|
Lähettäjä: RR
Päivämäärä: 3.1.26 19:00:57
Ennen kasvattamista pitäisi tuntea se oma rotu niin perusteellisesti, että sudenkuopat ovat tiedossa ja käyttämiensä koirien taustat tuttuja useamman sukupolven ajalta. Tämä on sitä hiljaista tietoa, mitä saat vain pitkän kokemuksen kautta. Jos mietin omia koiriani, niin näiden nuorimpien kasvattajat olen tuntenut vähintäänkin viisitoista vuotta ja seurannut heidän kasvatustyötään koko ajan. Koirieni taustat ovat siis hyvin tuttuja, esim. toisen emänemänemänemä on juossut kilpaa samaan aikaan mun ensimmäisen vinttikoirani kanssa, kuten myös tuon nuorimman isänemänemä. Ja kasvattajien kanssa on keskusteltu vuosien varrella lukemattomia kertoja kasvatuksesta ja näistä roduista, niiden ongelmista ja heidän jalostusvalinnoistaan. Nämä molemmat ovat siis ensimmäiset rotujaan mulle, mutta käytännössä hyvin tuttuja rotuja. Silti en itse lähtisi tästä paikasta kumpaakaan kasvattamaan, mutta yhteistyökuvioita on suunnitteilla.
Mun ensimmäisen pentueeni kanssa tuli täytenä yllätyksenä se, että kaikki kolme urosta olivat pallivikaisia, joten vaikka yhdistelmä oli sinänsä ok, niin tässä suhteessa napsahti nyt ei-toivotut geenit yhteen, vaikka kummankaan lähisuvussa ei vastaavaa ole. Muuten kyllä tulikin sitten juuri sellainen pesue, mitä odotinkin ja erityisesti luonteiden ja muun terveyden, noita palleja lukuunottamatta , kohdalla kyllä oikein onnistunut. Omistajat ovat olleet todella tyytyväisiä koiriinsa ja se on hienoa.
Aloittaja, sun täytyy vaan hyväksyä tilanne ja olla kasvattiesi ja niiden omistajien tukena. Syyttely puolin tai toisin ei auta mitään ja jos ongelmia tulee, niin sitten murhe kerrallaan eteenpäin. Itse olen päättänyt, että en enää yhtään pentuetta kasvata, mutta jos koiristani kasvaa jalostukseen sopivia ja niiden kasvattajat niitä haluavat käyttää, niin se käy varsin hyvin ja voin ottaa oman koirani jälkeläisen.
|