|
Lähettäjä: reppu
Päivämäärä: 2.1.26 12:21:11
Mä ennen aina kuvittelin, että mun on pakko nyppiä kulmakarvat parin päivän välein, kun kuitenkin joku huomaa, etten ole niitä nyppinyt ja onhan se vähän noloa, ettei niitä ole nyppinyt. Sitten joskus pikkulapsiarjen keskellä tajusin, etten kyllä koskaan ole katsonut kenenkään kulmakarvoja miettien, että noipa täytyisi nyppiä, niin lopetin ja nypin nyt silloin, kun huomaan, että nyt vähän rehottaa.
Sama esim hiusten kanssa, aina ennen kuvittelin, että nyt varmaan kaikki kattoo, että onpa mulla ällöt hiukset, kunnes rupesin oikeasti katselemaan muiden hiuksia ja tajusin, että en kyllä todellakaan huomaa jos jollakin on vähän likaiset hiukset, vaan jos oikeasti asiaa rupean miettimään ja miksi nyt ikinä niin tekisin… Lopetin tuonkin asian miettimisen, koska ei ketään oikeasti kiinnosta, jos nyt ei ihan homssuisena liiku ja eipä varmaan silloinkaan… Ennen ostin merkkivaatteita, kun kuvittelin, että joku huomaa ja miettii sitten varmaan, että olen varmaan varakas, kun minulla on niin kalliit vaatteet. Kunnes tajusin, että en kyllä koskaan mieti niin kenestäkään ja mitä sitten vaikka miettisin, eihän se ihminen sitä positiivistakaan asiaa saa tietää, vaikka niin miettisinkin..
Ei mulla ainakaan ole aikaa tai kiinnostusta katsoa kenenkään pullonpalautuksia tai kauhistella kenenkään ostoksia tai miettiä, että mitä kenelläkin on päällä, en enää oleta kenenkään olevan kiinnostunut kenenkään asioista, kun olen huomannut, miten paljon enemmän aikaa minulla on elämässäni, jos en mieti mitä kukaan minusta ajattelee.
Ja mitä sitten, vaikka joku huomaisi jonkun vievän vaikka Ikeakassillisia tyhjiä viinapulloja? Mitä väliä sillä on, mitä ventovieraat ihmiset miettivät jostain tyhjistä pulloista?
|