Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   6.1.26 20:07:06

Eli kiinnostaisi käyttölinjainen labbis! Miellyttävät keveämpirakenteisina silmää, mutta oon myös kuullut, että esiintyy arkuutta tai muuta luonneongelmaa - pitääkö paikkansa? Mites terveyspuoli nykyään?

Ja harrastuspuolella kiinnostaisi erityisesti pelastuskoiratoiminta ja ehkä myös vetokoiralajit, tyyliin bikejoring/canicross (ei millään kunnianhimoisella kilpatasolla, vaan ihan vaan harrastuksena ja molempien kuntoiluna), onko kokemuksia käyttölabbiksista näissä?

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   6.1.26 20:19:29

Pitää paikkansa. Ei tietenkään koske kaikkia, mutta ihan olemassa oleva ongelma metsästyslinjaisissa ja siitä onneksi puhutaan myös melko avoimesti. Jalostuksessa menty niin sanotusti vähän yli, kun on haluttu saada ohjattavuutta ja koulutettavuutta. Kannattaa mennä livenä tutustumaan linjan edustajiin harrastuksissa, helposti onnistuu. Jos saa kropasta ja päästä terveen koiran, niin rotuna luonnollisesti sopii erinomaisesti pelastuskoiratoimintaan ja vetolajeihin, jos ei nyt tosiaan mm-tasolle jälkimmäisessä tähtää.

Lähettäjä: Tiia 
Päivämäärä:   6.1.26 21:16:03

Mulla ollut käyttölabuja vajaa 20 vuotta. Koemaailmassa vaatimukset kasvaneet todella paljon, mikä on saanut koirien jalostusta pehmeämpään puoleen.

Koiralta vaaditaan jo niin paljon ominaisuuksia, joissa sillä pitää olla iso moottori mutta samalla pystyä vetämään liinat kiinni ja kuuntelemaan ohjausta jopa 200 metrissä. Siksi on jalostettu pehmeämpää mikä taas lisää arkuuksia.

Luonteeltaan avoimia löytyy kyllä, ja luustoterveyden osalta ihan ongelmattomia. Taustatyötä kannattaa tehdä ja käydä tutustumassa eri yksilöihin ja linjoihin.
Pieni pidättyväisyys on mun mielestä ok, koska sellainen keskittymiskyvytön aktiiviyksilö ei ole helpoin.

Paljon myös riippuu siitä, mitä ominaisuutta arvostaa ja etsii. Käyttölabuissa on hyvin erilaisia yksilöitä, matalavireisempiä ja sitten turbomoottoreita. Kovin kovia linjoja välttäisin, jos haluaa treenata tavoitteellisesti. On huomattavasti kivempaa treenata koiraa joka haluaa tehdä sun kanssa eikä ainoastaan metsästää itselleen.

Lähettäjä: Norkko 
Päivämäärä:   7.1.26 10:52:32

Varaudu sitten siihen, että iso osa kasvattajista on tarkkoja kenelle ja mihin käyttöön käyttökoiransa luovuttavat. Rodun mukaisia metsästys- ja koenäyttöjä omaavat, sekä tulli ja poliisi valitsevat ensin parhaat lapukan pennut päältä. "Kiinnostaisi kokeilla lajia x" -ehdokkaat ovat listan viimeisenä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 12:23:43

Talosta löytyy tällanen ylijalostettu hysteerikko. Toimii noutojutuissa kuin kone, mutta arki onkin sitten haastavaa. On arkuutta, stressaa tietysti helposti ja vatsa kuralla heti jos tapahtuu jotain, allergioita paljon. Luusto ok. Oikeeseen työhön tästä ei ole kun pää hajoaa. Nyt ei olla muutamaan vuoteen käyty yhteistreeneissä mutta sanoisin ettei labbis porukka ole se paras huomaamaan tai käsittelemään arkuutta

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   7.1.26 12:30:44

Itselläni ensimmäinen tällainen ja onnistuin kyllä saamaan kivan, suht terveen yksilön. Toki paljon koirakokemusta ennestään mm. aroista, eli varmaan olen osannut ottaa monta asiaa huomioon etukäteenkin.

Monet kasvattajat ovat kyllä todella kranttuja. Väitän olevani todella hyvä koiranomistaja, mutta koska en ole huipulla eri lajeissa, harrastan vain niin pari tuttua on sanonut suoraan että eivät myy minulle pentua. Siitäkin huolimatta, että olen aiemmin myynyt heille pentuja. Tietävät ja ovat sanoneetkin, että hoidan täydellisesti ja kaikki ell jutut hoidetaan juuri eikä melkein, mutta se kasvattien menestys kisoissa menee tämän yli.

Välillä on käynyt mielessä, että ehkäpä otan sitten jonkun rescuen jota hoidan ja jonka kanssa harrastan sille sopivaa lajia..

Lähettäjä: naakka 
Päivämäärä:   7.1.26 12:32:02

35 vuotta metsästyslinjaisia labradoreja ja allekirjoitan Tiian kirjoittamat asiat, lukuunottamatta tätä: "Pieni pidättyväisyys on mun mielestä ok,.."

Arkuus on erittäin voimakkaasti periytyvä piirre ja tuollaisista "vähän pidättyväisistä" koirista se on alunperin lähtenyt periytymään eteenpäin. Nyt alkaa olla jo kiire saada niitä oikeasti avoimia käyttölinjaisia "talteen".

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   7.1.26 12:59:32

Talossa ollut käy-labradoreja lähemmäs 20 vuotta ja kuten yllä jo olikin, ikävä kyllä nomessa /wt:ssa arvostetaan nykyään sellaista kuuliaisuuden ja näyttävyyden tasoa, että sivutuotteena on saatu liiallista pehmeyttä ja arkuutta. Myös alusta-arkuus lisääntyy koko ajan. Ensimmäinen koirani sai LTE:sta yli 200 pistettä, nomesta AVO1 ja oli arjessa todella helppo, vaikka olin ensikertalainen ja tein taatusti läjän virheitä. Sen pää oli pelkkää terästä, moottori huikea mutta ei silti ollut kuuma. En usko, että tuollaista oikein enää mistään saa. Myöhemmät koirat ovat olleet pehmeämpiä ja selvästi kuumempia.

Toivoisin, että jokaikinen käy-labbis saisi noutaa. Siihen ne on koodattu ja se katse joka niille syttyy saadessaan sitä tehdä, on se miksi itse harrastan noutajien omia lajeja. Näistähän on vaikka mihin, mutta kyllä se noutaminen vaan menee niiden rankingissa yli kaiken muun.

Mitä nimi "eräs" kokemuksiin tulee, niin minulle on kyllä myyty pentuja vaikka olen suoraan sanonut, että taipparit lupaan mutta koemenestystä en. En toki edes kysele kasvattajilta, joiden tiedän painottavan koemenestystä yli kaiken, mutta läheskään kaikki kasvattajat eivät kuitenkaan vaadi maanista kokeissa käymistä. Moni painottaa aivan oikein aktiivista kotia, jossa koira pääsee toteuttamaan itseään. Vähintään taipparit on monella toiveena, mikä on varsin kohtuullinen toive.

Käy katsomassa koiria kokeissa, treeneissä jne ja tee huolellinen taustatyö. Ihana rotu / linja, josta en itse sen viime aikojen kehityksestä huolimatta aio luopua.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   7.1.26 13:02:14

Liity myös käyttölinjaiset labradorit face-ryhmään ja laita hakuun arkuus, niin löytyy aihetta koskevia keskusteluja. On vähän sellainen kuuma peruna, jonka olemassaoloa ei kaikin osin vielä oikein haluta tunnustaa.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   7.1.26 13:14:17

Taipparit täälläkin käytynä ja saa noutaa (tosin dameja).
Monesta lajista on meillä ihan voittojakin ja ihan fiksua tekemistä kaikkinensa hyvien, nimekkäiden valmentajien johdolla, mutta omaa kunnianhimoa minulla ei ole. Mennään koiran ehdoilla ja on muutakin elämää kuin kokeet ja kilpailut. Kaiken lisäksi esim. nosekokeisiin on miltei mahdotonta päästä, vaikka sinne olisi asiaakin.

Mutta koirat ovat minulle ennen kaikkea perheenjäseniä ja olen tottunut siihen, että valitsen lajin koiran mukaan -pääasia, että koiralla on kivaa.

Bortsuja minulle tuntuisi jostain syystä tulevan ovista ja ikkunoista.

Täytyy katsoa sitten kun on uuden koiran ottamisen aika, nykyisten rinnalle täytyy tässä lähivuosina ottaa uusi harrastuskoira kasvamaan! Pärjään kyllä kaikenlaisten koirien kanssa, labbis miellyttäisi, mutta tietenkin kasvattajat saavat myydä keille haluavat. Tosin tuntuu, että nyt koronavuosien jälkeen pentujen kysyntä on vähän laskenut. Mutta tosiaan kun kyselin (ex)kaverin kiinnostavasta pentueesta niin vastasi, että tietää ettei kukaan hoida ja pidä paremmin kuin minä, mutta hänellä on tiedossa tavoitteellisempia koteja :D

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   7.1.26 13:32:25

Eräs: Minulla on aikalailla sama filosofia. Älä luovuta, se kasvattaja jonka natsaa, osuu kyllä vielä kohdalle. Moni kasvattajahan myy esim metsästäjille, jotka eivät läheskään kaikki viitsi käyttää edes siellä taippareissa. Labbiskerhon listalla on nytkin aika paljon keväälle tulossa yhdistelmiä, kannattaa tsekata olisiko siellä itseä kiinnostavia joukossa.

Sellainenkin pointti, että nämä jotka painottavat yli kaiken koemenestystä, ovat sitten usein myös niitä joiden jalostusvalinnoissa painottuu se kiihkeys. Siinä saattaapi sitten tulla se toimintakyvytön pommi käteen.

Sen vielä totean, että selkäongelmat ovat yleistymään päin vaikka valitettavan moni pitkän linjan kasvattaja sen vielä kieltääkin. Itse en empiirisistä syistä huoli pentua kuin vain selkäkuvatuista vanhemmista.

Lähettäjä: Dami 
Päivämäärä:   7.1.26 14:44:25

Suosittelen kuvauttamaan lonkkien ja kyynärien lisäksi myös olkapäät.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 15:19:33

"Sen vielä totean, että selkäongelmat ovat yleistymään päin vaikka valitettavan moni pitkän linjan kasvattaja sen vielä kieltääkin"

Tämä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   7.1.26 16:04:16

Pelastuskoiraouolella kannattaa osoittaa kiinnostus toimintaan jo ennen kuin sulla on koira, niin pääset varmemmin treeniryhmään ja auttaahan se koirankin saamisessa kun voit näyttää että ollet jo sitoutunut harrastukseen.

Lähettäjä: Tiia 
Päivämäärä:   7.1.26 19:31:21

Naakka: kirjoitin joo hieman epämääräisesti tuon pieni pidättyväisyys -kohdan. Tarkoitus oli verrata näy-linjan ”adhd-avoimuutta” käy-koirien pidättyväisyyteen, mutta ajatus jäi omaan päähän. :D

itseäni ei haittaa käy-linjan pidättyväisyys eli se, ettei se koe tarvetta hyppiä joka ihmisen luokse ja koiran päälle. Näy-koirissa tätä on liikaakin.

Arkuutta ei todellakaan saa jalostaa ja tässä toivoisin kasvattajita munaa, koska nyt ollaan jo tilanteessa, että joudutaan tekemään jalostusratkaisuja, joissa on joku ”isompi” riski. Joko se on mm. epilepsia, luusto tai luonne ja joissain tilanteissa ottaisin mieluummin pennun pidättyväisen emän ja tasapainoisen isän yhdistelmästä kuin epiriskin.

Nythän meillä on paljon näitä vanhoja tasapainoisia koiria, joiden suvuissa epiriski on isompi. Ja ongelma tässä on myös se, ettei kaikki tuoreemmat kasvattaja tunnista epikoiria ja toisaalta se, että kokeneet kasvattajat eivät puhu näitä reippaasti.

Mutta siinä olen samaa mieltä aiemman kommentoijan kanssa: näitä vanhoja, yli 200 luonnepisteen ”vaikka pommi räjähtäisi vieressä” koiria ei enää saa takaisin. Siihen vaikuttaa, ettei niiden näyttävyys, ohjaajapehmeys ja moottori riitä nykypäivän koevaatimuksiin, vaikka ne olisi justiinsa niitä aloittelijaystävällisiä ja helppoja arkikoiria.

Jos itse lähtisin nyt etsimään pentua täysin ummikkona, kiertäisin kasvattajia, kävisin katsomassa kasvattajan linjoja töissä ja kokeissa. Sitten tutkisin terveystuloksia, somea yms. Kyselisin ihan hemmetisti. :)

Rotu ja linja on ihana, mutta tieto myös lisää tuskaa. Silti en vaihtaisi ikinä enää toiseen rotuun. Onneksi omat koirat ovat toimivia niin arjessa kuin treeni- ja koepuolella, terveyttäkin löytyy tarpeeksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.26 20:09:28

Ikävä kuulla että kasvattajat myyvät kisatulokset edellä. Täällä bc- ja kelpiepuolella taas moni kasvattaja nimenomaan jättää myymättä liian kisakireille harrastajille (toki on niitäkin jotka myyvät vain tosissaan harrastaville, mutta vähemmistöä alkavat olla). Just oman koiran kasvattaja kertoi miten oli taas mennyt nuori terve bc piikille vain koska se ei soveltunutkaan siihen harrastukseen mihin omistaja oli halunnut. Ja sitä kuulemma tapahtuu yllättävän paljon.

Houkuttaisi käyttölabu miehelle metsästyskaveriksi ja mulle harrastuskoiraksi muihin lajeihin noiden paimenten rinnalle, yksi käyttölabu miehellä ollutkin ja sen sai kuulemma aikanaan helposti jonkun lehti-ilmoituksen kautta :D on ajat siitä sitten muuttuneet. Mutta ehkä sitten vaan opetetaan paimenkoirista metsästyskoiria.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   7.1.26 22:33:30

Tiialla erittäin hyviä pointteja. Epi-ongelman unohdin mainita, se on pahentunut ja pitkälti varmaan juuri mainitsemistasi syistä: uudet kasvattajat eivät tunne riskisukuja ja asiasta ei olla avoimia

Se 200+ koira oli paitsi helppo arjessa, myös todella hyvä käytännön metsällä - sinnekin pääsimme. Sitä seuranneissa onkin sitten ollut mm. paukkuarkaa ja sellaista kuumuutta, että olen jättänyt suosiolla väliin.

Toistan nyt vielä, että eivät kaikki kasvattajat myy vain koetulokset silmissä kiiluen. Tuon minun ensimmäisen labradorini sain erittäin pitkän linjan kasvattajalta täytenä
keltanokkana ensimmäiseksi koiraksi koskaan, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Hän oli myös suurena tukena harrastuksen alkuvaiheessa ja järjesti treenejä jne.

Sopivan kasvattajan ja yhdistelmän löytyminen vaatii aina vähän sinnikkyyttä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 15:27:39

Asian vierestä: jos terveys- ja luonneongelmia on jo noin paljon, onko rotuun ajateltu tai kokeiltu risteyttää jotain muuta?

(Tutulla on kultaisennoutajan ja labradorin risteytys. Loistava seurakoira, noutaa, toimii luotettavasti missä vain olosuhteissa. On ainakin toistaiseksi täysin terve.)

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   8.1.26 15:41:46

Kaverilla on käy-labbiksia eri kasvattajilta. Ei hänellä ole ollut ongelmia saada ostaa pentua vaikka on kertonut että taipparit käy mutta muuten tuskin harrastaa. Koirista yksi on aivan katastrofi luustoltaan, muut kaksi hyvillä kuvilla. Tuolla vanhimmalla on myös allergioita paljon, nuoremmilla ei. Kaikilla on oikein kivat luonteet, nuorin ehkä vähän liian vireä.