisolliset, pystyvät osallistumaan jotenkin keskusteluihin. Ei ketään kiinnosta mitä sinkun elämään kuuluu tai mielipide asioihin, kun ei niillä ole kokemusta tai tiedä miltä tuntuu elää parisuhteessa tai lapsiperheessä. Heille voidaan uskoutua, mutta mielipiteellä ei ole suurta arvoa kokemuksen puutteen takia. Jos jotain kommentoi, niin kommenteille tulee vaan vastaus, että et sinä voi tietää , kun et ole samassa tilanteessa, tai sitten sille ei muuten vaan anneta erityisemmin arvoa.

Ohhoh, onpas sulla kurjia kavereita! :( Omassa kaveriporukassa minulla sinkkuna ja lapsettomana on aivan erilainen kokemus, en koe tuollaista kuvailemaasi vaikka muut ystävistäni ovat perheellisiä tai vähintään suhteessa. Toivottavasti sulle ja muille tuollaista kokeville löytyisi elämään mukavampia ihmisiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 10:27:13

Itseään varten omaa elämää eletään. Pyri tekemään siitä oman näköisesi.

Lähettäjä: keski-ikäinen 
Päivämäärä:   7.1.26 11:49:03

Ole nyt hyvä ihminen onnellinen jos sulla on työ ja toimeentulo ja terve hevonen! Ei se lapsiperhe-elämä mitään auvoa ole, et saa nukkua ja kaikki ex-tempore jutut saa unohtaa eikä suunnitellutkaan jutut onnistu koska se lapsi sairastuu tietenkin just silloin kun pääsisit humppaamaan ja miehet ei hoida lapsia niin kuin naiset. Itse olen ollut onnellinen että en joutunut lapsiansaan epäkelvon kumppanin kanssa, se jos mikä on kamalaa. Tosi moni kaveri on sen kokenut ja myös sen että vaikka olisi hyväkin mies niin ei se välttämättä osallistu ihan niin satasella lapsiarjen pyörittämiseen, kyllä on välit viilentyneet monen ystävän kanssa kun heillä ei kertakaikkiaan ole sen perhe-elämän lisäksi yhtään ylimääräistä energiaa pitää yllä edes normaaleita kaverisuhteita, he alkavat hengaamaan niiden kanssa joilla samanikäisiä lapsia ja saavat leikkitreffeillä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli kaveriseuraa lapselle ja itselleen jonkun jolle valittaa arjen vaikeudesta.
Koita tutustua lapsettomiin aikuisiin.

Lähettäjä: Kummallista 
Päivämäärä:   7.1.26 15:31:58

Naisten elämäntuska iskee siinä 40 korvilla. Jotenkin on siinä kohden vedenjakajalla. Alkaa miettiä mitä olisi halunnut saavuttaa ja mistä on jäänyt paitsi. Perhe-elämässä lapset kasvaa ja muuttuu, lapsettomuus ahdistaa, puoliso ottaa kaalista ja työnkin osalta toivoo jotain eritavalla vähintään työyhteisön osalta.
Veikkaan että kyse on estrogeenin vähenemisestä.
Hyvä muistaa että on yleinen ilmiö vaikkei se itseä juuri lohduta. Kunhan muistaa ettei vika ole muissa vaan ihan oman pään sisällä. Jos kaipaa muutosta niin itse se on tehtävä. Muiden muutosta on turha odottaa.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   7.1.26 15:41:44

"Hassuahan se on. Kun on 30-vuotias, ei ole lapsia tai kumppania. Itse koen olevani epäonnistunut. Kavereilla on perheet ja omakotitalot. Työkaverit jauhavat kumppaneistaan, lapsistaan jne"

Aika monella valitettavasti myös jonkinlainen perhehelvetti ja/tai talon velat painaa niskaan. Ja kun jauhaa jatkuvasti kumppanista ja lapsista, niin silloinhan sitä vasta onkin omassa elämässään sivustakatsoja, joka elää toisten kautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 15:45:21

"Kun ei ole omaa puolisoa löytänyt, niin vähän kuin jättänyt oman elämän syrjään."

Ja jos olisit löytänyt, niin kuinka pahasti olisitkaan syrjässä omasta elämästäsi. Eläisit vain miehen elämää, ja sille miehelle. Ja valittaisit ht.netissä päivä toisensa perään.

Omaa elämää eletään itselle ja itsensä näköisesti. Se on pyrkimys.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 17:02:43

"Naisten elämäntuska iskee siinä 40 korvilla. Jotenkin on siinä kohden vedenjakajalla. Alkaa miettiä mitä olisi halunnut saavuttaa ja mistä on jäänyt paitsi. Perhe-elämässä lapset kasvaa ja muuttuu, lapsettomuus ahdistaa, puoliso ottaa kaalista ja työnkin osalta toivoo jotain eritavalla vähintään työyhteisön osalta."

Mulla ihan päin vastoin! Olen nyt 42 ja elämä on parempaa kuin ikinä, lapsettomuus ei häiritse enää yhtään, pitkä parisuhde on nyt parempi kuin koskaan," tunnen itseni" eikä kiinnosta enää muiden mielipide mistään eikä mitään tarvetta minkäänlaisille kulisseille, mitä ehkä joskus oli.

Aloittajalle, ei minussakaan ole mitään puhumista mutta mitä sitten. Koita selvittää mikä se on mitä ajattelet että sulta puuttuu ja sitä kohti sitten vaan - mut ei ehkä kannata ripustaa omaa onnellisuuttaan kenenkään toisen varaan.

Lähettäjä: hmmh 
Päivämäärä:   7.1.26 17:16:41

Tuossa tilanteessa varmaan lähtisin uudistamaan elämää hevosen kautta. Lähde treenaamaan sen kanssa jotain ihan uutta lajia? Ratsastusjousiammunta? Länkkäri? Matkaratsastus? Ihan mitä vaan. Koet uusia asioita ja saat uusia ystäviä, pääset ulos tutuista kuvioista.

Sinuna selvittäisin ihan rauhassa ja kunnolla että mitä elämältä oikeasti ja aidosti haluaa. Yhden ihmisen onni kun ei ole toisen onni, muihin on turha verrata. Mutta jos ei ole itselleen hahmotellut sitä omaa visiota niin sitten tulee helposti todella eksynyt ja turhautunut olo.

Mä täytin just 45v ja olen onnellisempi kuin ikinä. Lapsia ei ole, miehestä pääsin eroon. Rahat ihan lopussa. Mutta olen terve, eläimet on kunnossa, katto pään päällä ja koen lähinnä tuskastumista siihen että vuorokaudessa on vain 24 tuntia aikaa toteuttaa unelmiaan. Olen ylpeä siitä mitä olen saavuttanut ja uskon vakaasti että parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   7.1.26 18:08:19

Onko se lapsi sellainen asia että oikeasti sisäinen kello huutaa vai vaan sitä että lapsi kuuluu olla? Jos jälkimmäistä niin osta kissa. Lapsettomuudessa ei ole mitään pahaa jos ei ole sitä puolisoa tarttunut matkaan tai vaikka ei halua lapsia. Mulla on mies mutta ei lapsia eikä niitä myöskään tule.

On aivan luonnollista kokea ulkopuolisuuden tunnetta kun ympärillä on niitä perheitä. Niin minäkin koen, koska ei meidän eläintarha ketään kiinnosta, paitsi silloin kun halutaan lasten kanssa katsomaan eläimiä mutta ei haluta maksaa minkään toimijan pääsymaksua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.1.26 18:17:53

Jännä, että kumpikin sukupuoli välittää ettei puolia löydy - miksei kysyntä ja tarjonta näillä markkinoilla kohtaa?