|
Lähettäjä: ajatusleikki
Päivämäärä: 3.1.26 23:18:49
Miesystäväni oli ollut jo pidempään yksin ennen kuin tutustuttiin ja aloitettiin seurustelemaan.
Tänään hän sitten puhui, ettei tiedä mitä on ns. normaali perhe-elämä kun ei ole koskaan ollut isää elämässä omassa lapsuudessaan, kun pohdittiin yhdessä ajan viettoa niin, että minun lapseni on mukana, niin voitais "perheenä" aikaa viettää jne. Isäpuoli hänellä kylläkin ollut, mutta ei miestäni koskaan hyväksynyt poikapuolekseen. Ja ettei tästä varmaan koskaan tule isää tai isoisää.
Minulla on teini-ikäinen lapsi, joka jo joidenkin vuosien kuluttua on täysi-ikäinen. Ja minä kun olin päättänyt, ettei enää ikinä toista lasta, mutta, mutta..
Mies on tietoinen, että meillä tietty olemassa riski, että minä saatan tulla raskaaksi, vaikka kuinka olisimme varovaisia. Yhden perussairauden takia lääkäri on sanonut, ettei hormonaalinen ehkäisy ole minulle vaihtoehto. Lapseni sain melko nuorena. Miehellä on jo enemmänkin ikää. Sen verran sanon, että on työelämässä.
Mietin tässä, että jos vahinko sattuisi käymään, niin pitäisinkö lapsen vai en. Mies on kaikki huomioivaa ja huolehtivaa sorttia ja olisi varmasti loistava isä. Itsellä järki sanoo, ettei ole järkevää pitää lasta, mutta sitten taas tunteet sanoo toista. En haluaisi toisaalta mieheltä viedä mahdollisuutta isyyteen. Välillä rivien välistä paistaa, että voisi kaivata sitä omaa lasta, mutta ei ole uskaltanut asiasta minulle tietenkään puhua, kun suhteemme on melko tuore ja kun kauan sitten tämän silloinen naisystävä oli ehkäisystä huolimatta tullut raskaaksi ja tehnyt abortin.
Älkää sanoko, että puhukaa asiasta. Aion ottaa asian puheeksi, vaikka aihe itselleni hieman vaikea ottaa puheeksi ja sanon kyllä mitä oma järki ja tunteet huutaa päässä kilpaa toisilleen. Vahingon sattuessa olisi tilanne todella vaikea itselleni kaikin puolin. Ollaan kyllä hieman aihetta sivuttu.
Jos täällä on vastaavassa tilanteessa olleita, niin lukisin mielelläni niitä ja voitte laittaa kaikki järki- ja tunnesyyt miksi kyllä ja miksi ei lapselle.
Jotain oli mielessä tähän vielä lisätä, mutta se nyt ei vain tule mieleen millään, vaikka kuinka koetan kaivella.
|