Lähettäjä: Ee 
Päivämäärä:   3.1.26 08:58:54

Onko täällä sijaisperheitä tai lapsia jotka olleet sijoitettuna perheeseen? Harkitaan miehen kanssa asiaa ja kaikenlaiset kokemukset ja keskustelu olisivat tervetullutta. Luettiin jo noita vähimmäisvaatimuksia, ne kyllä täyttäisimme, mies pystyisi jäämään lapsen kanssa kotiin aluksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.26 10:04:36

Ystäväperheessä on kaksi sijaislasta, ovat olleet taaperoikäisestä ja vauvasta asti heillä. Toinen nyt teini ja toinen eskarilainen. Molemmilla lapsilla kehityshäiriöitä, autismia ym. Ovat tietenkin ilmenneet vasta lasten kasvaessa. Elämä on heillä ollut kuskaamista lääkäreille, terapioihin, tutkimuksiin ja (toimimattomien) sosiaalipalvelujen kanssa vääntämistä. Perheen äiti on ollut koko ajan kotona, ei ole muuta mahdollisuuttakaan. Toinen lapsista ei juurikaan nuku, on vaikeasti kehitysvammainen ja 24/7 vahdittava, koti on ollut pakko järjestää hänelle turvalliseksi. Ei hallitse omaa käytöstään joten mahdollista on ettei perhe voi häntä pitää luonaan kun vielä kasvaa koska ei ymmärrä satuttavansa muita, saattaa vaikka hypätä päälle tai lyödä ja potkia aivan arvaamatta. Siitä tietenkin tuntevat huolta jo nyt, että mihin lapsi sitten joutuu ja koska raja tulee vastaan.
Biologiset perheet ovat myös molemmilla hyvin haastavat. Toisen lapsen äiti mm. on mieleterveysongelmainen narkkari joka oli alaikäinen lapsen syntyessä. Ovat joutuneet kutsumaan poliisit kun tämä on ilmestynyt heille riehumaan, hän on tehnyt heistä kanteluja sinne sun tänne ja mustamaalannut netissä sekä pommittanut viesteillä ja puheluilla. Kaikki yhteistyö on ollut melko mahdotonta. Myös toisen lapsen biologinen suku on haastava ja mm tapaamiset ovat melkoista sirkusta.

Sen vuoksi tällaista negatiivisempaa kokemusta koska tämäkin pariskunta sanoo että olisivat halunneet kuulla koulutuksissa myös tästä puolesta, siellä kun ei valmisteltu tällaisiin mahdollisuuksiin ollenkaan. Toki ovat eläneet sitten niin normaalia lapseperhe- elämää kuin näillä spekseillä voi ja lapset ovat heille rakkaita, mutta raskasta on ollut.

Lähettäjä: Ee 
Päivämäärä:   3.1.26 10:08:36

Voi kamala, kuulostaa raskaalta tilanteelta kaikille. Hyvä että kerroit tällaisestakin kokemuksesta, sitähän ei voi koskaan tietää mitä uusi perheenjäsen tullessaan tuo.

Asialle täytyy kyllä olla omistautunut että tuollaista jaksaa, tietenkään sitä ei omalle kohdalle noin raskasta taakkaa toivoisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.26 10:10:20

Ihan ensimmäisenä AINA puhutaan SIJOITUSlapsesta! Lapsi ei ole kenenkään sijainen ja sana sijaislapsi on kuin nykypäivänä puhuisit neekereistä. Sopimatonta! Opetetaan kurssilla ensimmäisenä!

Terv: Sijaisperheen äiti

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.26 10:18:30

No hehän eivät ole sinne kurssille vielä menneet että tämä asiattomuus heille/meille suotakoon?
No, tässäpä hyvä esimerkki miten oleellisiin asioihin siellä keskitytään, ihan ensimmäisenä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   3.1.26 10:20:48

"Asialle täytyy kyllä olla omistautunut että tuollaista jaksaa, tietenkään sitä ei omalle kohdalle noin raskasta taakkaa toivoisi."

Tämähän se arpa on, mikä heitetään kun lapsia hankitaan. Sijaisperheenä toimiessa vieläpä tietää, että helppoja ja normaaleita lapsia tuskin on tulossa, eli enää arvotaan vain ongelmien laajuus ja vakavuus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.26 10:25:08

Ja tosiaan yksi iso asia mitä ei välttämättä tule ajatelleeksi on se biologinen perhe ja velvollisuus tukea lapsen suhdetta heihin, aivan sama miten vaikeaa se olisi.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   3.1.26 10:30:14

Kuuntele alkuun Veera Miettisen Syvään päähän -podcastin jakso "Sijaisperheen äiti: lapsikaappauksia ja tappouhkauksia".

Eihän meno tietenkään kaikilla ole näin äärimmäistä, mutta varmaan hyvä pohtia myös mihin pahimmillaan voi sitoutua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.26 10:30:36

Me ollaan tukiperhe, eli lapsi on kerran kuukaudessa viikonlopun meillä. Alkaa viides vuosi nyt ja mukavasti mennyt! Tukilapsi tuntuu viihtyvän meillä mainiosti ja oma jälkeläinen pitää hänestä paljon ja odottaa viikonloppuja innoissaan. Välillä pientä ohjaamista esim kännykän käytön kanssa tmv, mutta aika pientä kuitenkin loppupeleissä.

Lähettäjä: Saga 
Päivämäärä:   3.1.26 10:39:51

Meille tuli 10vuotias tyttö joka on toki nepsy mutta pärjätään ihan hyvin asian kanssa. On erityisluokalla mutta pärjää kouluaineissa hyvin eikä ole sen suhteen ongelmia. Mieheni oli nuorimmaisemme kanssa kotona silloin alussa muutenkin mutta nykyään 2v myöhemmin ollaan työelämässä molemmat. Lapsen vanhemmat ovat molemmat kuolleet ja iäkkäät isovanhemmat eivät kyenneet ottamaan kokoaikaista kasvatusvastuuta. Olemme päässeet tuossa suhteessa sillä tavalla helpolla ettei hankalia ihmissuhteita ole mukana tullut.

Eletään normaalia perhearkea ja lapsi kutsuu meitä äidiksi ja isäksi. Ottanut hyvin vastaan meidät alusta saakka jopa alkuun pelkäsi joutuvansa luopumaan meistä josta ehkä eniten tuli alussa hankaluuksia mutta nyt menee hyvin!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.26 10:40:02

Kokeilkaa ensin tukiperheenä oloa?

Olen ollut perhehoidossa sossuna ja ristiriita minusta on se, että sijaisperheiksi etsitään tavallisia perheitä, mutta lasten ja verkostojen haasteet voivat olla kaikkea muuta kuin tavallisia. Ensimmäinen vuosi tuo uutta koko ajan tullessaan. Toinen vuosi menee jo helpommin. Kolmas ja neljäs vuosi alkaa olla perhe kasassa - jos hyvin käy. Vauvat toki asettuvat nopeammin.

Paljon riippuu lapsesta ja hänen verkostostaan. Lapset saattavat olla ”vain” psyykkisesti (eri tasoisesti) vaurioituneita, vaikka olisivat vauvoja. Tai heillä voi olla sikiöaikaisia vaurioita äidin päihteiden käytöstä (eri huumeita, alkoa, muita lääkkeitä, huono ruokavalio) ja varhaisvaiheiden huonosta hoivasta.

Kaikesta huolimatta asiat voivat mennä ihan hyvin - mutta useimmiten lapsi jossain vaiheessa tuottaa huolta ja on hankala. Kuten kaikki lapset, mutta kun kyseessä on lapsi ja hänen verkostonsa, niin raskaus on monesta tekijästä kiinni. Lapset ovat yleensä lojaaleja kovin kelvottomillekin vanhemmille, jotka siis ovat kohdelleet lasta tosi huonosti.

Lähettäjä: Sijaissisko 
Päivämäärä:   3.1.26 10:51:33

Itse olen ollut nyt 25 vuotta sijaissiskona (tämä rooli toki itselläni ikuinen). Perheessäni on tällä hetkellä 6 sijoituslasta, mutta kaikkineensa on 7. Kolme heistä toki jo aikuisia, mutta ovat jääneet osaksi perhettä ns. biolapsien lailla. Oman kokemukseni mukaan suosittelen sijaisperheen hommia ihmisille, jotka ovat valmiita kohtaamaan elämän nurjat puolet ja antamaan enemmän kuin oikeasti on annettavana. Meillä lapsilla mt-ongelmia, kehityshäiriöitä ja erittäin pahoista mt-ongelmista sekä muista ongelmista kärsiviä biovanhempia. Omaan lapsuusarkeen sivustaseuraajana kuuluneet mm. sijaissisarusten itsemurhayrityksiä, rankkoja kiinnipitotilanteita, suljettua psykiatrista osastoa, selvästi tilanteista oirehtivat omat vanhempani (tukea on todella vaikea saada, yksinään joudut selviytyä), vainoavia biovanhempia, rajuja väkivaltatilanteita lapsien kesken, tuhopolttoyritys kotona... lista on aika pitkä. Oman kokemukseni perusteella sijaisperhetoiminnasta kiinnostuneita suosittelisin miettimään, jos on biolapsia millaisen mankelin läpi mahdollisesti haluaa heidän kulkevan lävitseen. Erilaisissa tapaamisissa on käynyt selväksi, että en ole ainoa biolapsi, joka aikuisiällä alkanit oirehtimaan oman lapsuutensa "takia" mielenterveysongelmilla. Sijaisperhetoiminta ottaa ja antaa paljon. Liian heeppoisin perustein/ajatuksin hommaan ei kannata lähteä.