Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   29.12.25 14:10:11

Ja nyt nimeomaan kumppanin tai ystävän kanssa. Jos ihmisellä on tapana vaieta, vaikeuksia ilmaista tahtoaan tai sitä jos jokin asia ei miellytä. Itsessä tällainen ominaisuus herättää raivoa, enkä osaa sanoa miksi. On vaikeaa keskustella rakentavasti kun tekee mieli repiä hiukset päästä. Ikinä et tiedä oletko itse sanonut jotain väärää vai mistä kiikastaa. Voiko tällaisen ihmisen kanssa edes elää, tuntuu toivottamalta toisinaan. Ja todella pahalta. Ihminen itse tuskin tajuaa miltä mykkäkoulu toisesta ihmisestä tuntuu, onko tämän koskaan mahdollista ymmärtää sitä?

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   29.12.25 14:12:16

Ei sen kanssa tarvitse tulla toimeen. Jos ei osaa keskustella, niin heippa - mykkäkoulu on vallankäyttöä eikä se ole aikuiselle ihmiselle vaihtoehto.

Lähettäjä: Miki 
Päivämäärä:   29.12.25 14:14:24

Suomalaiselle miehelle tyypillistä, ei siinä auta kuin vaihtaa kumppania.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   29.12.25 14:22:45

Voi tulla toimeen vain jos itse kestää tuon käytöksen.

Parhaitenhan mykkäkouluun toimii se, ettei reagoi siihen mitenkään. Jatkaa elämää aivan kuin ei huomaisikaan toisen mököttämistä. Jos toinen ei vastaa kysymyksiin, tekee päätökset itse huomioimatta lainkaan toisen mahdollista mielipidettä. Juttelee toiselle normaalisti ja kun vastausta ei tule, lakkaa juttelemasta ja puuhaa omia juttujaan, mutta ei siis itse lähde myöskään pitämään mitään vastamykkäkoulua. Eikä tietenkään edes yritä arvailla että miksi toinen mököttää tai onko itse tehnyt jotain. Ei varsinkaan yritä pyydellä anteeksi yhtään mitään, ellei ole aivan ilmiselvää syytä (siis lähinnä jos itse tiedät tahallasi vaikka riidan yhteydessä loukanneesi toista, niin sellaista toki pyydetään anteeksi).

Tämä vaatii itseltä riittävän hyvän itsetunnon, että pystyt elämään sen kanssa että toinen mököttää.

Omalla puolisolla on välillä tapana vaipua synkkyyteen, ei ehkä nyt ihan mykkäkouluun, mutta sellaiseen hiljaisuuteen. Silloin tiedän että joku mättää, mutta hän ei kerro mikä. Alkuun yritin aina kaivaa että mikä nyt on ongelmana, mutta nykyään en enää. Hän puhuu sitten kun on itse käsitellyt asian päässään. Yleensä asia ei edes liity minuun, vaan johonkin muuhun (työstressi, sekoileva exä tms.). Tuo käytös on ehkä myös vähentynyt sen jälkeen kun lopetin kaivelemasta asiaa. Hän koki stressaavana sen että on heti pakko kertoa jos joku vähän mieltä kaivaa eikä saa rauhassa miettiä asiaa itse. Suhdekin on niin vakaalla tolalla että tiedän ettei meillä ole mitään hätää, vaikka olisin jotenkin häntä vahingossa loukannut ja hän siitä vähän aikaa mököttäisi. Puhutaan asia selväksi sitten kun hän kerää itsensä.

Ja kyllä, puoliso on erittäin ihana, jokaisella meistä on huonot puolemme ja tuo on hänen huono puolensa.

Lähettäjä: Ju 
Päivämäärä:   29.12.25 14:27:20

"Voiko tällaisen ihmisen kanssa edes elää, tuntuu toivottamalta toisinaan."

Ei ole mikän pakko, ei kerrassaan mikään pakko. Paitsi jos se on sun oma lapsi, mutta eiköhän silloinkin välit nopeasti etäänny kun muuttaa kotoa pois.

Ihan vakavasti ottaen myös jos se toinen ihminen ei halua puhua niin hänellä on siihen oikeus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.25 14:29:11

Tosi raskasta, oli kyseessä kumppani, ystävä tai työkaveri. Aikani yritän pitää keskustelua yllä, mutta sitten en enää jaksanut. Saatan kysyä 1-2 kysymystä ja sitten jos keskustelu kuolee, annan sen kuolla. En jaksa yrittää enää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.25 14:30:11

Ja ei todellakaan päde vain miehiin.

Lähettäjä: Ju 
Päivämäärä:   29.12.25 14:31:22

Miten on edes mahdollista, että on tommoinen ystävä tai kumppani?

Lähettäjä: Kuuntelu 
Päivämäärä:   29.12.25 14:31:26

Kuuntelemalla ja ymmärtämällä myös sen puhumattoman näkökulma. Minulla oli ystävä (vai pitäisikö sanoa kaveri), joka ei kuunnellut. Hän ehdotti jotain, oli se sitten syömään/leffaan/teatteriin tms menoa. Kun kieltäydyn ja kerron syyn, hän ei kuunnellut tai halunnut ymmärtää.

Pari esimerkkiä: kaupunkiin avattiin uusi sushi-ravintola. Kaveri ehdotti, että mennään testaamaan se. Sanoin, etten pidä kalasta, joten pyytää jonkun muun seuraksi. Kaveri alkoi vain puhua, kuinka sushi on hyvää ja monet ovat siellä jo käyneet ja kehuneet paikkaa. Parempi olla hiljaa kuin alkaa väitellä, miksi en pidä kalasta.

Kaveri ehdotti, että mennään leffaan katsomaan kauhuleffa. Sanoin, etten halua kauhuleffaa katsomaan, saan niistä painajaisia ja ehdotin paria muuta leffaa (romanttinen komedia, toimintaleffa). Kaveri ei edes harkinnut ehdotuksiani, selitti vain, kuinka ei aikuinen voi saada kauhuleffasta painajaisia, kun aikuinen tietää, ettei leffa ole todellinen. Taas parempi vaihtoehto on olla hiljaa kuin alkaa väitellä, miksi saan kauhuleffasta painajaisia, vaikka tiedän ettei leffa ole todellinen.

Tätä jatkui useamman vuoden, kunnes laitoin välit poikki. Kaveri ei silloinkaan halunnut kuunnella/ymmärtää, miksi halusin hänestä eroon. Kun sanoin, etten enää jaksa sitä, ettå hän vähättelee syitä, miksi kieltäydyn asioista. Syyt ovat minulle todellisia vaikka kaverin mielestä vain tekosyitä.

Onneksi löysin uuden ystävän, jonka kanssa ollaan tasavertaisia. Päätetään tekemisistä yhdessä ja jos jompikumpi ei jotain halua tehdä, keksimme yhdessä jotain muuta, joka sopii molemmille.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   29.12.25 15:54:23

Suomalaisilla miehillä on erittäin yleistä tuo välttelevä kiintymystyyli. Monesti sellainen pariskunta ajautuu yhteen, jossa toiselle on välttelevä kiintymyssuhde ja toisella ristiriitainen kiintymyssuhde. Nämä vetävät toisiaan puoleensa koska yleensä omilla vanhemmillakin on ollut näin.

Vaatii ihan hirveästi työtä että tuo toimisi. Usein se ristiriitaisesti kiintynyt (kuten aloittaja) yrittää KAIKKENSA, ja pelkästään ärsyyntyy, kun mikään ei auta. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa.

Mun ratkaisu siihen oli ihan puhtaasti ero ja uuden (paremman) miehen löytäminen. Nykyinen mies on käsitellyt niin paljon asioita omassa elämässään, että osaa haastaa minuakin kasvamaan henkisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.25 15:59:22

Voit päättää haluatko elää noin vai et. Se toinen muuttuu vain jos haluaa.

Toki kannattaa puhua hänen kanssaan asiasta, vaikka se menisikin siihen että puhuu toista päin ja toinen ei sano kuin jaa juu en tiedä. Onpahan sanottu. Tai ehkä kirje voisi olla hyvä? Ilmaiset siinä miltä sinusta tuntuu kun hän ei kommunikoi kanssasi ja kerrot mitä tarvitset ja toivot. Kyllähän mies voisi tuosta opetella pois, todennäköisesti terapeutin avustuksella, mutta se tapahtuu vain jos hän aidosti sitä haluaa koska helppoa se ei ole. Et voi valitettavasti vaikuttaa asiaan mitenkään, paitsi kertomalla tarpeistasi ja yrittämällä ymmärtää sen vähän mitä toinen kommunikoi. Voit ehdottaa esim että hän kirjoittaa sinulle sähköpostin tai kirjeen jos se on helpompaa, olettaen että se olisi sinulle ok.

Lähettäjä: Qwerty 2 
Päivämäärä:   29.12.25 16:11:27

"Jos ihmisellä on tapana vaieta, vaikeuksia ilmaista tahtoaan tai sitä jos jokin asia ei miellytä."

Puolisoni on tällainen, tosin vuosien mittaan on oppinut puhumaan ja ilmaisemaan tahtoaan paremmin. Hänen mukaansa se on suurin oppi mitä hän on minulta suhteemme aikana oppinut.

Minä taas olen se, joka loukkaantuessaan pitää mykkäkoulua. Mykkäkoulu syntyy vastapuolen ignoorauksesta ja jos puoliso toimisi näin:"Parhaitenhan mykkäkouluun toimii se, ettei reagoi siihen mitenkään." niin mykkäkoulu jatkuisi suoraan eroon asti.

Mykkäkoulun siis kohdallani päättää se, että kumppani lopettaa ignooraamisen ja vaivautuu aloittamaan keskustelun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.25 16:16:34

Vaikeampi aloittajan kaltaisten raivopäiden kanssa on tulla toimeen.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   29.12.25 16:33:55

Qwerty 2 : Siis SINÄ saat pitää mykkäkoulua, mutta toinen ei?

Viitaten siis tähän: ''Mykkäkoulun siis kohdallani päättää se, että kumppani lopettaa ignooraamisen ja vaivautuu aloittamaan keskustelun.''

--> Miksi sinä et lopeta itse mykkäkouluasi, jos olet sen kerran aloittanutkin?